maanantai 14. toukokuuta 2018

Ihmisen sydämestä tulee se mikä saastuttaa ihmisen ja se mikä kirkastaa Kristusta

Mk  7:1-23
 Jeesuksen opetuslapset eivät olleet niin tarkkoja fariseusten ja kirjanoppineiden laatimien perinnäissääntöjen noudattamisessa. Usein meillä on se ajatus, että ihmisen ulkoinen käytös pitää muuttua meidän pyhyyskäsityksemme mukaiseksi. Jeesus ei sinänsä tuominnut hyviä tapoja, vaan meni syvemmälle, niiden motiiveihin. Ulkokultaiset teot eivät tuo esille Jumalan tuntemista, vaan puhdas sydän.
San 4
 Ylitse kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Ruoki sydäntäsi Jumalan Sanalla ja Kristuksen tuntemisella
San 15:13-16
Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut… hyvä mieli on kuin alituiset pidot… parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
Kiitollisuus, tyytyväisyys ja ilo täyttää sydämemme, kun opimme tuntemaan Jumalan, Hänen rakkautensa meitä kohtaan, armon, laupeuden ja anteeksiannon. Tämä syvä ilo ja tyytyväisyys ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista, vaan sydämen levosta Kaikkivaltiaan kämmenellä ja Korkeimman suojassa.
San 17:22
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivattaa luut.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja meidän mielen tila voi vaikuttaa myös ruumiimme terveyteen. Liika murehtiminen ja stressi tuo vatsahaavan ja sydäninfarktin. Masennus voi viedä meidät vuodepotilaaksi. En nyt puhu ulkoisesta positiivisuudesta, hymynaamarin päälle laitto ei auta, ehkä jopa päinvastoin. Huonot tunteetkin kuuluvat elämään, suru, ikävä murhe jne ovat normaaleja tunteita meille kaikille. Mutta murheessakin meillä voi olla syvä ilo.
Jotkut ajattelevat, että onnellisuus on elämän päämäärä. Se on kuin sateenkaaren päässä oleva aarre, jota ei koskaan saavuta kun sitä ajaa takaa. Raamatun mukaan päämäärä on Jumalan tunteminen. Hänen tuntemisensa tuo sieluumme syvän rauhan ja ilon, onnellisuudenkin. Onnellisuus on Jumalan tuntemisen sivutuote, ei elämämme päämäärä. Saarnaajakin päätyi siihen lopputulokseen.
2 Kor 10:3-5
Sydämeemme kehittyy elämän varrella erilaisia linnakkeita, jotka estävät meitä tuntemaan Jumalaa sellaisena kuin Raamattu Hänet meille ilmoittaa. Opimme väärän Jumala kuvan, ja sitä kautta vääristyneen omakuvan, olemmehan luotuja Jumalan kuvaksi. Ja se myös vaikuttaa siihen, millainen kuva meillä on lähimmäisistämme.
Room 12:1,2
Maailmalla on oma menonsa, poispäin Jumalan tuntemisesta ja hänen pyhyydestään. Jumalan Sanan tutkiminen ja sisäistäminen varjelee meidät monilta mutkilta ja lankeamuksilta.
Ef 1:17,18
Jumala on meidät uudestisynnyttänyt ja pelastanut, mutta emme aina ymmärrä sen pelastuksen suuruutta ja syvyyttä. Jumalan Sanan tulee avata sydämemme silmät huomaamaan mitä Hän on meille lahjoittanut. Tässä hetkessä ne ovat meidän, ei joskus taivaassa, tai sitten kun asiat ovat paremmin, ei vaan juuri siinä kurjassa tilassa jossa ehkä olet.
Ef 3:18-21
Sisäinen ihminen oppii tuntemaan Jumalan rakkauden äärettömän suuruuden
Ef 4:30-32
Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja mitä ihminen sydämessään ajattelee sitä hän tekee. Voimme oppia ruokkimaan sydäntämme armolla ja anteeksiannolla, itseämme ja muita kohtaan.
Fil 4:4-9
Paavalin ilo ei ollut kevyttä olosuhteiden tuomaa huumaa, vaan syvää iloa vankiluolan kurjuudessa

Ps 131:1-3
Hän oli sielunsa tyynnyttänyt. Sydämessä oli syvä rauha ja luottamus. Levottomuuden ja epäilyksen tilalla.
2 Kor 2:14-15

Apostolit tunnettiin niiksi jotka olivat olleet Kristuksen kanssa, rukoukseni ja uskoni on että, myös  meidät tämän päivän kristityt voidaan tunnistaa Kristuksen tuoksusta. Ulkoinen on sisäisen tuotosta. Ruokitaan meissä olevaa uutta luomusta, pidetään vanha kuolleena. Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä, sanoi Johannes Kastajakin aikoinaan.
Siunattua matkaa Kristuksen syvään tuntemiseen
Antti