sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ajatelmia mammonasta

Onnellisuuden keskipiste ei ole ihmisessä itsessään. Ihmiset saattavat olla viisaita, rikkaita tai muuten mahtavia, mutta he eivät koskaan tule siunatuiksi niistä asioista.

Maailman halutuin asia on raha. Ihmiset luulevat, että raha tuo heille onnen ja he kuluttavat paljon aikaa rahan etsimiseen. Ihminen sanoo, että on onnellinen, jos saa säästöön sata euroa. Kun hän saa säästetyksi sata euroa, hän haluaa viisisataa euroa lisää. Hän on kiitollinen saavutuksestaan, mutta haluaa taas lisää. Saatuaan hankituksi satatuhatta euroa, hän alkaa ajatella puolta miljoonaa.

Itse asiassa ihminen ei etsi rahaa, vaan jotakin muuta. Sitä mitä hän etsii, sitä hän ei voi löytää. Jumalan rauhan vertaista ei voi löytää tästä maailmasta, vaikka kuinka etsisi. Jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen, Jumala lukee Kristuksen ansiot. Yksi näistä ansioista on rauha, joka on Pyhän Hengen hedelmä. Jumalan rauha tulee Jumalalta. Se onkin ainoa todellinen rauha, koska sen perusta on Jeesuksen täytetty työ.

p. Jorma Immonen
(Matkalla-lehdessä kesällä 2012)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Oppi opista

Oppi muodostuu Jumalan ajatuksista Raamatussa koskien elämän eri alueita. Kun tunnemme oppeja Raamatusta, meillä on kyky elää levossa ja nöyryydessä elämämme tilanteissa ja ihmisten kanssa. Oppien tuntemisen kautta meillä on myös kyky ajatella Jumalan kanssa ja ajatuksemme voivat olla silloin Jumalan mielen mukaisia. Jumalan Sana ja Jumala on Jeesus Kristus itse; kuten Joh.1:1 kuvaa: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Myös Ilmestyskirjan 19:13 viittaa Jeesukseen Jumalan Sanana. Hän on ylhäältä tuleva viisautemme (Jaak.3:17). Tästä jakeesta huomaamme kuinka viisaus on yhtä rakkauden ominaisuuksien kanssa (vrt.1.Kor.13). Opin, käskyjen ja kehotusten tarkoituksena on saada ihmiset elämään rakkaudessa, kuten 1.Tim.1:5 ilmaisee: "Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta."

Matt.4:4 opettaa Jumalan Sanan tärkeydestä elämässämme. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Ihmisenä me tarvitsemme elääksemme ruokaa, jotta olisimme ruumiimme puolesta ravitut. Ruumiin ravinto ei kuitenkaan korvaa päivittäistä tarvettamme Jumalan Sanan opeista hengellisenä ravintona. Matt.4:4:ssä on esillä kreikankielinen sana rema. Kun henkilö antaa Pyhän Hengen valaista Jumalan kirjoitettua sanaa, logos, Sanasta tulee henkilökohtaista puhetta ja lupauksia jokaiselle elämämme päivälle eli reemaa.

Ihmisen aivot ovat maailman ihmeellisin tietokone, vaikka toisaalta ovathan tietokoneetkin ihmisten vuosien kehittelyn tulosta Jumalan antamalla viisaudella. Ensimmäisen niin sanotun analyyttisen koneen esitteli 1792-1871 elänyt Charles Babbage, joka oli Raamattuun uskova tiedemies (Defenders Study Bible, Appendix 7).

Jumala on luonut ihmisen miettimään, ajattelemaan, kuulemaan ja lukemaan Hänen Sanaansa. Tähän viitataan mm. Kol.3:16, 2.Tim.3:16,17, Joos.1:8, Ps.119, Ps.1:1-3. Sanan rohkaisemana meillä on halu soveltaa Sanan oppeja käytäntöön. Johanneksen evankeliumin 7:17 mukaan on kyse meidän tahdostamme elää Jumalan tahdossa, koska meitä ei ole luotu roboteiksi, vaan valintoja tekeviksi ihmisiksi. Voimme siis itse valita, mitä tietoa syötämme aivoihimme. Asukoon Hänen Sanansa siellä runsaana oppien kautta. On tärkeää muistaa, että Rakkaus rakentaa meitä. Tieto ilman rakkautta tekee meistä ylpeitä (1.Kor.8:1). Toisaalta tarvitsemme myös tietoa ja käsittämistä (kreikaksi havaitsemista) Jumalan rakkaudesta Sanan oppien kautta. Rakkaus ilman tietoa Sanasta tekee ihmisestä helposti pelkästään tunteellisen ja kaikkea väärällä tavalla suvaitsevan, maailman hengen kanssa tasapainoilevan kristityn (Ef.4:11-14).

Kaikkien kirkkohäissä mukana olleiden tuntema ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13. luku toimii hyvänä lähtökohtana Jumalan luonteen opettelulle ja käytäntöön soveltamiselle. Oppien tarkoituksena on siis opettaa tuntemaan Herramme Jeesus Kristus. Hän on paitsi ainut synnitön todellinen ihminen ja Jumala yhtä aikaa, myös Jumalan Sana. Koska Jumala on rakkaus (1.Joh.4:8), tuntemalla Jumalan Hänen Sanansa oppien kautta tunnemme myös todellisen Jumalan vaikuttaman rakkauden.

