lauantai 23. kesäkuuta 2018

Päämääränä onnellisuus?

Pääasia on että löytää onnen.... näinhän usein sanotaan.
Lueskelen pikkuhiljaa Tapio Puolimatkan Kasvatus, arvot ja tunteet - nimistä kirjaa.
Hän käsitelee aihetta hieman samoin kuin minäkin olen siitä tuumaillut.
Eudaimonia - onnellisuus. Ihmisen järkiperäinrn pyrkimys kohti onnellista ihmiselämää hyveellisen toiminnan avulla. Näin ajattelivat esim Sokrates ja Platon. Näin myös me usein.
Pinnallisempi muoto on hedonismi jossa haetaan nautintoja jotta niiden määrä ylittää kärsimyksen.
Onnellisuuden tavoittelu tulee keskipisteeksi. Ja saavutettuaan se pakenee kauemmas. Hiukan vielä lisää... vähän lisää...

Onnellisuus on kuitenkin sivutuote.
Kristinusko ei kiellä kärsimystä mutta antaa siihen ratkaisuksi opin armosta. Autuus... onnellisuus... tyytyväisyys lahjoitetaan armosta ilman ansiota. Olemme Jumalan ehdottoman agapee rakkauden kohteita. Hän rakasti ensin meitä sanoo 1 Joh 3:10. Se antaa varustuksen hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen. Vikoineni kipuineni ja puutteineni. Ja antaa varustuksen rakastaa lähimmäistä samalla tavoin.
Psalmisti sanoo että Onneni on olla Herraa lähellä.
Kun onnellisuus on tavoiteeni niin sen puuttuminen masentaa ja koen epäonnistuneeni. Mutta kun tavoiteeni on olla lähellä Jeesusta ... sellaisena kuin olen... Sivutuotteena saankin lahjaksi onnen ja tyytyväisyyden.
Jeesus ilmaisee haluavansa olla meitä lähellä. Eiköhän avata hänelle sydämen ovi.
Siunattua juhannusta
Antti