maanantai 20. helmikuuta 2017

Tie, Totuus ja Elämä

Kristitty elämä

Kristityksi ei kehitytä, eikä se periydy isältä tai äidiltä, eikä kukaan ole kristitty syntymästään asti. Kadulla tapaa joskus ihmisiä, jotka sanovat aina olleensa kristittyjä. Se ei ole kristitty, jonka nimi on kirkon kirjoissa. Kristitty on sellainen, joka on syntynyt uudesti, Pyhästä Hengestä. Me olemme syntyneet fyysisesti vanhemmistamme, mutta sen jälkeen me tarvitsemme uuden, hengellisen syntymän, Jumalasta. Silloin meistä tulee Jumalan lapsia, kristittyjä (Joh. 1:13).

Jumala synnyttää meidät. Se on hengellinen asia ja se tapahtuu ihmisen hengessä. Sillä hetkellä meistä tulee uusia luomuksia. Jumala tekee meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa ja asettaa meidät taivaallisiin Hänen kanssaan. Sen jälkeen meidän elämämme on kätkettynä Kristuksessa, Jumalan oikealla puolella. Nämä jakeet löytyvät Ef. 2:6 ja Kol. 3:20-21. Mutta jokainen meistä on uusi luomus ja jokainen meistä on Kristuksessa. Meidät on siirretty pois pimeyden valtakunnasta Jumalan valkeuden valtakuntaan ja meille on nyt tullut todelliseksi se, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28). Me astumme tähän todellisuuteen uskon kautta ja alamme pitää sitä totena. Se on meidän etuoikeutemme, koska olemme Jumalan lapsia. Jumala on läsnä elämässämme ja ympäröi meitä joka puolelta (Ps. 139).

Meidän etuoikeutemme on se, ettei meidän enää tarvitse huolehtia ja murehtia. Kuolema ei ole meille mikään ongelma, koska kristitty ei koskaan kuole. Me astumme tähän todellisuuteen uskon kautta siihen, että Jumala aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa Jeesuksessa (2.Kor. 2:14). Tapahtui sitten mitä tahansa, sillä ei ole merkitystä; Jumala huolehtii meistä ja vaikuttaa tilanteet meidän parhaaksemme. Joku saattaa tehdä meille pahaa, tarkoittaa meille pahaa, mutta Jumala muuttaa sen meille hyväksi. Siksi on paljon lepoa ja rauhaa niille, jotka ovat löytäneet levon Kristuksessa ja elävät Jumalan uskon maailmassa, valkeuden valtakunnassa. Siellä ei ihmisen omaa kykyä tarvita lainkaan.

Kasvaminen tapahtuu levossa

Nee kirjoitti Efesolaiskirjeestä kirjan "Istu, vaella ja seiso." Kristitty on sellainen, joka vaeltaa istuallaan. Kristitty etenee istuen, mikä tarkoittaa sitä, että hengellinen kasvu ja edistyminen kristillisessä elämässä tapahtuu silloin, kun me lepäämme emmekä harjoita omia kykyjämme. Jumala on antanut meille kyvyn olla uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Kun minä lakkaan olemasta aktiivinen omassa elämässäni, silloin Jumala voi alkaa olemaan aktiivinen minun elämässäni. Teen sitä, että minä lepään ja katselen Hänen kirkkauttaan, niinkuin kuvastimesta (1.Kor. 13:12) ja Pyhä Henki tekee minulle asemani todelliseksi. Hän tekee minusta Jumala-tietoisen ja alkaa johdattaa minua elämässä.

