maanantai 27. maaliskuuta 2017

Hengellisen valon herkkyys

Hengellinen vai lihallinen elämä

Liha ei halua olla hengellinen, koska se ei voi olla hengellinen. Tästä on hyvä kuva 1. Mooseksen kirjassa, missä puhutaan Eesausta ja Jaakobista. Eesau on kedon mies (1.Moos. 25:27), maailmanmies. Hän ei viihtynyt kotona, hän viiletti kedoilla, metsästi, eikä pysynyt yhtään paikallaan. Hän oli maailmanmies, hän rakasti tätä maailmaa. Sitten kerran hän tuli nälkäisenä kotiinsa ja näki, että Jaakob oli tehnyt hernesoppaa (1.Moos. 25:29-34) ja myi esikoisuutensa siitä hernesopasta. Se esikoisuus sisälsi, että hän olisi voinut olla Jumalaa edustava pää ihmiskunnassa, patriarkka. Vaivaisesta hernesopasta. Eesaulla täytyi olla tosi kova nälkä. Hän myi oman perintöosansa. Voitko kuvitella meidän myyvän oman perintöosamme: pelastuksen ja kaiken sen, mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestamme. Voisimmeko me myydä tämän kaiken vain saadaksemme täytettyä omat tarpeemme, että "minä, minä" voisi hyvin. Mutta sellainen mies oli Eesau. Hän ei halunnut olla hengellinen, eikä ajatellut, että hengelliset asiat, kuten Raamatun opiskelu ja Hengessä vaeltaminen, olisivat ollenkaan niin tärkeitä. Eesau ajatteli: "Koska olemme lihassa, niin vaelletaan sitten lihassa." Mutta
2.Kor. 10:3 "Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;"
Me elämme lihassa, mutta emme vaella sen mukaan, koska olemme Kristuksessa. Me vaellamme Hengessä, meidän asemamme mukaisesti. Liha haluaisi mennä tuonne, mutta me panemme sen tottelemaan itseämme. Niinkuin me aamukokouksessa sanoimme pelosta (vihko "Paras elämä"), että on luonnollista, että meillä on pelkoa. Olemme fyysisessä ruumiissa ja meillä on pelkoja, olemmehan ihmisiä. Mutta hengellistä ihmistä, joka vaeltaa Hengessä, ei pelko kontrolloi. Hän vaeltaa Kristuksessa vastoin pelkoa tehden Jumalan tahtoa.

Eesau ei välittänyt hengellisistä asioista, vaikka se olisikin ollut mahdollista. Myöhemmin hän tuli katumapäälle ja halusi esikoisuutensa takaisin, mutta Iisak sanoi, ettei hänellä ollut kuin yksi siunaus. "Olen pahoillani, Eesau." Mutta Jaakob viihtyi kotona. Jaakob kuvaa meille hengellistä kristittyä. Jaakob viihtyi kotona, kuunteli Iisakin juttuja. Ruoka ei ollut niin hyvää eivätkä olosuhteet olleet niin komeat, mutta hän viihtyi kotona ja kasvoi Jumalan tuntemisessa ja Jumalan tarkoituksessa. Monta vuotta myöhemmin Jumala sitten saattoi käyttää häntä.

Olihan Jaakobillakin omat ongelmansa. Hänen nimensäkin merkitsee "pettäjää." Varmaan monet muistavat vanhan iskelmän nimeltä "Pettäjän tie." "Pettäjän tie vie harhaan..." En muista, kuka sitä lauloi. Mutta niin on asian laita, että Jumala on uskollinen, vaikka me olemme uskottomat. Lopulta Hän tuo meidät elämässämme sellaiseen paikkaan, joka murtaa meidät sisäisesti. Sen jälkeen me nojaamme siihen sauvaan (1.Moos. 32:31), me nojaamme Jumalaan, luotamme Pyhään Henkeen, emmekä lihaamme. Meillä ei ole enää mitään luottamusta itseemme, emme etsi mitään kykyä itsestämme. Me emme ajattele, että minulla itselläni olisi mitään hengellistä sanottavaa, joka olisi minusta itsestäni lähtöisin. Nyt minä luotan Jumalaan, nyt nojaan Jeesukseen. Jaakob ontui ja tarvitsi sauvan. Hän tarvitsi ulkopuolista apua kyetäkseen kävelemään. Tämä on kuva hengellisestä kristitystä: jos Jaakobilta otetaan sauva pois, niin hän rojahtaa maahan. Jos meiltä otetaan Jumala pois, niin mekin harhailemme pimeydessä, sillä Jeesus on meidän valkeutemme. Aivan kuin laulussa sanottiin, olemme valkeuden lapsia ja Jeesus on se valkeus.

