keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Bodylife

Seurakunta koostuu sen monista jäsenistä. Paavali käyttää yhtenä kielikuvana Kristuksen ruumista ja sen eri jäseniä. Käytämme usein tuosta kielikuvasta johdettua seurakuntaslangisanaa "bodylife". Se kuvaa seurakuntaruumiin eri osien välistä yhteistyötä ja yhdessäoloa sekä Kristusta sen lähteenä. "Bodylife" (suomenksi tarkasti käännettynä 'seurakuntaruumiin elämä') on erittäin tärkeä osa Kristuksen tuntemisessa kasvamista. Nykyään on mahdollista saada korkeatasoista kristillistä musiikkia ja opetusta ilman, että lähtee kohtaamaan ihmisiä. Sosiaalisessa mediassa voi jollakin tasolla kohdata ihmisiä lähtemättä tietokoneen äärestä mihinkään. Mutta mikään ei voi korvata "bodylifea".

Olen usein puhunut 2.Kor.3. luvun kohdasta, missä kerrotaan, että katselemme Kristusta kuin kuvastimesta ja muutumme saman kuvan kaltaiseksi. Tuo kuvastin on "bodylife". Emme tunne toisiamme lihan mukaan, jatkaa Paavali 2. Korinttolaiskirjeessä, vaan uutena luomuksena Kristuksessa. Aiemmin hän puhuu siitä, miten me eri osuudet olemme Kristuksen kirje. On sanottu, että olemme viides evankeliumi - se evankeliumi, jota ihmiset lukevat. Jeesus sanoi, että meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen, kun meillä on keskinäinen rakkaus. Kolossalaiskirjeessä Paavali määrittelee seurakunnan paikaksi, jossa sydämet ovat yhteenliitettyinä rakkaudessa.

Rauta rautaa hioo, ihminen toistansa hioo. Yhteinen tekeminen muiden seurakuntalaisten kanssa, yhdessä matkustaminen, jne. hioo meitä yhteensopiviksi ja saa meidät tuntemaan Kristusta syvemmin toisten osuuksien kautta.

Lähdetään yhdessä toteuttamaan seurakunnan suunnitelmia. "Antaessaan saa" on yksi elämää rikastuttavia paradokseja.

Kirjoittaja: p. Antti Koskenpää
(julkaistu paperisessa Matkalla-lehdessä kesällä 2012)