keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Matkalla

Hyvää syksyä! Olemme taas telttailleet yhden kesän Jumalan kanssa. Johannes sanoo evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa, että Sana eli Jeesus asui keskellämme. Alkukieli käyttää sanaa tapernakel eli ilmestysmaja. Voisimme siis sanoa, että Jeesus telttaili keskellämme.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 12. luvussa Abraham lähti matkalle, telttailemaan. Jumala hänet kutsui, mutta hän ei kertonut päämäärää. Uskon kautta Abraham silti lähti matkaan. Ihme ja kumma, myös Saara lähti, vaikka pyöritteli ehkä päätään ja ajatteli, että nyt tuo ukko on ihan höperöksi tullut.

Abraham telttaili alttarilta alttarille Jumalan läsnäolossa, vieraana ja muukalaisena ja odotti Heprealaiskirjeen 11. luvun mukaan taivaallista kaupunkia.

Olemme matkalla ja matkalla olossa on aina jotain kiehtovaa. ”Tärkeintä ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo”, sanoo muistaakseni kiinalainen sananlasku. Toisaalta me olemme jo perillä Kristuksen täytetyn työn tähden. Efesolaiskirjeen 2:10 mukaan ”olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. Vaelluksemme on Kristuksen runo, niin kuin kreikankieli asian ilmaisee. Runossa ei ole kiireen tuomaa stressiä, vaan ennemminkin tunturivaelluksen kiireettömyyttä, jossa on aikaa milloin tahansa pysähtyä ihailemaan maisemaa. Aikaa istahtaa kuuntelemaan linnun laulua. Aikaa kuunnella lähimmäistä. Matkallaolon tulisikin olla juuri tällaista nyt-hetken elämistä Kristuksen kanssa.

Elämässä on seikkailun tuntua, kun otamme jokaisen päivän erityisenä lahjana Jumalalta. Pidetään siis silmät ja ja korvat auki sille, mitä Herra haluaa meille tänään lahjoittaa.

Välillä matkalla väsyy ja silloin maistuu uni ja välillä turhautuu, mutta jälkeenpäin aika kultaa muistot. Eteenpäin olkoon katseemme luotu.

Kirjoittaja: p. Antti Koskenpää