keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ihmisestä

Oppia ihmisestä
Kuinka tämän maailmankaikkeuden Luoja voi rakastaa ja välittää meistä pienistä ihmisistä, joiden elinaika on Psalmin 8 mukaan kuin silmänräpäys? Entä kuinka pystyn tottelemaan rakkauden kaksoiskäskyä rakastaa Herraa kaikesta sydämestäni ja lähimmäistäsi niin kuin itseäni? Mikä on käsityksemme ihmisestä? Itsestämme ja lähimmäisestämme? Tutkimusalue, jossa mietitään kuka ja mikä ihminen on, on nimeltään antropologia. Ihmisyys on laaja aihe. Matt.22:37-40. Tarkastelemme lyhyesti muutamia perusnäkökulmia, joita Raamattu meille antaa.

Viattomuudesta tarpeiden oravanpyörään
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, 1.Moos.2:26-27. Viattomuuden aikana, ennen syntiinlankeemusta, ihminen eli läheisessä yhteydessä Jumalaan. Elämällä oli tarkoitus hänen toteuttaessaan Jumalan ohjeita ja Jumalan hänelle antamia tehtäviä. Hänellä oli myös oma turvallinen paikkansa maailmassa Jumalan yhteydessä. Ihmisellä oli terve ruumis ja sielu, ns. bios-elämä. Hänen sielunsa, mielensä, tunteensa ja tahtonsa heijastivat yhteyttä Jumalaan. Hänen henkensä oli elävä (ns. zoe-elämä) ja yhteydessä Jumalan Henkeen.

Ihminen lankesi syntiin, kun saatana houkutteli hänet elämään Jumalan tahdon ulkopuolella. Riippumattomuus Jumalasta toi ratkaisevan muutoksen hänen elämäänsä. Kuolema, josta Jumala oli varoittanut, astui kuvaan: ensin hengellinen kuolema eli ero Jumalan yhteydestä ja myöhemmin ruumiillinen kuolema. Ihminen piiloutui Jumalalta. Turvallisuus katosi. Jumalakuva vääristyi. Myös elämän tarkoitus hävisi, ja jumalakeskeisyys muuttui itsekeskeisyydeksi. Tyytyväisyyden tilalle tulivat tyydyttämättömät tarpeet.

Kreikkalaisesta filosofiasta meille on tullut käsitys, että elämän tarkoitus on nautinto ja onnellisuus. Tätä ajattelutapaa seuraten menemme herkästi mukaan oravanpyörään, jossa etsimme aina vain suurempaa nautintoa. Onnellisuuden saamme vasta sitten, kun saavutamme tavoitteen. Saavutettuamme tavoitteen onni on kuitenkin jo karannut kauemmaksi.

Uudestisyntymä
Heprealaisen ajattelutavan mukaan elämän tarkoitus on elää lähellä Jumalaa, tässä ja nyt. Uudestisyntymisen kautta löydämme sen, mikä syntiinlankeemuksessa särkyi. Henkemme tulee eläviksi ja löydämme yhteyden Luojaamme. Voimme kokea kuten psalminkirjoittaja, että Jumalan syvyys huutaa sieluni syvyydelle, Ps.42:7.

Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu kolmesta lukemisesta. Aadamin synti luettiin ihmiskunnan päälle. Olemme siis kaikki syntisiä. Golgatan ristillä syntimme luettiin Kristuksen päälle ja mahdollisuus jumalayhteyteen avautui. Nyt Kristuksen vanhurskaus luetaan niiden päälle, jotka uskovat Vapahtajan lunastustyöhön. Kun ihminen hyväksyy tuon sovituksen, jonka Kristus on saanut aikaan, syntyy hän uudesti ylhäältä, Joh.3.

Luonnollinen, lihallinen ja hengellinen ihminen
Luonnollisen ihmisen elämä on minäkeskeistä. Hänen henkensä on kuolleessa tilassa ilman yhteyttä Jumalaan. Hän vaeltaa ns. lihan mukaan, 1.Kor.2:14. Kielteiset tunteet tuovat tyytymättömyyden. Kuoleman pelko tuo turvattomuuden, Tahto on sidottu elämään tarpeiden ja pelon tuomien tunteiden vallassa. Mieli etsii hyväksyntää muilta. Tässä oravanpyörässä ihminen ei koskaan pääse perille.

Lihallinen ihminen on kyllä uudestisyntynyt, mutta hän on antanut pettää itseään ja on eksynyt ajattelemaan ja vaeltamaan lihan mukaan, 1.Kor.3:3. Vaikka hän on pelastunut, hän ei ole löytänyt tyytyväisyyttä Kristuksessa.

Hengellinen ihminen on syntynyt uudesti ylhäältä. Hänen henkensä on tehty eläväksi, ja hän vaeltaa Pyhän Hengen mukaan löytäen alkuperäisen tarkoituksensa ja turvallisuutensa Kristuksessa, 1.Kor.2:15. Hengellinen ihminen on Jumala-keskeinen. Paavali sanoi:"Nyt minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa", Gal.2:20. Psalminkirjoittaja puolestaan kirjoittaa:"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu", Ps.23:1. Tarpeet ovat löytäneet täyttymyksensä.

Iankaikkinen tarkoitus on selvinnyt, Saarn.3. Turvallisuus ylettyy kuoleman verhon yli. Hengelliselle ihmiselle kuolema on siirtyminen Jumalan läsnäoloon.

Oikea omakuva
Jumalan lapsena olemme tässä maailmankaikkeudessa tärkeitä ja ainutlaatuisia. Olemmehan rakastavan Jumalan rakkauden kohteita, 1.Joh.4:10. Olemme hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olemme. Löydämme oikean omakuvan Kristuksessa, luottamuksen ja tyytyväisyyden, Kol.3:1-4. Tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa on suuri voitto, 1. Tim.6:6. Olosuhteet eivä enää määräile elämäämme. meillä on rauha sisimmässämme. Voimme mennä eteenpäin rohkeasti ja vapaina, ja elämästä tulee meille ihmeellinen seikkailu yhdessä Jumalan kanssa. Jokainen päivä ja jokainen hetki on ainutlaatuinen, Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa emme voi epäonnistua.

Oikeat ajatukset Jumalasta lahjoittavat meille oikeat ajatukset itsestämme. Hyväksymme itsemme sellaisina kuin olemme, ja löydämme oikean kuvan myös lähimmäisestämme. Opimme rakastamaan häntä niin kuin itseämme, ei enää uhkana, vaan ainutlaatuisena Jumalan rakkauden kohteena.

p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti, talvi 2012-2013)