Luukas 10 kuvaa sitä "Marttana ja Mariana," joiden luona Jeesus oli. Martta hääräsi kaikkinaisissa palvelustoimissa. Hänellä oli uskonnollinen konsepti, jonka kautta hän palveli. Kun hän nyt palveli ja kun hänen mielestään oli niin paljon asioita, joita piti Jeesukselle tehdä ja kun Maria vain istui Jeesuksen jalkojen juuressa, niin luonnollinen silmä näki, että Maria vain laiskotteli. Martan luonnollisesta näkökulmasta Maria vain laiskottelee, kun hän ei tee mitään. Mutta itse asiassa Maria harjoitti kaikkein korkeinta Jumalan palvelemisen muotoa: hän halasi Jumalan Sanan väärentämätöntä maitoa, niinkuin pienet lapset, että hän voisi kasvaa sen kautta. Hän halusi, että se uusi ihminen hänen sisimmässään, jonka Jumala on sinne asettanut, voisi kasvaa. Se tarvitsee ravintoa, joka on Jumalan Sanan väärentämätöntä maitoa.

Kuule säännöllisesti Hyvää Paimenta

On myös tärkeää, että nämä Jumalan Sanan ateriat ovat säännöllisiä! Kokoukset ovat tärkeitä, jotta voisin alkaa elää siinä Jumalan valtakunnassa, jonne Jumalan voima on minut siirtänyt. Itse en voi sinne päästä: jos Jumala avaa oven, kukaan ei voi sitä sulkea, jos Jumala sulkee oven, kukaan ei voi sitä avata (Ilm. 3:7). Tällaisia me olemme tänään: Jumalan lapsia ja Hengen opettamia. Meidän kommunikointimmekaan ei ole tästä maailmasta, koska Pyhä Henki antaa meille asioita, jotka eivät ole tästä maailmasta, asioita, joita emme ole edes tulleet ajatelleeksi koskaan.

1. Kor 2:9  "... Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut..."

Luonnollinen mieli kuulee kyllä sanat, mutta ei voi erottaa sitä Henkeä, sillä ihmisen täytyy olla syntynyt uudesti, jotta hän voisi kuulla Jumalan puhetta. Tästä syystä Jeesus sanoo (Joh. 10:27) että "Minun lampaani kuulevat Minun ääntäni ... ja ne seuraavat Minua." Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä ja se on Pyhän Hengen läsnäolo näissä sanoissa. Vaikka puhuja onkin ihminen, on Jumala kuitenkin läsnä näissä sanoissa yliluonnollisella tavalla. "Ja Minun lampaani kuulevat Minun ääntäni ... ja ne seuraavat Minua." Jeesus se Hyvä Paimen, mutta on toisenlaisiakin paimenia, niitä palkattuja, jotka eivät välitä lampaista. Heillä on kahvitunnit ja ruokatunnit ja kahdeksan tunnin työpäivä. He eivät välitä lampaista, mutta Hyvä Paimen on sellainen, joka kuolee lammasten edestä. Jeesus johdattaa meitä ja vetää puoleensa ylösnousemuselämän äänellä. Meitä vetää puoleensa Jeesuksen ääni, joka tulee armoistuimelta. Se on sellainen ääni, joka sanoo "Minä rakastan sinua ehdottomalla rakkaudella juuri sellaisena kuin olet juuri nyt, pastori Jorma." Ja minä pidän siitä ja seuraan aina sellaista ääntä, joka antaa minulle sellaista, mitä en ansaitse: Että minulla on iankaikkinen elämä, kun vain uskon Jeesukseen. Ei tarvitse tehdä minkäänlaisia tekoja, ei harjoittaa omaa kykyä ollenkaan. Sinne minä riennän suinpäin, sillä minä en mitenkään voi ansaita omaa pelastustani teoillani. En mitenkään, se on mahdotonta.

Hyvä Paimen puhuu tällaisella äänellä. Hän johdattaa meitä vanhurskauden tien keskikohtaa. Se on tie, jolla vaeltavat lunastetut, uudestisyntyneet ihmiset. Elämä Kristuksessa on sellaista, että siellä ei ole raatelevaista petoa lainkaan: ne eivät voi päästä Kristukseen. Kuka voi päästä Kristukseen? Ei kukaan muu kuin sellainen, jonka Jumala on sinne siirtänyt.