Paavalin rukous tuo ilmi, että tieto on oleellinen osa rakkautta, kun hän rukoili, että rakkaus tulisi runsaammaksi myös havaitsemisessa. Filippiläiskirjeen 1:9-11: "Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi." Kreikassa käytetään sanaa aisthesis käsittämisestä. Tästä sanasta voi mielestäni hyvinkin pienellä mielikuvituksella siirtyä suomenkielessä käytettävään sanaan aisti. Tulkoon rakkautemme runsaaksi Kristuksen Sanan kuulemisen ja lukemisen kautta. Olkoon siis näkö- ja kuuloaistimme kohdistetut taivaalliseen ulottuvuuteen. Kolossalaiskirjeen 3:2: Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."

Efesolaiskirjeen neljännen luvun jakeet 11-16 kertovat selkeällä tavalla, kuinka Jumala toimii tällä hetkellä armon aikatalouskaudella ja seurakunta-ajanjaksolla Sanan opetuksen kautta, käyttäen tähän tehtävään erilaisilla lahjoilla varustettuja kristittyjä paikallisseurakunnissa. Jumalan Sanan oppien kautta tunnemme enemmän Jumalan Poikaa, Vapahtajaamme ja varjellumme erilaisilta eksyttäviltä opeilta. Roomalaiskirjeen 12. luvun jae kaksi varoittaa: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Jae osoittaa, että Jumalan Sanan tunteminen on Hänen tahtonsa tuntemista ja parasta vastalääkettä maailmasta tulvivalle Jumalan ajatusten vastaiselle hengelle. Heprealaiskirjeen 13. luvun jae yhdeksän jatkaa: "Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet."  Käsitellyn aiheen tiivistää parhaiten Herramme Jeesuksen Sanat: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". (Joh.8:31-32).

(Lisää oppiin liittyviä jakeita: Ps.19:8-9;Apt.13:12;17:19;Room.6:17;16:17;1.Tim.1:3;4:6;6:3-5;2.Tim.4:2;Tiit.1:9;2:1,7;Hepr.11:3;2.Piet.3:5)

Kimmo Alho
(Matkalla-lehdessä kesällä 2010)

torstai 27. huhtikuuta 2017

Hengen vitamiini – 27. huhtikuuta

Jer. 20:7 ”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.”

Jumalan kutsu voi sinusta ensin tuntua pelottavalta ja jopa vastenmieliseltä, mutta kun Hän näyttää sinulle asian Hänen näkökulmastaan, siitä tuleekin jotain, jonka haluat tehdä. Luonnollinen ajatus väistyy ja hengellinen ajatus voittaa. Jumala taivuttelee meitä kuten profeetta Joonaa aikanaan. Kolme päivää valaan vatsassa tekee ihmeitä.
_______
Päivittäisiä Hengen vitamiineja osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017


Rukousvastaukset ovat tulossa

Jaakob 5:17-18 "Elia oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä."

Vaikka näissä jakeissa ei niin erikseen sanottu, oli kummassakin tapauksessa kyse siitä, mitä Jumala teki. Hän teki ne sitten, kun Elia oli rukoillut.

Samoin mekin, otetaan tämä Jeesuksen Lupaus ja käytetään sitä:

Markus 11:24 "Sentähden Minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva!"

Eikä menetetä uskoamme, kun vastaus viipyy:

Luukas 18:1 "Ja Hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä..."

Rukousvastaukset OVAT tulossa !!!

/Mika

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Psalmi 2

Psalmin 1 mies oli autuas- ylenpaljon siunattu. Mutta monet psalmit kumpuavat kuitenkin kirjoittajan vaikeasta elämän tilanteesta. Siksi me varmaankin löydämme niistä lohdutuksen ja avun kun sitä tarvitsemme.
Psalmi 2 on yksin ns Messias psalmeista kertoen jo edeltä Vapahtajastamme Messiaasta Jeesuksesta.

Psalmi 2
Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:
"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".
Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.
Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:
"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".
Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."
Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.
Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.
Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Jumala on Pyhä ja vanhurskas. Hän on myös rakkaus. Voidakseen sovittaa yhteen nämä ominaisuutensa ihmistä kohtaan, Hän lähetti ainokaisen Poikansa sovittamaan syntimme.
Kaikki eivät kuitenkaan tuota lahjaa arvosta vaan jopa vastustavat ja pilkkaavat Jumalaa. Jumala on pitkämielinen, mutta eräänä päivänä jokainen meistä tulee notkistamaan polvemme Hänen edessään. Joko ystävänä tai vihollisena.

p. Antti Koskenpää

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Hengen vitamiini – 23. huhtikuuta

Jer. 31:14 ”Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.”

