perjantai 24. helmikuuta 2017

Herran kohtaamisen odotus

Kevät alkaa olla jo ovella.
Me arvostamme paljon sitä, mitä me hartaasti odotamme. Pieni (ja joskus isokin) lapsi tuskin malttaa odottaa kun joulupukki tulee. Tai kun syntymäpäivän aamu koittaa.

Ps.130:5,6 sanoo: Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Pitkän ja pimeän talven jälkeen me kaikki odotamme aurinkoista ja lämmintä kesää. Mutta kun alamme tuntea läheisemmin Jeesusta, panemme toivomme ja odotuksemme Häneen ja Hänen Sanaansa.

Ihmisten arvomaailma on nähtävissä heidän ajankäytössään. Joskus kun ilmoittelen ihmisille tulevista tapahtumista, he vastaavat "Tulen kyllä, ei minulla ole muutakaan tekemistä" tai muuta vastaavaa. Se särähtää korvaai vaikka ihminen selvästi on positiivinen ja tulee mielellään.
Kunpa osaisi oikein kuvata ihmisille Kristuksen, niin että he odottaisivat Hänen kohtaamistaan enemmän kuin mitään muuta.
2.Tim.1:16, 17 Onesiforus matkusti Roomaan ja etsi innokkaasti Paavalia suurkaupungin eri osista ja löysi hänet vankikuopasta. Siinä ei ollut ulkoista viehätystä vaan sisäinen palo Jeesuksen tuntemisen puoleen.

Systytetään palavaksi rakkaus Jeesukseen tänä keväänä. Kevät on sielunvoitto aikaa. Jumalan tahto on että me kerromme jokaiselle evankeliumin Kristuksesta.

Tämä on se aika, tämä on se paikka ja me olemme ne ihmiset. Jotka Jumala on asettanut tänne kertomaan ilosanomaa. Ilosanoman vieminen on hauskaa.

p. Antti Koskenpää