tiistai 18. huhtikuuta 2017

Paras Elämä

Itsekkyys tuo pelon

Jos ihminen pelkää, niin hän on itsekäs. Se on totta: pelko tulee halusta itse kontrolloida asioita. Sellainen henkilö haluaa, että asiat tapahtuisivat hänen tavallaan ja koska asioita ei voi hallita, niin silloin tulee pelko.

Ei ole väärin pelätä. Meillä on pelkoa, koska me olemme ihmisiä ja elämme tällaisessa maailmassa. Mutta kristittyä, joka on uudestisyntynyt ja täydellinen Kristuksessa, joka tietää, että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen (Room. 8:28) ja että Jumala kuljettaa häntä aina voittosaatossa (2.Kor. 2:14), tällaista kristittyä ei pelko kontrolloi, vaan hän kontrolloi sitä. Hänellä on pelko, mutta hän ei välitä siitä.

Sama koskee myös monia muita asioita. Minä esim. uskon, että pastori Juha rakastaa minua. Se tapahtuu uskon kautta. Samoin, jos matkustaa Venäjällä ja lentää Aeroflotilla, täytyy uskon kautta luottaa yliluonnolliseen. Kristittyä ei kontrolloi mikään muu kuin Jeesus. Hän on meidän turvapaikkamme tänään.

Olosuhteet eivät tuo onnea

Ajattelin Filippiläiskirjettä. Herra haluaa syventää ymmärrystämme tästä aiheesta. Filippiläiskirje on eräs Paavalin vankilakirjeitä; hän kirjoitti sen ollessaan Rooman vankilassa. Koko kirje pursuaa Kristuksen yltäkylläisyyttä ja sitä rikkautta, mikä Paavalilla on Kristuksessa, että Paavali ei tarvitse mitään muuta kuin Jeesuksen kanssa olemista. Vankila on yhdentekevä, se ei ole ollenkaan merkityksellinen. Ajattelin, että voisiko minulla olla sydämessäni tällainen elämän rikkaus, joka tulee ihmisen sisältä, jota ei voi koskaan menettää? Se on "Kristus meissä, kirkkauden toivo." (Kol. 1:27) Maailma on tulossa sellaiseksi, että ihmiset, jotka yrittävät selviytyä tässä maailman systeemissä, nääntyvät ja muuttuvat ilottomiksi. Paine, jonka alla nämä ihmiset elävät, kuvastuu heidän kasvoiltaan. Mutta se on ihana asia, kuka Jeesus on meille tänään. Me voimme levätä Hänessä ja Hänen uskollisuudessaan.
Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto"
Hän on siellä vankilassa, eikä hän tiedä, pääseekö hän vapaaksi vai ei. Hän ei ole varma siitä. Hän ei tiedä, mitä hänelle tapahtuu. Mutta hän tiesi, mikä totuus on: että hänellä oli paras mahdollinen elämä. Hänen elämänsä ei muuttuisi paremmaksi, vaikka hän vapautuisi vankilasta. Voisimmeko mekin ajatella niin, ettei meidän elämämme muuttuisi yhtään paremmaksi, vaikka olosuhteet paranisivatkin. Mutta nyt me tarvitsemme ilmestyksen siitä, kuka Kristus on, kuka Jeesus on meidän keskuudessamme. Paavalille oli samantekevää: "Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto." Hänen kannaltansa olosuhteet olivat samantekeviä: jos hän oli vankilassa, hänen elämänsä oli Kristus; jos hän on vapaa, hänen elämänsä on Kristus. Sama pätee meidänkin tilanteissamme. Kaikki, mitä meidän täytyy tehdä tässä elämässä on oppia tuntemaan Jeesusta, kuka Hän on. Hän on kaikki, mitä ihminen tarvitsee, "Häneen on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet." Hän on se ihmeellinen Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6).