Moraalinen vai hengellinen valo

Sitten ajattelin puhua Johanneksen evankeliumin 8. luvusta. Moraalisella ja hengellisellä valolla on suuri ero. Moraalinen eli luonnollinen valo tulee laista. Sellaisilla ihmisillä kuin fariseukset olivat, on paljon moraalista valoa. Heillä vain ei ole yhtään hengellistä valoa. Heiltä puuttuu Jumalan elämä, Kristuksen mieli kutakin tilannetta varten. Heillä on valtavasti tietoa laista, mutta heillä ei ole totuutta kustakin tilanteesta. Hengellinen valo sen sijaan tulee Jeesukselta ja sen ymmärryksen kautta, että työ on täytetty, että me olemme kaikki syntisiä ja armosta pelastuneet, että tämä tulee ristin ja veren kautta, että uskon kautta meillä on pääsy Kaikkeinpyhimpään, että Jeesuksen veressä olemme päässeet lähelle Jumalaa jne. Hengellisessä valossa ei ole koskaan mitään tuomiota, sillä hengellisessä valossa meillä on Kristus, joka on sovittanut koko maailman kaikki synnit. Hengellinen valo on ihana asia. Se on moraalisen valon yläpuolella. Hengellinen valo on tärkeämpi kuin moraalinen valo, tieto siitä, mikä on oikein ja väärin. Hengellinen valo on paljon tärkeämpi, se ylittää moraalisen valon korkealta. Se on niin paljon korkeammalla kuin taivas on maata (Jes. 55:9) Moraalinen valo perustuu siihen, kuka ihminen on, mitä laki vaatii. Jos elän lain alla, elän moraalisessa valossa. Hengellinen valo sen sijaan perustuu siihen, kuka Jumala on, mitä Jumala sanoo. Hengellinen valo perustuu armoon ja ehdottomaan anteeksiantamukseen. Hengellinen valo sanoo, että me olemme kaikki samanarvoisia, olemme kaikki syntisiä. Kukaan ei voi tuomita toista, emmekä voi vertailla toisiamme, sillä olemme kaikki Kristuksessa ainutlaatuisia, Jeesuksen verellä ostettuja.

Mutta nämä fariseukset kunnioittivat moraalista valoa, joka tulee laista. He ajattelivat, että se on tärkeää. He kiusasivat Jeesusta usein haastamalla Hänet. Sellaiset ihmiset, joilla on vain moraalista valoa, näkevät vikoja, puutteita ja epätäydellisyyttä. He korottavat aina itseään. Heillä on taipumus uskoa, että he ovat parempia ja viisaampia kuin muut. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Tällaisilla ihmisillä ei ole hengellistä älykkyysosamäärää ollenkaan, he ovat hengellisiä idiootteja, jos niin voi sanoa. On olemassa hengellinen älykkyysosamäärä, joka perustuu hengelliseen valoon, siihen, missä määrin minä tunnen Jeesusta. Tämä taas perustuu nöyryyteen, sillä Jumala opettaa nöyrille tiensä (Matt. 11:25). Jumalalle ovat murtunut mieli ja särkynyt henki otollisia (Ps. 51:19).
Joh. 7:53  "Ja he menivät kukin kotiinsa."
Joh. 8:1  "Mutta Jeesus meni Öljymäelle."
Voisimme ajatella, että kokouksen jälkeen me menemme kaikki kotiimme, mutta Jeesus menee tuonne Vartiovuorenmäelle.
Joh. 8:2  "Ja varhain aamulla Hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli Hänen luoksensa; ja Hän istuutui ja opetti heitä."
Joh. 8:3  "Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat Hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle"
Joh. 8:4  "ja sanoivat Jeesukselle: »Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä."
Joh. 8:5  "Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs Sinä sanot?»"
Ja meistä jokainen on syyllinen. Me olemme kaikki rikkoneet lakia ja meidät pitäisi kaikki kivittää.
Matt. 5:28  "... jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."
Jeesuksen ja Jumalan näkökulmasta pelkkä ajatus on sama kuin olisi todella tehnyt sen. Me olemme kaikki syntisiä.