Hengellisessä mielessä liikalihavuutta ei ole olemassakaan. Jumala ruokkii meitä, että kasvaisimme Kristuksen mittoihin. Mutta Hän on niin suuri, että Hänen mittoihinsa kasvaminen vie iankaikkisuuden. Älä siis huolestu, jos huomaat itsesi alamittaiseksi toisten uskovien joukossa. Me kaikki olemme vasta kasvuprosessimme alussa.
_______
Päivittäisiä Hengen vitamiinejä osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yhteys Jumalan kanssa

Jos Jumala on kaikkialla, miksi minun sitten tulisi erityisesti kaivata Hänen läsnäoloaan tai pyytää Häntä elämääni?
Toki Jumala on kaikkialla, mutta kaikkialla olo ei tarkoitta että minulla tai sinulla olisi yhteys Hänen kanssaan. Tätä yhteyttä me kaipaamme. Tämä yhteys on Hänen Pojassaan, totisessa Jumalassa, Jeesuksessa (1.Joh.5:20).
Eikö ole lohdullista, että Jumala on tässä. Se on hyvä pitää mielessä kun on vaikeuksia – et ole yksin. Tien Jumalan luokse sinä tiedätkin, eikö totta? (Joh.14:6)

Toni Taiveaho

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Jeesus - Elävä Jumalan sana

Jeesus Kristus on itse Jumalan Sana. Joh.1:1 sanoo:"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala", hän jatkaa jakeessa Joh.1:14; "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta", (katso myös: Ilm.19:13, 1.Joh.1:1, 5:7).

Oppimalla tuntemaan Jumalan Sanaa opitaan samalla tuntemaan Kristusta.

(Kuningas Jaakon käännös englanniksi: 1.Joh.5:7; "For there are three that bear record in heaven, the Father, the Word, and the Holy Spirit: and these three are one".

Myös suomalaisessa Bibliassa 1700-luvulta puhutaan Isästä, Sanasta ja Pyhästä Hengestä. "Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat". Tämä kohta kertoo selvästi opin Kolminaisuudesta. Isä, Sana ja Pyhä Henki ovat siis yksi Jumala kolmessa persoonassa.

Johanneksen evankeliumin 8. luvun jakeissa 31-32 Jeesus ilmaisee, että olemme Hänen opetuslapsiaan, kun pysymme Hänen Sanassaan. Sanassa pysyminen on mahdollista Sanan tutkimisen ja käytäntöön soveltamisen kautta. Jeesus lupaa meille, että tulemme tuntemaan totuuden ja totuus tekee meidät vapaiksi. Jeesus on sekä totuus että elämä, kuten Hän itse sanoo Johanneksen evankeliumissa (14:6). Hän on jakeen mukaan myös ainoa tie Isän luo. Totuuden tuntemisen kautta saamme vapauden synnin orjuudesta sekä ihmisten ja elämäntilanteiden muodostamista pelon kahleista. Vapahtajamme vapauttaa meidät elämään Hänen elämäänsä Sanansa tuntemisen kautta. Luukkaan evankeliumin luvun 8 jakeessa 11 sanotaan Jumalan Sanan olevan Siemen, joka tuottaa hedelmää hyvässä maaperässä.

Jumalan Sana saa aikaan kasvun hyvässä maaperässä eli Jumalan edessä nöyrtyneenä ihmissydämessä. Englannin kieli ilmentää tätä ajatusta mielenkiintoisella tavalla, koska sana nöyrä 'humble' on johdettu latinankielisestä sanasta humus, joka puolestaan tarkoittaa maata ja maaperää. Myös maaperän tutkijat käyttävät ravinteikkaasta, eloperäisestä maa-aineksesta sanaa humus: Tällaisessa hyvässä maaperässä tapahtuu siemenestä paljon kasvua.

Rationalismi, ihmisen järkeily on suurimpia esteitä Jumalan Sanaan uskomiselle. Järkeilyn alkuperänä on saatanan antama Jumalan Sanaa kyseenalaistava ja väärentävä henki, ylpeyden henki. Tämä ilmenee jo Raamatun alkulehdillä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (3:1), kun käärme esittää katalan kysymyksen: "Onko Jumala todella sanonut?"

Kristittyjen tunnuksena paholaisen valheita vastaan on kuitenkin Heprealaiskirjeen neljännen luvun jakeet 12 ja 13: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun jakeessa 13 Paavali kiittää kuulijoitaan siitä, että nämä ovat ottaneet vastaan kuulemansa Jumalan Sanan, ei ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan Sanana, joka myös vaikuttaa meissä, jotka uskomme. Kreikankielinen alkuteksti käyttää tässä sanaa, joka viittaa energian antamiseen. Sama voima, Jumalan Sana, pitää koossa myös koko maailmankaikkeutta: "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se. mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä" (Hepr.11:3). Maailmalla ('aion') viitataan myös aikakausiin. Jeesuksella, joka sanansa kautta hallitsee, on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt.28:18). Kolossalaiskirjeen 1:16-18 tiivistää tämän ja korostaa Kristuksen. Elävän Sanan hallintavaltaa.

Kirjoittaja: Kimmo Alho
(Matkalla-lehdessä syksyllä 2010)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017


Psalmi 1

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.

Englanninkielessä on kuulemma sanonta "oppia sydämellä". Room 12 Paavali kehottaa meitä tutkimaan mikä on Jumalan tahto eikä ajautumaan tämän maailman mielipiteiden mukaan. Kolossolaisiskirjeessä hän taas rohkaisee sanoilla: "runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana".
Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja ihmisen sydämestä nousevat hänen hyvät sanansa ja tekonsa.
Nautitaan jokapäiväisestä Sanan leivästä ja annetaan sen muuttua meissä eläväksi.

p. Antti Koskenpää

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Paras Elämä

Itsekkyys tuo pelon

Jos ihminen pelkää, niin hän on itsekäs. Se on totta: pelko tulee halusta itse kontrolloida asioita. Sellainen henkilö haluaa, että asiat tapahtuisivat hänen tavallaan ja koska asioita ei voi hallita, niin silloin tulee pelko.