Paavali oli niin kypsä kristitty, että tilanteet ja olosuhteet eivät olleet hänelle merkityksellisiä. Ne eivät olleet ollenkaan olennaisia, vaan Jeesus oli hänen elämänsä. Hän katsoi Jumalan Poikaan. Hän näki joka tilanteessa Hänet, joka on näkymätön. Uskon kautta hän piti totena, että Jeesus on läsnä ja vaikuttaa kaikki hänen parhaakseen. Sen jälkeen eivät tilanteet olleet olennaisia: vaikka hän oli vankilassa, hänen elämänsä oli Kristus. Vaikka hän olisi vapaa, hänen elämänsä olisi Kristus. Joten paikalla ei loppujen lopuksi ollut merkitystä, eikä tilanteillakaan ollut loppujen lopuksi merkitystä. Vaan kuka Jeesus on, sillä on merkitystä.

Niin paljon ovat ihmiset onnettomia, kun he haluavat, että tilanteet muuttuvat. He voivat muuttaa vaikka Australiaan tai Timbuktuun, mutta ei paikanvaihdos muuta tilannetta mitenkään, vaan jos alan katsoa Jeesusta tilanteiden sijaan, niin minulla on jotain täydellistä. Paavalilla oli jo siellä vankilassa paras mahdollinen elämä. Vaikka hän olisi ollut vapaa, olisi Jeesus edelleenkin ollut hänen elämänsä. Hänellä oli jo paras mahdollinen elämä ja myös sinulla on parhaillaan paras mahdollinen elämä sinun sydämessäsi. Jumalan koko täyteys on lahjoitettu sinulle. Kuitenkin me valitamme, ettemme kestä tilanteiden paineita. Mutta entäpä jos vain luottaisimme Jeesukseen? Jospa alkaisimme katsoa Häntä, etsisimme Häntä ja heittäisimme kaikki murheemme Hänen päälleen. Silloin näkisimme, kuinka Hän on yliluonnollisella tavalla aivoitellut sen tilanteen, jossa olen, siksi, että minussa syntyisi kapasiteettia kasvaa Hänen tuntemisessaan.

Meillä kaikilla on jo paras mahdollinen elämä. Vaikka meidän olosuhteemme kuinka paranisivat, emme tulisi koskaan onnellisemmaksi. Niinkuin Irwin Goodmanin laulussa sanotaan: "Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, niin hyväksi ei milloinkaan." Ihmisluonto ei saa kylläkseen: ei silmä saa kylläkseen katselemisesta eikä korva kuulemisesta. Liha on sellainen, ettei sitä voi tyydyttää. Sen tähden se onkin naulattu ristille, jotta me voisimme katsella Jeesusta ja jotta meillä olisi todellinen elämä. Minusta tämä on mahtavaa. Minun elämäni on Kristus ja se tarkoittaa, että minulla ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä. Olosuhteet eivät ole minun elämäni, Jeesus on minun elämäni. Siitä on seurauksena ihmeellinen rauha ja sitten Jumalan rakkaus karkottaakin pelon pois (1.Joh. 4:18). Jumalan rakkaus karkottaa pelon ja minä alan löytää Jumalan rakkauden itseäni kohtaan. Alan luottaa Jeesukseen.

Monet ajattelevat, että aviomiehen pitäisi olla toisenlainen tai että ihmisten pitäisi muuttua, tai ehkä he eivät voi sietää jotain asioita työpaikalla, tms. Työpaikalla saattaa "palaa päreet, koska ihmiset ovat niin ääliömäisiä." Mutta silloin en ole ajatellut, mistä moinen ajatus näistä ihmisistä tulee. Ne ajatukset tulevat minun standardeistani: minulla on käsitys siitä, millaisia ihmisten tulisi olla. Sitten kun he eivät olekaan sellaisia, niin minusta he ovat "ääliömäisiä." Asia on silloin niin, että olen itse se "ääliö" ja että minut pitäisi ristiinnaulita. Ja minä olenkin ristiinnaulittu ja olen kuollut Kristuksen kanssa, sitä varten, että minä voisin tuoda tähän tilanteeseen sen elämän, jota Jeesus vaikuttaa minussa, kun minä katson Häneen.

