sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Psalmi 4

1  Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi. (4:2) Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

2  (4:3) Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.

3  (4:4) Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.

4  (4:5) Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.

5  (4:6) Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.

6  (4:7) Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.

7  (4:8) Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.

8  (4:9) Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua.

Psalmit 3 ja 4 katsotaan liittyvän Daavidin pakomatkaan poikansa Absalomin halutessa tehdä vallankaappauksen.
Kun luemme tätä kertomusta niin sama nöyryys paistaa läpi myös tässä psalmissa.
Daavid oli henkisesti suuressa ahdistuksessa. Ahdistuksessa Herra avartaa tilamme. Herran kasvojen edessä sydämemme tyyntyy. Kaikki on kuitenkin rakastavan Jumalan kontrollissa vaikka ne ylittävät meidän kyvyn hallita tilanteita ja asioita joita elämä tuo itsekunkin kohdalle. Jätetään rukouksessa kaikki kiitoksen kanssa Hänen käsiinsä. Hän on luvannut pitää meistä huolen. Voimme rauhassa käydä levolle.

p. Antti Koskenpää