Fariseusten ymmärrys Jumalasta perustui moraaliseen valoon eli lakiin.
Joh. 8:6  "Mutta sen he sanoivat kiusaten Häntä, päästäksensä Häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan."
Joh. 8:7  "Mutta kun he  yhä edelleen kysyivät Häneltä, ojensi Hän itsensä ja sanoi heille: »Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä»."
Tietysti tämä nainen oli tehnyt syntiä, se oli tosiasia. Hänet oltiin saatu kiinni itse teosta. Kysymys ei ollut siitä, tekikö tämä nainen oikein vai väärin. Jeesus vain asetti kyseenalaiseksi sen, voivatko syntiset tuomita muita syntisiä. Se on se uusi kysymys, jonka Jeesus toi esille.
Joh. 8:9  "Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi Hänen edessään."
Joh. 8:10  "Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi Hän hänelle: »Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?»"
Sillä kaikki me olemme syntisiä ja syyllisiä. Tämä oli kuitenkin Jumalan vastaus, joka oli hengellistä valoa. Jeesus oli sovittanut tämän naisen synnit jo ennen maailman perustamista ja Hän oli sovittanut myös koko maailman synnit.
Me olemme kaikki Kristuksessa ja siksi meidän tulee olla ainoastaan positiivisia ja rakentavia.
Joh. 8:11  "Hän vastasi: »Herra, ei kukaan». Niin Jeesus sanoi hänelle: »En Minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee»."
Joh. 8:12  "Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: »Minä olen maailman valkeus; joka Minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus»."
Eikö tämä ole mahtavaa: meillä on hengellistä valoa, kun olemme Jeesuksen kanssa.
Ps. 36:10  "...Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden."
Me kaikki epäonnistumme niin monin tavoin ja me kaikki tarvitsemme armoa. Mutta laki ei anna armoa. Laki ei anna meille mitään, laki ainoastaan vaatii meiltä. Tämä ei tarkoita ainoastaan kymmentä käskyä. Me olemme monesti itseämme kohtaan paljon ankarampia kuin Jumala on. Tästä syystä emme ole oikeastaan vapaita. Se tekee meistä kriittisiä ja silloin me vaadimme muiltakin enemmän. Aina kun vaadin muilta jotain, en itse elä armossa. Jos eläisin armossa, niin minusta tulisi tämän armon elävä ilmaisu: antaisin kaikille ihmisille jotain, mitä he eivät ansaitse.

Moraalinen valo ei sääli ihmistä. Se ei sisällä sellaisia ominaisuuksia kuten sääli, myötätunto, samaistuminen, rohkaisu, ymmärtäminen jne. Sellaista ei ole laissa lainkaan, sillä laki vain vaatii. Se ei anna anteeksi ja unohda. Laki on armoton. Armo ja laki ovat hyvin kaukana toisistaan. Jumalan järjestelmä tälle ajalle on armo. On tärkeää toimia hengellisen valon hengessä. Ajatelkaa, millä alueella Jeesus operoi. Fariseuksilla ei ollut minkäänlaista sääliä sitä naista kohtaan. He vain raahasivat tämän itse teosta Jeesuksen eteen ajattelematta tämän tunteita tai muuta sellaista. Laissa ei ole tällaista kapasiteettia. Mutta Jeesus ajatteli tätä naista ja hienosti käsitteli asian totuudella ja naista syyttäneet fariseukset joutuivat häpeissään lähtemään pois.

Hengellinen ymmärrys

Luin jostain hienon esimerkin siitä, kuinka Jeesus meitä ymmärtää. Jos esimerkiksi ajattelemme kyyneltä, niin me itse voimme analysoida sen koostumuksen: vettä, suoloja, jne. Siinä on kaikki, mihin me pystymme. Mutta meillä ei ole mitään pääsyä sille alueelle, joka tuon kyyneleen aiheuttaa: mitä tekijöitä on sen takana, mikä aiheuttaa sen, että henkilö vuodattaa kyyneleen. Me emme tiedä, miksi joku vuodattaa kyyneleen, me voimme ainoastaan tutkia sen kyyneleen kemiallisen koostumuksen, eikä meillä ole pääsyä sen syvemmälle. Jeesus sen sijaan operoi aina niillä syvillä alueilla. Sen tähden Hänen viisautensa on aina niin ihmeellinen meitä kohtaan. Kaikki, mitä meille tapahtuu on hyvin tarkkaan suunniteltu. Jumala kohtelee meitä valtavalla hellyydellä ja viisaudella. Se on aivan uskomatonta. Usein me emme edes näe Hänen kättänsä. Jeesus tekee asioita meidän elämässämme ja me ajattelemme aivan jotain muuta.