Lohdullinen tulevaisuus

Monesti työpaikalla ihmiset eivät ole pelastuneita ja heillä on kaikenlaisia murheita kotona. Ja yhden asian ihmiset ovat unohtaneet: kukaan ei osaa enää samaistua toisen tilanteeseen. Aina vain vaaditaan lisää, mutta kukaan ei samaistu. Ihmiset ovat todella julmia toisiaan kohtaan. Mutta kun katselen Jeesusta, niin Hänestä virtaa minuun Jumalan hyvyyttä ja minusta tulee ihmisten auttaja. Jokainen valitus, reaktio ja inhottava sana, jonka ihmiset sanovat meille, on itse asiassa avunhuuto. Mutta onko minulla kapasiteetti nähdä tilanne siten, että tämä ihminen huutaa apua? Kaikki nuoriso-ongelmat, paineet maailmassa, alkoholismi ja rikokset ovat itse asiassa avunhuutoja, mutta kenellä on kapasiteettia nähdä niitä sillä tavoin? Vastaus on tämä: "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto." Lukemalla eteenpäin näemme miten Paavali ajattelee:
Fil. 1:22 "Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa..."
Ajatelkaa: hän on täällä lihassa, mutta hän ei vaella sen mukaan. Lihassa on kaikenlaista pelkoa ja ongelmat ovat kaikki siinä lihassa, mutta Paavali ei vaella sen mukaan. Liha on tyytymätön, nälkäinen, se haluaa määritellä, minkälaisia ratkaisuja teemme elämässämme. Mutta liha ei määrittele sitä, vaan Jumalan tahto, Jumalan Sana.
Fil. 1:22 "...niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin."
Fil. 1:23 "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minussa on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;"
Fil. 1:24 "mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi."
Ajatelkaa, mikä ihmeellinen toivo on elämässämme. Me olemme täällä lihassa vielä vähän aikaa. Se on ikäänkuin astia, jonka me panemme pois eräänä päivänä. Me saamme Jumalalta uudet, kirkastetut ruumiit (Fil. 3:21). Se on elämämme päämäärä.

Sitten Paavali sanoo, että kun hän tietää, että hänen palvelustehtävästään on hyötyä, niin hän tietää jäävänsä henkiin. Ajattelin sitä, kuinka tärkeä jokainen kristitty on Jumalalle. 2.Kor. 1:4 sanoo, että sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, me voimme lohduttaa niitä, jotka käyvät läpi samantyyppisiä asioita. Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala (2.Kor. 1:3). Hän lohduttaa meitä kaikessa meidän ahdistuksissamme. On hyvä lukea Sanaa ja kuunnella, mitä Herra puhuu sen kautta, kun Hän lohduttaa meitä, ja me sitten voimme lohduttaa muita ihmisiä.

Kun Paavali oli vankilassa, Jumala lohdutti häntä. Jakeessa 12 hän sanoo:
Fil. 1:12 "Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi."
Paavalilla oli mielessä evankeliumin menestyminen eikä oman nahkansa pelastaminen. Hänelle oli tärkeää, että Sana pelastuksesta, armosta, että pelastuminen on ilmainen lahja, ettei siihen liity minkäänlaisia vaatimuksia, että tämä armon evankeliumi voisi mennä eteenpäin. Paavali näki, että kaikki hänelle tulleet ongelmat ja vaikeudet tapahtuivat hänelle juuri tästä syystä. Evankeliumin tähden hän oli kahleissa. Sama koskee myös meitä tänään. Mekään emme ole kahleissa sen tähden, että Jumala meitä kurittaa. Me olemme kahleissa sen tähden, että Hän saisi meitä lohduttaa, että me voisimme lohduttaa kadotettuja ihmisiä. Se, mikä heitä parhaalla mahdollisella tavalla lohduttaa, on että he kuulisivat, kuinka pelastutaan, kuinka se on armosta, uskon kautta Jeesukseen. Siinä ei tarvita mitään tekoja. Sitten Jumala tulee ihmisen sydämeen, ihminen saa Pyhän Hengen ja hänet sinetöidään. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja yltäkylläinen elämä tulee ihmisen sisimpään. On aivan kuin Johanneksen evankeliumissa sanotaan:
Joh. 3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Jumala on kiinnostunut siitä, että Hän saisi antaa elämän ihmiselle. Hän ei tullut vaatimaan meiltä mitään eikä esittämään luopumista asioista tai kertomaan, mitä meidän on tehtävä. Hän tuli antamaan meille elämän. Siinä kaikki. Kun meillä on tämä elämä, se alkaa tuottaa asioita meitä itseämme kohtaan. Näitä ovat rakkaus, ilo ja rauha, jne.