Elämän tarkoitus

Tänään ajattelin puhua lyhyesti Johanneksen evankeliumin luvusta 14 ja Filippiläiskirjeestä. Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa Jeesus puhuu mahtavalla tavalla elämän tarkoituksesta. Ajatellaan tätä hieman. Mikä on elämän tarkoitus? Mitä varten me olemme täällä? Keitä me olemme? Oletko sinä saanut selville kuka sinä olet? On eräs mahtavimpia löytöjä, kun ihminen löytää, kuka hän on.

Joh. 14:1 Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Minuun.
Joh. 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko Minä teille, että Minä menen valmistamaan teille sijaa?
Joh. 14:3 Ja vaikka Minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä Minä olen.
Joh. 14:4 Ja mihin Minä menen - tien sinne te tiedätte.
Joh. 14:5 Tuomas sanoi Hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin Sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.
Joh. 14:7 Jos te olisitte tunteneet Minut, niin te tuntisitte myös Minun Isäni; Tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.”

Ja siinä on elämän tarkoitus, mahtavalla tavalla esitettynä. Jeesus puhuu siinä kuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja paikasta Taivaassa Isän luona. Siellä Hän valmistaa meille kaikille aivan erikoisen huoneiston. Sitten Hän sanoo, että Hän tulee noutamaan meidät pois eräänä päivänä. Tämä on kuvattu 1.Tess. 4:15-18. Silloin tapahtuu seurakunnan tempaus täältä ajasta, juuri ennen ahdistuksen ajan alkua. Silloin kaikki, jotka ovat Kristuksessa, katoavat täältä maailmasta. Tämän jälkeen tapahtuu monenlaisia asioita: Taivaassa me saamme kaikenlaisia palkkioita ja maailmassa alkaa ahdistus. Siksi on tärkeää olla Kristuksessa tänään, sillä muuten joudumme menemään ahdistuksen aikaan mukaan.

Ja Jeesus sanoi:

Joh. 14:4 Ja mihin Minä menen - tien sinne te tiedätte.
Joh. 14:5 Tuomas sanoi Hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin Sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.”

Sehän se ihmiselämän tarkoitus on: kuinka päästä Taivaaseen. Kuinka päästä Isän luokse? Kuinka syntinen ihminen voisi olla paikassa, jossa täydellinen vanhurskaus vallitsee, paikassa, jossa ei suvaita ainoatakaan syntiä? Kuinka ihminen voi päästä Isän tykö, on ollut ihmiselämän ongelma kautta koko historian. Eikö tämä ole ihmeellinen asia: Jumala ei voi katsoa syntiä lainkaan, joten voimme ymmärtää, miksi Jeesus on ainoa tie Taivaaseen. Hän on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Hän sovitti meidän syntimme verellään. Hän täytti kaikki Jumalan vanhurskaat vaatimukset meidän puolestamme. Hän antaa iankaikkista elämää meidän sieluihimme, jotta meillä olisi elämä. Ja Jeesus sanoi, että Hän on Tie, Totuus ja Elämä. Tämä kaikki siis tarkoittaa, että ilman Jeesusta on mahdotonta pelastua. Meidät omat tekomme ovat kuin likainen vaate (Jes. 64:6) eikä Jumala voi meitä tällaisena hyväksyä. Meidän täytyy uskoa Jeesukseen, joka on välimies. Joku on sanonut hienosti, että jos Jeesus ei ole minun tieni täällä elämässä, niin en ole matkalla mihinkään. Jos Jeesus ei ole minun tieni, niin en ole matkalla mihinkään, vaan elän täällä ilman päämäärää, vain jotain itsekeksittyä tarkoitusta varten. Mutta Jeesuksesta tulee minun tieni, Hänestä tulee minun tarkoitukseni ja Hänestä tulee minun päämääräni. Sen jälkeen elämästäni tulee hyvin mielekäs. Kysymys ei ole siitä, mitä minä teen täällä ajassa, vaan siitä, kenelle niitä asioita teen. Jeesuksen täytyy olla minun tieni, muuten en ole matkalla mihinkään, vaan elän vain itselleni. Se, että elän vain itselleni ja itseäni varten, kantaa ennen pitkää huonoa hedelmää. Jeesuksen täytyy olla minun tieni.