Ei ole väärin pelätä. Meillä on pelkoa, koska me olemme ihmisiä ja elämme tällaisessa maailmassa. Mutta kristittyä, joka on uudestisyntynyt ja täydellinen Kristuksessa, joka tietää, että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen (Room. 8:28) ja että Jumala kuljettaa häntä aina voittosaatossa (2.Kor. 2:14), tällaista kristittyä ei pelko kontrolloi, vaan hän kontrolloi sitä. Hänellä on pelko, mutta hän ei välitä siitä.

Sama koskee myös monia muita asioita. Minä esim. uskon, että pastori Juha rakastaa minua. Se tapahtuu uskon kautta. Samoin, jos matkustaa Venäjällä ja lentää Aeroflotilla, täytyy uskon kautta luottaa yliluonnolliseen. Kristittyä ei kontrolloi mikään muu kuin Jeesus. Hän on meidän turvapaikkamme tänään.

Olosuhteet eivät tuo onnea

Ajattelin Filippiläiskirjettä. Herra haluaa syventää ymmärrystämme tästä aiheesta. Filippiläiskirje on eräs Paavalin vankilakirjeitä; hän kirjoitti sen ollessaan Rooman vankilassa. Koko kirje pursuaa Kristuksen yltäkylläisyyttä ja sitä rikkautta, mikä Paavalilla on Kristuksessa, että Paavali ei tarvitse mitään muuta kuin Jeesuksen kanssa olemista. Vankila on yhdentekevä, se ei ole ollenkaan merkityksellinen. Ajattelin, että voisiko minulla olla sydämessäni tällainen elämän rikkaus, joka tulee ihmisen sisältä, jota ei voi koskaan menettää? Se on "Kristus meissä, kirkkauden toivo." (Kol. 1:27) Maailma on tulossa sellaiseksi, että ihmiset, jotka yrittävät selviytyä tässä maailman systeemissä, nääntyvät ja muuttuvat ilottomiksi. Paine, jonka alla nämä ihmiset elävät, kuvastuu heidän kasvoiltaan. Mutta se on ihana asia, kuka Jeesus on meille tänään. Me voimme levätä Hänessä ja Hänen uskollisuudessaan.
Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto"
Hän on siellä vankilassa, eikä hän tiedä, pääseekö hän vapaaksi vai ei. Hän ei ole varma siitä. Hän ei tiedä, mitä hänelle tapahtuu. Mutta hän tiesi, mikä totuus on: että hänellä oli paras mahdollinen elämä. Hänen elämänsä ei muuttuisi paremmaksi, vaikka hän vapautuisi vankilasta. Voisimmeko mekin ajatella niin, ettei meidän elämämme muuttuisi yhtään paremmaksi, vaikka olosuhteet paranisivatkin. Mutta nyt me tarvitsemme ilmestyksen siitä, kuka Kristus on, kuka Jeesus on meidän keskuudessamme. Paavalille oli samantekevää: "Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto." Hänen kannaltansa olosuhteet olivat samantekeviä: jos hän oli vankilassa, hänen elämänsä oli Kristus; jos hän on vapaa, hänen elämänsä on Kristus. Sama pätee meidänkin tilanteissamme. Kaikki, mitä meidän täytyy tehdä tässä elämässä on oppia tuntemaan Jeesusta, kuka Hän on. Hän on kaikki, mitä ihminen tarvitsee, "Häneen on kätketty kaikki viisauden ja tiedon aarteet." Hän on se ihmeellinen Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6).

Paavali oli niin kypsä kristitty, että tilanteet ja olosuhteet eivät olleet hänelle merkityksellisiä. Ne eivät olleet ollenkaan olennaisia, vaan Jeesus oli hänen elämänsä. Hän katsoi Jumalan Poikaan. Hän näki joka tilanteessa Hänet, joka on näkymätön. Uskon kautta hän piti totena, että Jeesus on läsnä ja vaikuttaa kaikki hänen parhaakseen. Sen jälkeen eivät tilanteet olleet olennaisia: vaikka hän oli vankilassa, hänen elämänsä oli Kristus. Vaikka hän olisi vapaa, hänen elämänsä olisi Kristus. Joten paikalla ei loppujen lopuksi ollut merkitystä, eikä tilanteillakaan ollut loppujen lopuksi merkitystä. Vaan kuka Jeesus on, sillä on merkitystä.