Kristus on kyllin
Fil. 1:13 "niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden.
Fil. 1:14 "ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan Sanaa."
Sillä oli vaikutusta, kun ihmiset katsoivat Paavalia siinä tilanteessa. Myös sillä on vaikutusta, kun ihmiset katselevat meitä meidän tilanteissamme ja huomaavat, kuinka Kristus on meille kyllin. Se on mahtavaa: Kristus on minulle kyllin.
Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto."
Ei tilanteiden tarvitse muuttua. Jumala tietää ne ja Hänellä on varustus meitä varten, täydellinen varustus ja se on Hänen Poikansa. Meillä on paras mahdollinen varustus ja meillä on myös paras mahdollinen elämä. Se on myös ainoa todellinen varustus ja elämä. Jeesus on ainoa todellinen elämä. Me voimme laukata ympäri maailmaa, voimme yrittää tehdä asioita, muuttaa paikasta toiseen jne. mutta ne eivät ole todellisia ratkaisuja. Todellinen ratkaisu on se, että valitsen sen paikan, jonka Maria valitsi (Luuk. 10:38-42), eli Jeesuksen jalkojen juuressa. Ajatelkaa, mitä Jeesus siinä tilanteessa sanoi. Martta puuhasi "moninaisissa askareissa". Jeesus vastasi hänen valitukseensa:
Luuk. 10:41 "...»Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,"
Luuk. 10:42 "mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois.»"
Tämä on ihmeellinen asia: kyse on vain Jumalan kuulemisesta. Eihän ole vaikeaa vain tulla ja kuulla, mitä Herra sanoo meille tänään.

Filippinkin seurakunnassa oli kaikenlaista hankausta, ihmiset olivat eri mieltä jne. Se, että ihmiset riitelivät keskenään, tuotti Paavalille murhetta ja surua. Paavalin kaikki kirjeet on muuten kirjoitettu ihmisille, jotka ovat täydellisiä Kristuksessa, joiden synnit on sovitettu, joiden sydämiin on vuodatettu Jumalan Rakkaus Pyhän Hengen kautta. Ja Filippiläiskirjekin on kehoitus täydellisille ihmisille elää tietyllä tavalla ja nämä kirjeet ilmaisevat, millä tavoin ihminen, joka on täydellinen Kristuksessa, elää. Myös me olemme näitä etuoikeutettuja, täydellisiä Kristuksessa. Nämä ohjeet eivät ole vaatimuksia meille, että me yrittäisimme omassa voimassa täyttää niitä, vaan me katselemme tätä niinpäin, että nämä asiat ovat oikeastaan jo toteutuneet meistä ja me vain teemme todelliseksi sen, mikä on meille mahdollista.