Tyytyväisyyden salaisuus

Ja Jumala on ihanalla tavalla valmistanut meille elämän, jossa voimme olla täysin tyydytettyjä. Meillä voi olla yltäkylläinen elämä: meillä voi olla varjelus, meillä voi olla turvallisuus. Monet ihmiset ajattelevat, että Jumala vaatii meiltä jotain. Mutta se elämä, joka meillä on Kristuksessa, on paljon enemmän kuin sellainen, jossa teen mitä itse haluan. Monesti ihmiset sanovat, että vapaus on sitä, että saa tehdä mitä itse haluaa. Eihän se ole mitään vapautta, että tekee mitä itse haluaa. Jumala haluaa johtaa meidät ulos tekemästä mitä itse haluamme kohti Hänen suunnitelmaansa, joka Hänellä on meidän elämäämme varten. Hän haluaa viedä meidät laajempaan elämään, joka on suurempi kuin minun käsitykseni elämästä. Sen tähden kaiketi Daavid sanoi "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 24) ja "Ahdingossa Sinä avarrat minun tilani" (Ps. 4:2). Hän vie minut ulos itsestäni, siitä käsityksestä, joka minulla on elämästä. Se on pelottava matka, sillä silloin minun täytyy alkaa luottaa Jumalaan. Minun ei tarvitse luottaa Jumalaan, jos rakennan tänne oman elämäni ja oman järjestelmäni. Sillä tavoin yritän varmistaa kaikin tavoin, että minulla on kaikki hyvin. Mutta ihmisellä ei ole tällaista kykyä, sillä ei voi edes päättää, elänkö minä vielä huomenna vai en. Sinäkään et voi päättää, oletko terve huomenna tai mikä sinua kohtaa. Elämä on pelottava asia ja saatana projisoi tänne väärän turvallisuuden tunteen. Se on maailman henki, joka täällä on. Kosmokratos, sellainen voima, joka antaa meille väärän turvallisuuden tunteen ja antaa meille ajallista tyydytystä ja tyydytystä. Mutta Jeesus on Totuus. Hän on Tie, Totuus ja Elämä. On mahtavaa elää tarkoituksenmukaista elämää, jossa on todellinen tarkoitus, jossa on taivaallinen päämäärä, iankaikkinen päämäärä. Ja me olemme sillä Tiellä tänään, kaikki, jotka olemme täällä, jotka olemme uskoneet Jeesukseen. Sillä Tiellä on yliluonnollinen varjelus, Jeesus on se varjelus. Jokainen, joka vaeltaa sillä, on Jumalan erikoisen huolenpidon alaisena.

Todellinen totuus

Sitten Joh. 14:6 sanotaan, että Jeesus ei ole vain Tie, vaan Hän on myös Totuus. Kukaan ei pysty selittämään, kuka hän on. Jos kysyt joltain huipputiedemieheltä, kuka tämä on ja miten tämä maailma on luotu, niin vastaus sisältää monia sellaisia sanoja kuin "uskoisin" ja "luulisin" ja "olettaisin". Mutta Jeesus selvittää meille, mikä on totuus. Jeesus yksin tietää, mistä täällä on kysymys: enkelimaailmoista, universumeista, galakseista. Jeesus on Totuus. Jeesus on Totuus ja ihminen on syntinen ja tarvitsee sovittajaa, tarvitsee pelastajaa. Jeesus on se, johon meidän täytyy uskoa, jotta voisimme pelastua. Se on todellinen asia: kun me uskomme Jeesukseen, Pyhä Henki tulee meidän elämäämme. Jumalan Rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta ja meistä tulee Jumalan lapsia. Se on todellinen asia, joka tapahtuu. Ja jos Jeesus ei ole minun Totuuteni, niin minä en tiedä mitään. Tiede tutkii Jumalan suuria tekoja, se ei pysty selittämään mitään. Tiede löytää uusia, ihmeellisiä asioita siitä mitä Jumala on tehnyt. Tiede käsittelee ainoastaan asioiden seurauksia, mutta Raamattu, Jeesus ja Pyhä Henki kertovat meille, mitkä ovat asioiden syyt: mistä kaikki johtuu, ilmiöt, olemassaolo, mikä ihminen on, mistä ihminen on tullut ja niin edelleen.