Niin paljon ovat ihmiset onnettomia, kun he haluavat, että tilanteet muuttuvat. He voivat muuttaa vaikka Australiaan tai Timbuktuun, mutta ei paikanvaihdos muuta tilannetta mitenkään, vaan jos alan katsoa Jeesusta tilanteiden sijaan, niin minulla on jotain täydellistä. Paavalilla oli jo siellä vankilassa paras mahdollinen elämä. Vaikka hän olisi ollut vapaa, olisi Jeesus edelleenkin ollut hänen elämänsä. Hänellä oli jo paras mahdollinen elämä ja myös sinulla on parhaillaan paras mahdollinen elämä sinun sydämessäsi. Jumalan koko täyteys on lahjoitettu sinulle. Kuitenkin me valitamme, ettemme kestä tilanteiden paineita. Mutta entäpä jos vain luottaisimme Jeesukseen? Jospa alkaisimme katsoa Häntä, etsisimme Häntä ja heittäisimme kaikki murheemme Hänen päälleen. Silloin näkisimme, kuinka Hän on yliluonnollisella tavalla aivoitellut sen tilanteen, jossa olen, siksi, että minussa syntyisi kapasiteettia kasvaa Hänen tuntemisessaan.

Meillä kaikilla on jo paras mahdollinen elämä. Vaikka meidän olosuhteemme kuinka paranisivat, emme tulisi koskaan onnellisemmaksi. Niinkuin Irwin Goodmanin laulussa sanotaan: "Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, niin hyväksi ei milloinkaan." Ihmisluonto ei saa kylläkseen: ei silmä saa kylläkseen katselemisesta eikä korva kuulemisesta. Liha on sellainen, ettei sitä voi tyydyttää. Sen tähden se onkin naulattu ristille, jotta me voisimme katsella Jeesusta ja jotta meillä olisi todellinen elämä. Minusta tämä on mahtavaa. Minun elämäni on Kristus ja se tarkoittaa, että minulla ei ole mitään henkilökohtaisia intressejä. Olosuhteet eivät ole minun elämäni, Jeesus on minun elämäni. Siitä on seurauksena ihmeellinen rauha ja sitten Jumalan rakkaus karkottaakin pelon pois (1.Joh. 4:18). Jumalan rakkaus karkottaa pelon ja minä alan löytää Jumalan rakkauden itseäni kohtaan. Alan luottaa Jeesukseen.

Monet ajattelevat, että aviomiehen pitäisi olla toisenlainen tai että ihmisten pitäisi muuttua, tai ehkä he eivät voi sietää jotain asioita työpaikalla, tms. Työpaikalla saattaa "palaa päreet, koska ihmiset ovat niin ääliömäisiä." Mutta silloin en ole ajatellut, mistä moinen ajatus näistä ihmisistä tulee. Ne ajatukset tulevat minun standardeistani: minulla on käsitys siitä, millaisia ihmisten tulisi olla. Sitten kun he eivät olekaan sellaisia, niin minusta he ovat "ääliömäisiä." Asia on silloin niin, että olen itse se "ääliö" ja että minut pitäisi ristiinnaulita. Ja minä olenkin ristiinnaulittu ja olen kuollut Kristuksen kanssa, sitä varten, että minä voisin tuoda tähän tilanteeseen sen elämän, jota Jeesus vaikuttaa minussa, kun minä katson Häneen.

Lohdullinen tulevaisuus

Monesti työpaikalla ihmiset eivät ole pelastuneita ja heillä on kaikenlaisia murheita kotona. Ja yhden asian ihmiset ovat unohtaneet: kukaan ei osaa enää samaistua toisen tilanteeseen. Aina vain vaaditaan lisää, mutta kukaan ei samaistu. Ihmiset ovat todella julmia toisiaan kohtaan. Mutta kun katselen Jeesusta, niin Hänestä virtaa minuun Jumalan hyvyyttä ja minusta tulee ihmisten auttaja. Jokainen valitus, reaktio ja inhottava sana, jonka ihmiset sanovat meille, on itse asiassa avunhuuto. Mutta onko minulla kapasiteetti nähdä tilanne siten, että tämä ihminen huutaa apua? Kaikki nuoriso-ongelmat, paineet maailmassa, alkoholismi ja rikokset ovat itse asiassa avunhuutoja, mutta kenellä on kapasiteettia nähdä niitä sillä tavoin? Vastaus on tämä: "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto." Lukemalla eteenpäin näemme miten Paavali ajattelee:
Fil. 1:22 "Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa..."
Ajatelkaa: hän on täällä lihassa, mutta hän ei vaella sen mukaan. Lihassa on kaikenlaista pelkoa ja ongelmat ovat kaikki siinä lihassa, mutta Paavali ei vaella sen mukaan. Liha on tyytymätön, nälkäinen, se haluaa määritellä, minkälaisia ratkaisuja teemme elämässämme. Mutta liha ei määrittele sitä, vaan Jumalan tahto, Jumalan Sana.
Fil. 1:22 "...niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin."
Fil. 1:23 "Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minussa on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;"
Fil. 1:24 "mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi."
Ajatelkaa, mikä ihmeellinen toivo on elämässämme. Me olemme täällä lihassa vielä vähän aikaa. Se on ikäänkuin astia, jonka me panemme pois eräänä päivänä. Me saamme Jumalalta uudet, kirkastetut ruumiit (Fil. 3:21). Se on elämämme päämäärä.

Sitten Paavali sanoo, että kun hän tietää, että hänen palvelustehtävästään on hyötyä, niin hän tietää jäävänsä henkiin. Ajattelin sitä, kuinka tärkeä jokainen kristitty on Jumalalle. 2.Kor. 1:4 sanoo, että sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, me voimme lohduttaa niitä, jotka käyvät läpi samantyyppisiä asioita. Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala (2.Kor. 1:3). Hän lohduttaa meitä kaikessa meidän ahdistuksissamme. On hyvä lukea Sanaa ja kuunnella, mitä Herra puhuu sen kautta, kun Hän lohduttaa meitä, ja me sitten voimme lohduttaa muita ihmisiä.