Muista asemasi
Fil. 2:1 "Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin Rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,"
Fil. 2:2 "niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama Rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset""
"Jos siis on jotain kehoitusta Kristuksessa." No, mehän olemme Kristuksessa, me olemme täydellisiä. Tietysti Kristuksessa on kehoitusta. Tässä on täyttynyt ehto: "jos on, ja on", sillä Kristuksessa on kaikkea tätä. Meillä on kaikkea tätä, koska me olemme Kristuksessa. Joskus ihmiset unohtavat todellisen asemansa, ja heille täytyy kertoa siitä yhä uudelleen. Minunkin täytyy muistaa asemaani Kristuksessa joka aamu, muuten alan elää työsysteemissä, sen sijaan, että eläisin työssä, joka on täytetty. Silloin yritän itse täyttää sitä. Ja Paavali jatkaa
Fil. 2:3 "Ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne."
Fil. 2:4 "ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta."
Näin tekevät ihmiset, joiden vanha minä on ristiinnaulittu, eikä meillä enää ole "turhaa kunniaa." Me emme etsi asioita itsellemme. Me katsomme toistemme parasta seurakunnassa.

Täydelliset ajatukset
Fil. 2:5 "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,"
Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on jo paras mahdollinen käsitys asioista. "Kristuksen mieli" tässä tarkoittaa totuutta kaikista asioista. Meidän ei tarvitse riidellä mielipiteistä, sillä meillä on jo paras mahdollinen käsitys elämästä ja asioista.

Nyt me vain haluamme tietää, mikä Kristuksen mieli on ja ottaa se Raamatusta, koska meillä on se jo. Se on jo meillä Raamatussa ja nyt me otamme sen siitä. Jumalan ajatukset tekevät meidät hyvin onnellisiksi. Ne eivät ole ihmisten ajatuksia. Ne ovat Jumalan ajatuksia. Niissä Jumala lähettää meille kaikki ratkaisunsa elämän eri asioihin ajatusten muodossa. Sen tähden Matteuksessa sanotaan:
Matt. 4:4 "...»Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee»."
Murhetta meille aiheuttavat meidän omat ajatuksemme. Mistä meidän omat ajatuksemme tulevat? Ne muodostuvat tilanteista, siitä miten me ne käsitämme. Mutta maailmassa kaikki on suhteellista. Meidän mielipiteemme muuttuvat, moraali on maailmassa menossa alaspäin. Ihmisten mielet muuttuvat, eikä ole enää mitään absoluutteja. Mutta meillä on Jeesus Kristus, joka on "sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Jeesuksen mieli on absoluuttinen. Edelleenkin Raamattu on sama. Sitä yritetään kylläkin muuttaa kovasti. Eräs muutos onkin ilmestynyt, mutta me tutkimme alkukieliä ja Kristuksen ajatus on edelleenkin sama. Jumala edelleenkin rakastaa syntistä, jokainen pelastuu uskon kautta Jeesukseen ja ihmiset menevät jumalisella tavalla naimisiin. Raamattu ei opeta, että olisi olemassa avoliittoja. Abortti on väärin, viinanjuonti on väärin. Jumalan Sana ei muutu. Ihmiset muuttuvat, mutta Jumalan Sana ei muutu koskaan. Jumalan Sanan vaikutukset meidän elämässämme ovat uskomattomat, ne ovat mahtavat. Ne tekevät meidät onnellisiksi.