Kristus elämänämme

Jeesus ei ole vain Tie ja Totuus, vaan Hän on myöskin Elämä. Kenelläkään ei voi olla iankaikkista elämää, jos hän ei usko Jeesukseen ja synny uudesti Pyhästä Hengestä. Jeesus on meidän elämämme. Niinkuin tämä kirjoittaja sanoo: jos Jeesus ei ole minun elämäni, niin itse asiassa minä en elä vielä ollenkaan. Kun Jeesuksesta tulee minun elämäni, niin silloin elän ikuista elämää, elämää, jolla ei ole alkua eikä loppua. Se on elämää, joka on aina ollut ja josta ihminen on kerran langennut pois Eedenin puutarhassa. On mahtavaa olla elävä tänään. On mahtavaa, että Jeesus on meille todellinen ystävä.

Kun me korotamme Jeesusta, niin se on objektiivista. Me emme korota ihmistä emmekä puhu ihmisistä, siitä keitä me olemme, koska kristillisyydessä ei ole siitä kysymys. Kristillisyys on sitä, kuka Kristus on ja mitä Jumala vaikuttaa armonsa kautta meidän elämässämme. Se ei ole sitä, että "pastori sanoi sitä ja sitä", vaan kaiken takana on Kristuksen korotus ja Jumalasta puhuminen: mitä Jeesus on tehnyt ja kuinka Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudella ja kuinka Hän on sovittanut meidän syntimme, kuinka Hän johdattaa ja kuinka Hän avaa kirjoituksia ja kuinka Jumalan Sana on Pyhän Hengen inspiroima. Me emme kommunikoi lihan ja veren tasolla enää lainkaan. Kristillisyys on sitä, kuka Kristus on. Kristillinen elämä on vaikutusta, sitä vaikutusta, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa. Se on sitä vettä, jota me juomme. Raamattu kuvaa sitä vetenä: Pyhä Henki ja Jumalan Sana. Se tyydyttää meidät ja sillä on monenlaisia vaikutuksia.

Mieluummin rakkaus kuin huoli

Käännetään Filippiläiskirjeen 1. lukuun. Filippiläiskirje on ainutlaatuinen kirje: sen joka luvussa tulee mahtavalla tavalla ilmi, kuinka Kristus on kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee. Kristus on kaikkea sitä, mitä jokainen ihminen tässä maailmassa tosiasiassa haluaa, mutta he etsivät sitä vääristä paikoista. Tämä on totta: Kristus on se, mitä jokainen ihminen todella haluaa. Se rakkaus, jolla Jumala meitä rakastaa, on se rakkaus, jota kaikki ihmiset etsivät. Avioliitossakin vaimo haluaisi, että mies rakastaisi häntä juuri sellaisena kuin hän on. Mutta jos Jeesus ei ole tämän miehen elämässä ja saa kontrolloida tätä miestä, niin tämä mies ei ilmaise tällaista rakkautta. Hollywoodissa filmitähdet puhuvat, kuinka he ovat löytäneet sen oikean, mutta parin vuoden päästä he huomaavat, että se ei ollutkaan se oikea. Sitä oikeata ei löydy ikinä, jos ihmiseltä puuttuu Jeesus. Kun minulla on Jeesus, se oikea voi olla ensimmäinen ihminen, joka kävelee minua kadulla vastaan. Meillä ei ole tarvittavaa kapasiteettia. Me niin usein yritämme tehdä sellaista, mihin meitä ei ole koskaan luotu. Omasta elämästä huolehtiminen on yksi tällainen asia. Sinua ei ole luotu siihen, että yrität huolehtia elämästäsi parhaasi mukaan. Meidät on luotu siten, että Jumala saisi huolehtia meistä. Hänellä on täydellinen systeemi sille, miten se toimii. Älä murehdi niitä asioita. "Heittäkää kaikki murheenne Minun päälleni, niin Minä pidän teistä huolen." (1.Piet. 5:7)