Kun Paavali oli vankilassa, Jumala lohdutti häntä. Jakeessa 12 hän sanoo:
Fil. 1:12 "Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi."
Paavalilla oli mielessä evankeliumin menestyminen eikä oman nahkansa pelastaminen. Hänelle oli tärkeää, että Sana pelastuksesta, armosta, että pelastuminen on ilmainen lahja, ettei siihen liity minkäänlaisia vaatimuksia, että tämä armon evankeliumi voisi mennä eteenpäin. Paavali näki, että kaikki hänelle tulleet ongelmat ja vaikeudet tapahtuivat hänelle juuri tästä syystä. Evankeliumin tähden hän oli kahleissa. Sama koskee myös meitä tänään. Mekään emme ole kahleissa sen tähden, että Jumala meitä kurittaa. Me olemme kahleissa sen tähden, että Hän saisi meitä lohduttaa, että me voisimme lohduttaa kadotettuja ihmisiä. Se, mikä heitä parhaalla mahdollisella tavalla lohduttaa, on että he kuulisivat, kuinka pelastutaan, kuinka se on armosta, uskon kautta Jeesukseen. Siinä ei tarvita mitään tekoja. Sitten Jumala tulee ihmisen sydämeen, ihminen saa Pyhän Hengen ja hänet sinetöidään. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja yltäkylläinen elämä tulee ihmisen sisimpään. On aivan kuin Johanneksen evankeliumissa sanotaan:
Joh. 3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Jumala on kiinnostunut siitä, että Hän saisi antaa elämän ihmiselle. Hän ei tullut vaatimaan meiltä mitään eikä esittämään luopumista asioista tai kertomaan, mitä meidän on tehtävä. Hän tuli antamaan meille elämän. Siinä kaikki. Kun meillä on tämä elämä, se alkaa tuottaa asioita meitä itseämme kohtaan. Näitä ovat rakkaus, ilo ja rauha, jne.

Kristus on kyllin
Fil. 1:13 "niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden.
Fil. 1:14 "ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan Sanaa."
Sillä oli vaikutusta, kun ihmiset katsoivat Paavalia siinä tilanteessa. Myös sillä on vaikutusta, kun ihmiset katselevat meitä meidän tilanteissamme ja huomaavat, kuinka Kristus on meille kyllin. Se on mahtavaa: Kristus on minulle kyllin.
Fil. 1:21 "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto."
Ei tilanteiden tarvitse muuttua. Jumala tietää ne ja Hänellä on varustus meitä varten, täydellinen varustus ja se on Hänen Poikansa. Meillä on paras mahdollinen varustus ja meillä on myös paras mahdollinen elämä. Se on myös ainoa todellinen varustus ja elämä. Jeesus on ainoa todellinen elämä. Me voimme laukata ympäri maailmaa, voimme yrittää tehdä asioita, muuttaa paikasta toiseen jne. mutta ne eivät ole todellisia ratkaisuja. Todellinen ratkaisu on se, että valitsen sen paikan, jonka Maria valitsi (Luuk. 10:38-42), eli Jeesuksen jalkojen juuressa. Ajatelkaa, mitä Jeesus siinä tilanteessa sanoi. Martta puuhasi "moninaisissa askareissa". Jeesus vastasi hänen valitukseensa:
Luuk. 10:41 "...»Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,"
Luuk. 10:42 "mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois.»"
Tämä on ihmeellinen asia: kyse on vain Jumalan kuulemisesta. Eihän ole vaikeaa vain tulla ja kuulla, mitä Herra sanoo meille tänään.

Filippinkin seurakunnassa oli kaikenlaista hankausta, ihmiset olivat eri mieltä jne. Se, että ihmiset riitelivät keskenään, tuotti Paavalille murhetta ja surua. Paavalin kaikki kirjeet on muuten kirjoitettu ihmisille, jotka ovat täydellisiä Kristuksessa, joiden synnit on sovitettu, joiden sydämiin on vuodatettu Jumalan Rakkaus Pyhän Hengen kautta. Ja Filippiläiskirjekin on kehoitus täydellisille ihmisille elää tietyllä tavalla ja nämä kirjeet ilmaisevat, millä tavoin ihminen, joka on täydellinen Kristuksessa, elää. Myös me olemme näitä etuoikeutettuja, täydellisiä Kristuksessa. Nämä ohjeet eivät ole vaatimuksia meille, että me yrittäisimme omassa voimassa täyttää niitä, vaan me katselemme tätä niinpäin, että nämä asiat ovat oikeastaan jo toteutuneet meistä ja me vain teemme todelliseksi sen, mikä on meille mahdollista.