Paras päämäärä
Fil. 3:9 "ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;"
Fil. 3:10 "tunteakseni Hänet ja Hänen Ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,"
Fil. 3:14 "minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
Me aloitimme tämän kertomalla, että meillä on paras mahdollinen elämä jo itsessämme, eivätkä meidän olosuhteemme muuta sitä mitenkään. Olosuhteet eivät paranna sitä mitenkään. Sitten sanoimme, että meillä on paras mahdollinen mieli ja ajatus asioista, se on Jumalan Sanan totuus, Kristuksen mieli. Tämä kolmas kohta sanoo, että meillä on paras mahdollinen ura täällä maailmassa. Sinulla on paras mahdollinen päämäärä: tulla Kristuksen kaltaiseksi. Meillä on myös taivaallinen kutsu. Meidän ei tarvitse murehtia näistä maallisista asioista. Ammattimme, siis se, mistä saamme rahaa, ei voi olla tärkeämpi kuin taivaallinen kutsumme, taivaallinen päämäärämme. Ihmiset maailmassa panostavat valtavasti rahan saamiseen. Mutta en ole koskaan kuullut rahan muuttaneen ihmisen luontoa mihinkään suuntaan tai antaneen iankaikkista elämää tai syntien sovitusta tai minkäänlaista onnea. Luin eräästä lehdestä, kuinka eräs mies voitti 11 miljoonaa, erosi ensimmäisestä vaimostaan, otti toisen vaimon, alkoi hakata tätä jne. Hän totesi, että lottovoitto oli tuhonnut hänen elämänsä kokonaan. Ei raha muuta ihmisen luontoa. Jeesus muuttaa ihmisen.
Snl. 10:22 "Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää."
Rahahuolet eivät ole tärkeitä. Meillä on paras mahdollinen osa elämässä ja se osa on Kristus.

Paras varustus

Sitten neljäs kohta, jonka Paavali sanoi vankilassa.
Fil. 4:12 "Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa, kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa."
Fil. 4:13 "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."
Fil. 4:14 "Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni."
Hänellä oli paras mahdollinen varustus: Jumalan rakkaus. Jumalan armo, Jumalan huolenpito ja Jumalan hyvyys täyttivät hänen sielunsa kapasiteetin Sanan kautta. Hän tiesi, että hän saa ruokaa tavalla tai toisella. Jollakin tavalla Jumala saa sen aikaan. Jollakin tavoin Jumala antaa hänelle kyvyn kestää hänen vankeutensa.

Filippiläiskirje on niin ihmeellinen. Ensin Paavali ihmetteli, kuinka hän voisi toimittaa apostolin virkaa, kun hänet pantiin vankilaan. Hänen lihansa taisteli sitä vastaan. Tietysti liha vastustaa epämukavuutta. Eivät ihmiset halua kärsiä, he haluavat, että on mukavuuksia. Paavalilta otettiin kaikki tämä pois, jotta hän oppisi elämään Jumalan tuntemisen kautta, että hänellä ei olisi pelkkää tietoa ja teologiaa. Niitä tässä maailmassa kyllä riittää. Ei tarvitse kuin mennä kirjastoon. Mutta, että hän oppisi tuntemaan Jeesuksen ja Jumalan, että hän oppisi tuntemaan Hänet, joka rakastaa häntä, eikä koskaan hylkää eikä jätä häntä. Se on niin arvokas asia. Sitä mekin haluamme, että oppisimme tuntemaan Hänen hyvyytensä, Hänen voimansa ja Hänen varustuksensa. Sitä kuinka Hän antaa meille moraalista luonnetta, ihmeellistä vanhurskasta lujuutta ja kuitenkin lempeyttä ja rakkautta ja hyvyyttä ja ymmärtämystä ja kykyä samaistua. Se tulee, kun me lähestymme Häntä, katsomme Häntä emmekä niitä tilanteita. Tilanteiden muutokset eivät ole todellinen ratkaisu. Ei se, että saan aviomiehen tai aviovaimon mitenkään muuta minun luonnettani tai lisää mitään siihen, mitä minulla jo on. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä sinulla jo on, sillä olet jo maailmankaikkeuden sankari. Kristus asuu sinussa ja Jumalan rakkaus on vuodatettu sinun sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä meitä. Niin helposti näistä jakeista tulee meille ainoastaan tietoa, emmekä koskaan tunnusta niitä uskon kautta. Jos emme ala tunnustaa niitä uskon kautta, niin kasvomme säilyvät happamena.

Eikö meillä olekin ihmeellinen Vapahtaja: Hän haluaa olla meidän kaikkemme. Loppujen lopuksi ainoa asia, mitä ihminen tarvitsee elämässä, on Jeesus.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)