Fil. 4:6 "Älkää mistään murehtiko vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,"
Fil. 4:7 "ja Jumalan Rauha, ...on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne."

Ei meitä ole luotu huolehtimaan. Miksi meidän pitäisi yrittää tehdä jotain sellaista, johon ihmistä ei ole koskaan suunniteltu? Meidät on suunniteltu Jumalasta rippuvaisiksi. Tästä syystä rukouselämässä on niin paljon järkeä. Meidät on suunniteltu yhdessä muodostamaan Kristuksen ruumis, jossa kaikki jäsenet muodostavat erityisiä osuuksia siitä, kuka Jeesus on täällä ajassa. He ilmaisevat täytettyä työtä henkivalloille, hallituksille ja tälle maailmalle. He kokevat todeksi sen, että heidän vanha ihmisensä on todella kuollut ja ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja että he ovat uusia luomuksia Hänessä. Ilman seurakuntaruumista ei ikinä voi kokea ja löytää kuolemaansa Kristuksen kanssa. Vanha ihminen on niin petollinen, se aina pyrkii sotkeutumaan asioihin, jotka hänelle eivät kuulu. Mutta ei ole meidän asiamme huolehtia itsestämme; Jumala haluaa huolehtia meistä. Tällainen tietous on mahdollista ja tällainen siunaus on kokemuksellisesti mahdollista. Jumala on niin hyvä ja ihmeellinen meitä kohtaan. Hän huolehtii meistä, vaikka joskus ei näyttäisikään siltä. Kun olemme keskinäisessä kanssakäymisessä tämän ihmeellisen Totuuden kanssa, että Jumala on ottanut meidät omakseen, niin me lakkaamme vaeltamasta näkemisessä ja kuulemisessa ja luulemisessa. Me alamme vaeltaa uskossa ja opimme kaikki yhdessä katsomaan siihen:

Hebr. 12:2 "uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin,..." 
Uskovan ilo

Ja "nisunjyvä putosi maahan ja kuoli, jotta se kantaisi paljon hedelmää." Me olemme Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa hedelmää. Jeesus nousi kuolleista, jotta meillä voisi uskon kautta olla se sama Elämä, että me voisimme jakaa sitä samaa Elämää, samaa ihmeellistä rakkautta keskenämme, kokea sitä itse ja jakaa sitä toistemme kanssa, sitä, joka Jeesuksella oli meitä kohtaan. Tästä syystä kristillisyys on yliluonnollista, se on ihmiselle mahdotonta. Huolen pitäminen itsestämme on meille mahdotonta. Jumalan täytyy valaista meidän sydämemme silmät näkemään, keitä me olemme. kristillisyys ei ole vaikeata, se on mahdotonta ihmiselle. Ihmisen on mahdotonta alkaa ajatella, että kaikki vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28).

Meidät on tehty kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, mutta ei kirjaimen, sillä kirjain kuolettaa, vaan Hengen palvelijoita. Että voisimme luottaa Pyhään Henkeen, ja että voisimme luottaa Jumalaan ja että Sana olisi meille elävää ja voisi johdattaa meitä ja että voisimme kohdata Jeesuksen tässä Sanassa.