Tästä syystä meidän sanamme tulisi olla harvat: Jumalan Rakkaus on ehdotonta. Se ei vaadi meiltä mitään, sillä me olemme todella herkkiä olentoja.
Jes. 42:3  "... suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta."
Hän näet tietää meistä asioita, Hän tietää meistä aivan kaiken. Hän käsittelee meitä hellävaraisesti. Sen tähden on meilläkin seurakunnassa tärkeää, että meillä on ehdottoman rakkauden asenne toisiamme kohtaan. Me voimme nähdä kyyneleen ja analysoida sitä, mutta emme tiedä, mikä aiheuttaa sen. Sen tähden:
Ef. 4:29  "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat."
Tässäkin Johanneksen kohdassa Jeesus vapautti sen naisen ja saattoi häpeään fariseukset, joilla oli vain moraalista valoa. On niin mahtavaa, että Jeesus aina vapauttaa. Siihen Hänet on voideltu (Jes. 61:1), olemaan meidän ystävämme. Mikään asia ei ole lunastuksen ulkopuolella. Me emme voi tehdä niin paljon syntiä, että me menettäisimme pelastuksemme. Se, miten Jeesus käsitteli tilanteen, on kaunis esimerkki siitä, miten paljon Jeesus välitti siitä naisesta ja meistä. Toinen esimerkki tästä löytyy Luukkaan evankeliumin 7. luvusta.

Moraalinen ymmärrys ei riitä
Luuk. 7:36  "Niin eräs fariseuksista pyysi Häntä ruualle kanssaan; ja Hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle."
Tässä oli taas fariseus, jolla oli moraalista valoa, mikä tulee laista. Kun meillä on moraalista valoa, niin me kamppailemme oikean ja väärän kanssa. Sanomme, että olemme tehneet syntiä ja sitten tuomitsemme itsemme. Hengellinen valo sanoo, ettei ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, vaikka olisimmekin tehneet syntiä (Room. 8:1). Se mitä me teemme, on että me tunnustamme syntimme ja Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh. 1:9). Tässä on meidät pelastuksemme ja varustuksemme syntiä vastaan.
Luuk. 7:37  "Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta"
Luuk. 7:38  "ja asettui Hänen taakseen Hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan Hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli Hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella."Luuk. 7:39  "Mutta kun fariseus, joka oli Hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: »Jos tämä olisi profeetta, tietäsi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.»"
Mielestäni tämä on todella hyvä esimerkki siitä, miten henkilö, jolla on moraalista valoa, näkee tilanteen. Hän ei näe, että tässä on heikko ihminen, joka suree syntejään, jolla on ollut kurja kohtalo, jolla ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin muilla. Mistä sen tietää, miten tämä nainen on ajautunut tilanteeseensa. Fariseus osaa kyllä analysoida kyyneleen, hän tietää laista kaiken, mutta häneltä puuttuu lain henki. Laki on hengellinen. Häneltä puuttuu hengellinen valo, samaistuminen, Jumalan rakkaus, ehdoton anteeksianto ja Kristuksen mieli. Fariseus ajatteli vain, että tässä on syntinen nainen, mutta Jeesukselle merkitsi se, että tässä oli murtunut ihminen, joka teki palvelusta Hänelle, joka tuli Hänen luokseen. Jeesus näkee niin paljon enemmän ja syvemmältä. Sama koskee meidän omaa elämäämmekin. Älkäämme katselko itseämme lain kautta. Katsellaan itseämme armon kautta ja annetaan itsellemme anteeksi, sillä "Jumala tekee suuria ja salattuja tekoja" meidän elämässämme kaiken aikaa.