Muista asemasi
Fil. 2:1 "Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin Rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,"
Fil. 2:2 "niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama Rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset""
"Jos siis on jotain kehoitusta Kristuksessa." No, mehän olemme Kristuksessa, me olemme täydellisiä. Tietysti Kristuksessa on kehoitusta. Tässä on täyttynyt ehto: "jos on, ja on", sillä Kristuksessa on kaikkea tätä. Meillä on kaikkea tätä, koska me olemme Kristuksessa. Joskus ihmiset unohtavat todellisen asemansa, ja heille täytyy kertoa siitä yhä uudelleen. Minunkin täytyy muistaa asemaani Kristuksessa joka aamu, muuten alan elää työsysteemissä, sen sijaan, että eläisin työssä, joka on täytetty. Silloin yritän itse täyttää sitä. Ja Paavali jatkaa
Fil. 2:3 "Ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne."
Fil. 2:4 "ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta."
Näin tekevät ihmiset, joiden vanha minä on ristiinnaulittu, eikä meillä enää ole "turhaa kunniaa." Me emme etsi asioita itsellemme. Me katsomme toistemme parasta seurakunnassa.

Täydelliset ajatukset
Fil. 2:5 "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,"
Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on jo paras mahdollinen käsitys asioista. "Kristuksen mieli" tässä tarkoittaa totuutta kaikista asioista. Meidän ei tarvitse riidellä mielipiteistä, sillä meillä on jo paras mahdollinen käsitys elämästä ja asioista.

Nyt me vain haluamme tietää, mikä Kristuksen mieli on ja ottaa se Raamatusta, koska meillä on se jo. Se on jo meillä Raamatussa ja nyt me otamme sen siitä. Jumalan ajatukset tekevät meidät hyvin onnellisiksi. Ne eivät ole ihmisten ajatuksia. Ne ovat Jumalan ajatuksia. Niissä Jumala lähettää meille kaikki ratkaisunsa elämän eri asioihin ajatusten muodossa. Sen tähden Matteuksessa sanotaan:
Matt. 4:4 "...»Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee»."
Murhetta meille aiheuttavat meidän omat ajatuksemme. Mistä meidän omat ajatuksemme tulevat? Ne muodostuvat tilanteista, siitä miten me ne käsitämme. Mutta maailmassa kaikki on suhteellista. Meidän mielipiteemme muuttuvat, moraali on maailmassa menossa alaspäin. Ihmisten mielet muuttuvat, eikä ole enää mitään absoluutteja. Mutta meillä on Jeesus Kristus, joka on "sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Jeesuksen mieli on absoluuttinen. Edelleenkin Raamattu on sama. Sitä yritetään kylläkin muuttaa kovasti. Eräs muutos onkin ilmestynyt, mutta me tutkimme alkukieliä ja Kristuksen ajatus on edelleenkin sama. Jumala edelleenkin rakastaa syntistä, jokainen pelastuu uskon kautta Jeesukseen ja ihmiset menevät jumalisella tavalla naimisiin. Raamattu ei opeta, että olisi olemassa avoliittoja. Abortti on väärin, viinanjuonti on väärin. Jumalan Sana ei muutu. Ihmiset muuttuvat, mutta Jumalan Sana ei muutu koskaan. Jumalan Sanan vaikutukset meidän elämässämme ovat uskomattomat, ne ovat mahtavat. Ne tekevät meidät onnellisiksi.

Paras päämäärä
Fil. 3:9 "ja minun havaittaisiin olevan Hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;"
Fil. 3:10 "tunteakseni Hänet ja Hänen Ylösnousemuksensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,"
Fil. 3:14 "minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
Me aloitimme tämän kertomalla, että meillä on paras mahdollinen elämä jo itsessämme, eivätkä meidän olosuhteemme muuta sitä mitenkään. Olosuhteet eivät paranna sitä mitenkään. Sitten sanoimme, että meillä on paras mahdollinen mieli ja ajatus asioista, se on Jumalan Sanan totuus, Kristuksen mieli. Tämä kolmas kohta sanoo, että meillä on paras mahdollinen ura täällä maailmassa. Sinulla on paras mahdollinen päämäärä: tulla Kristuksen kaltaiseksi. Meillä on myös taivaallinen kutsu. Meidän ei tarvitse murehtia näistä maallisista asioista. Ammattimme, siis se, mistä saamme rahaa, ei voi olla tärkeämpi kuin taivaallinen kutsumme, taivaallinen päämäärämme. Ihmiset maailmassa panostavat valtavasti rahan saamiseen. Mutta en ole koskaan kuullut rahan muuttaneen ihmisen luontoa mihinkään suuntaan tai antaneen iankaikkista elämää tai syntien sovitusta tai minkäänlaista onnea. Luin eräästä lehdestä, kuinka eräs mies voitti 11 miljoonaa, erosi ensimmäisestä vaimostaan, otti toisen vaimon, alkoi hakata tätä jne. Hän totesi, että lottovoitto oli tuhonnut hänen elämänsä kokonaan. Ei raha muuta ihmisen luontoa. Jeesus muuttaa ihmisen.
Snl. 10:22 "Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää."
Rahahuolet eivät ole tärkeitä. Meillä on paras mahdollinen osa elämässä ja se osa on Kristus.

Paras varustus

Sitten neljäs kohta, jonka Paavali sanoi vankilassa.
Fil. 4:12 "Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa, kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa."
Fil. 4:13 "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."
Fil. 4:14 "Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni."
Hänellä oli paras mahdollinen varustus: Jumalan rakkaus. Jumalan armo, Jumalan huolenpito ja Jumalan hyvyys täyttivät hänen sielunsa kapasiteetin Sanan kautta. Hän tiesi, että hän saa ruokaa tavalla tai toisella. Jollakin tavalla Jumala saa sen aikaan. Jollakin tavoin Jumala antaa hänelle kyvyn kestää hänen vankeutensa.