Filippiläiskirje puhuu siitä, että Kristus on kristitylle kaikki kaikessa. Se on kirje, jossa Paavali kehottaa kristittyjä iloitsemaan Herrassa. Filippiläiskirje on eräs vankilakirjeitä, joita Paavali kirjoitti Rooman vankilassa. Hän sanoi, että

Fil. 2:18 "... iloitkaa minun kanssani"
Fil. 4:4 "... Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"

Hän iloitsi siitä, että hän oli Herrassa. Ei hän iloinnut siitä, että hän oli vankilassa. Jumalan voima on tehnyt meille mahdolliseksi iloita kaikissa asioissa. "Kiittää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa". Ei asioiden tarvitse olla hyvin, mutta iloni häviää heti, kun en pysty kontrolloimaan kaikkea. Tässä näemme lankeemuksemme syvyyden: kun yritän itse huolehtia asioista, niin minulla ei ole yhtään uskoa. Jumala haluaisi, että meillä olisi vahva usko: kun kaikki on pielessä, niin uskomme, että kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Mitä sinulle täytyy tapahtua, että menetät hermosi? Se on merkki siitä, ettei sinulla ole paljoa uskoa. Kun sinulla on paljon uskoa, niin luotat ja lepäät siinä, että Jumala on kuitenkin hyvä ja Jumala on Rakkaus ja Jumala pitää huolta eikä tässä tilanteessa ole mitään hätää. Kaikki sujuu hyvin. Mutta meidän täytyy uskoa, että Jumala on ja palkitsee ne, jotka Hänen tykönsä tulevat. Sillä ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Jos vaellamme näkemisessä, niin elämme luonnollista elämää. Jumala on antanut meille uskon lahjan (1.Piet. 1). Meille on kaikille annettu kallis usko. Usko pelastukseen, usko siihen, mistä Jeesus puhuu Joh. 14, että Hän tulee noutamaan meidät eräänä päivänä. Se päivä ei enää varmaan ole kaukana. Vuosi 2000 on oven edessä ja joka 2000. vuosi on tapahtunut jotain suurta maailmassa. Luomisesta 2000 vuotta eteenpäin oli tulva, joka hukutti silloisen maailman, koska ihmisestä oli tullut jumalaton. 2000 vuotta vedenpaisumuksesta eteenpäin Kristus tuli maailmaan ja sovitti maailman synnit. Siitä 2000 vuotta eteenpäin on kolmen vuoden päästä meidän ajanlaskumme mukaan. Kuka tietää. Jos Kristus syntyi vaikka 4 eKr. niin nyt on jo vuosi 2001. Koskaan ei tiedä, milloin Jeesus tulee hakemaan meidät sinne, minne Hän on mennyt valmistamaan meille sijaa. Sitten menemme Taivaaseen ja saamme samanlaiset ruumiit kuin Jeesuksellakin on: ylösnousemusruumiit

Fil. 3:20 "Mutta meillä on yhdyskuntamme Taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,"
Fil. 3:21 "joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi."

Ei kannata välittää, jos on sairautta, vapinoita tai muuta sellaista. Tämä ruumis on vain väliaikainen asumus, ja kun tämä putoaa meidän päältämme pois, me saamme Jumalalta uuden ruumiin. Se on toisenlainen kuin tämä, vaikka siinä näkyykin samat kauniit, ihmeelliset muodot kuin tässäkin ruumiissa. Eikö olekin mahtava elämä? Jeesus on meidän Tiemme, Jeesus on meidän Totuutemme ja Jeesus on meidän Elämämme. Me elämme iankaikkisuutta varten: olemme matkalla kohti iankaikkisuutta, Taivasta. Se on päämäärämme.

Jeesus, me kiitämme, Herra, Sinun uskollisuudestasi. Vaikka me olemme heikkoja, niin meillä on armo, meillä on pelastus. Me olemme Sinun lapsiasi ja Sinä pidät meistä huolta. Sinä olet suunnitellut kaiken niin, ettei meiltä kysytäkään mitään kykyä. Meidän ei tarvitse päästä jonnekin ja täyttää vaatimuksia, vaan meidät hyväksytään juuri sellaisena kuin olemme. Täysin pistein, Herra, Sinun ansioillasi.

p. Jorma Immonen 
(saarna vuodelta 1996)