Jumalan syvempi näkökulma

Nyt Jeesus käsittelee tätä fariseusta:
Luuk. 7:40  "Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: »Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle». Hän virkkoi: »Opettaja, sano». -"
Luuk. 7:41  "»Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä."
Luuk. 7:42  "Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?»"
Luuk. 7:43  "Simon vastasi ja sanoi: »Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi». Hän sanoi hänelle: »Oikein sinä ratkaisit»."
Luuk. 7:44  "Ja naiseen kääntyen Hän sanoi Simonille: »Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä Minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan."
Luuk. 7:45  "Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta Minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään."
Luuk. 7:46  "Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani."
Luuk. 7:47  "Sentähden Minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.»"
Luuk. 7:48  "Sitten Hän sanoi naiselle: »Sinun syntisi ovat anteeksi annetut»."
Tässä näemme esimerkin siitä, kuinka Jumala näkee paljon syvemmälle kuin ihminen. Kun katselemme ihmisten käyttäytymistä, niin emme voi lain, moraalisen valon, perusteella vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä heidän elämästään tai tilanteistaan. Tästä syystä tuomitseminen on niin väärin ja vaarallista. Samoin on arvioimisen ja mielipiteen sanomisen laita, sillä emme tiedä, mitä ihmisten elämässä on. Jeesus tietää! Minusta tulee niin helposti fariseus ja Jeesuksen täytyy "kolauttaa minua päähän" tällä esimerkillä, että ymmärtäisin. Fariseus ei edes tarjonnut vettä jaloille, mikä oli idässä siihen aikaan vähintä, mitä voi tehdä kutsuttaessa vieras aterialle.

Jos ajattelemme naisen mielenlaatua ja asennetta, niin ne siunasivat Jeesusta paljon enemmän kuin tämän fariseuksen ulkoiset palvelukset. Se, mitä oli tapahtunut tämän naisen sydämessä, oli Jeesukselle todella tärkeätä. Se vain ei avaudu luonnolliselle, moraaliselle valolle. Se ei avaudu, että joku haluaa tehdä parannuksen, että joku haluaa mennä eteenpäin. Joku haluaa tulla sovitetuksi ja kuulla Kristuksen mieltä. Jos nyt olisin lakihenkinen fariseus, niin sanoisin, "Sinä olet menettänyt mahdollisuutesi, sinä olet tehnyt syntiä." Se olisi kauheaa. Ihmiselämä voidaan tuhota niin helposti. Olkaamme me tässä seurakunnassa herkkiä toisiamme kohtaan. Eletään hengellisessä valossa ja ymmärretään, että meillä on hengellinen vastuu niistä ihmisistä, joiden keskellä me elämme, joiden keskelle Jumala on meidät asettanut. Olkaamme rakentavia. Rakennetaan ensin itseämme aamulla: että me elämme armossa ja vaellamme Hengessä. Sitten ilmaisemme Jeesuksen mieltä siellä missä olemme: työpaikoilla tai täällä toimistolla. Otetaan huomioon ihmisiä. Jos joku pyytää meiltä apua, niin autetaan häntä, oli se kuka tahansa. Me kaikki tarvitsemme toisiamme: se on Kristuksen ruumiin periaate, mahtava, jumalinen periaate.

Rukoillaan lopuksi: Jeesus, me kiitämme Sinua siitä, että Sinun rakkautesi meitä kohtaan on niin ihmeellistä. Sinä teet syviä asioita elämässämme. Sinä tiedät meidän motiivimme, aivoituksemme, tarpeemme. Sinä annat meille asioita, jotka ovat meille kutakin tilannetta varten parasta, mitä taivaalla on tarjota meille kutakin tilannetta varten. Me kiitämme Sinua Jeesus. Avaa meidän silmämme näkemään Sinun tekojasi elämässämme, ettemme ala fariseusten tapaan kysellä, missä Jumala on. Vaan että Hän asuu meissä kaikissa ja me edustamme Kristusta toinen toisellemme. Ja jos täällä on joku, joka ei vielä ole syntynyt uudesti Pyhästä Hengestä ja jolla ei ole Jumalan valkeutta sielussaan, niin anna Jeesuksen tulla sinun sydämeesi. Hän on sovittanut kaikki sinun syntisi. Hän on sovittanut meidän kaikkien ja koko maailman synnit. Nyt Hän haluaa sinun lupasi, että Hän saa tulla sinun elämääsi. Jeesus haluaa sinun lupasi ja sen voit antaa sanomalla vain "kyllä." Sano juuri nyt "kyllä" Jeesukselle sydämessäsi ja anna Pyhän Hengen tulla sinun sydämeesi. Sano näin: Herra Jeesus, juuri nyt annan Sinulle luvan tulla minun elämääni. Pelasta minut, anna minulle iankaikkisen elämän lahja ja ole minun Herrani ja Mestarini tästä eteenpäin. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)