Filippiläiskirje on niin ihmeellinen. Ensin Paavali ihmetteli, kuinka hän voisi toimittaa apostolin virkaa, kun hänet pantiin vankilaan. Hänen lihansa taisteli sitä vastaan. Tietysti liha vastustaa epämukavuutta. Eivät ihmiset halua kärsiä, he haluavat, että on mukavuuksia. Paavalilta otettiin kaikki tämä pois, jotta hän oppisi elämään Jumalan tuntemisen kautta, että hänellä ei olisi pelkkää tietoa ja teologiaa. Niitä tässä maailmassa kyllä riittää. Ei tarvitse kuin mennä kirjastoon. Mutta, että hän oppisi tuntemaan Jeesuksen ja Jumalan, että hän oppisi tuntemaan Hänet, joka rakastaa häntä, eikä koskaan hylkää eikä jätä häntä. Se on niin arvokas asia. Sitä mekin haluamme, että oppisimme tuntemaan Hänen hyvyytensä, Hänen voimansa ja Hänen varustuksensa. Sitä kuinka Hän antaa meille moraalista luonnetta, ihmeellistä vanhurskasta lujuutta ja kuitenkin lempeyttä ja rakkautta ja hyvyyttä ja ymmärtämystä ja kykyä samaistua. Se tulee, kun me lähestymme Häntä, katsomme Häntä emmekä niitä tilanteita. Tilanteiden muutokset eivät ole todellinen ratkaisu. Ei se, että saan aviomiehen tai aviovaimon mitenkään muuta minun luonnettani tai lisää mitään siihen, mitä minulla jo on. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä sinulla jo on, sillä olet jo maailmankaikkeuden sankari. Kristus asuu sinussa ja Jumalan rakkaus on vuodatettu sinun sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä meitä. Niin helposti näistä jakeista tulee meille ainoastaan tietoa, emmekä koskaan tunnusta niitä uskon kautta. Jos emme ala tunnustaa niitä uskon kautta, niin kasvomme säilyvät happamena.

Eikö meillä olekin ihmeellinen Vapahtaja: Hän haluaa olla meidän kaikkemme. Loppujen lopuksi ainoa asia, mitä ihminen tarvitsee elämässä, on Jeesus.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hengen vitamiini – 17. huhtikuuta

1 Kor. 1:21 ”Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat.”

Monen ihmisen korvissa sanamme kuulostavat täysin hulluilta, mutta on olemassa ihmisiä, jotka kuulevat sen mitä olemme evankeliumissa sanomassa. Jokainen ihminen tarvitsee Kristuksen mielen ymmärtääkseen maailman arvokkaimman totuuden ja kokeakseen pelastuksen. Etsikäämme näitä ihmisiä.

____
Päivittäisiä Hengen vitamiinejä osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen – täytetyn työn ja ylösnousemuksen juhla

Lähestymme pikku hiljaa kristillisten juhlien huipentumaa, pääsiäistä. Egyptin orjuudesta pääseminen oli niin merkittävä muisteltava juhla, että pääsiäinen aloitti juutalaisessa ajanlaskussa uuden vuoden. Viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, on sekin muistuttamassa meitä pääsiäisen suuresta tapahtumasta, Kristuksen ylösnousemuksesta. Voimme alkaa siis aina viikkomme tunnustaen ylösnousemuksen voimaa elämässämme (Room.8:11).

Ilmestyskirjan 13:8 loppuosassa sanotaan, että Karitsa oli teurastettu jo ennen maailman perustamista, vaikka suomenkielinen Raamattu ei ajatusta kovin selvästi tuokaan esille. Jumala oli suunnitellut uhraavansa ainokaisen Poikansa jo kauan ennen kuin se tapahtui ihmiskunnan keskuudessa. Tämä ennakkoon tehty suunnitelma perustui Jumalan ennalta tietämiseen ihmisen tulevasta syntiinlankeemuksesta. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala ilmoitti Saatanalle tekevänsä hänen tekonsa turhiksi. 1. Moos.3:15; Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.

Toisen Mooseksen kirjan 12. luvussa puhutaan pääsiäisen asettamisesta. Uhratun karitsan veri takasi suojan, pelastuksen Egyptin tulevalta Herran vihalta; jakeet 3-7, 12-14, 23, 27. Veri suojasi kaikki sen talon asukkaat, jonka ovien pieliin oli sivelty virheettömän karitsan verta. Kyse ei ollut lainkaan siitä, kuinka hyviä tai pahoja talon asukkaat olivat omasta tai toisten mielestä, vaan veri yksin ja ainoastaan oli riittävä suoja. Tämä puhuu voimakkaasti Kristuksen, täydellisen uhrikaritsan riittävyydestä syntiemme sovitukseksi ja meidän vanhurskauttamiseksemme. Olemme siis täysin täydelliset Kristuksen uhrin vuoksi, ilman omia tekojamme; Ef.2:8-10. 2. Moos. 12:8:ssa olevat happamaton leipä ja katkerat yrtit kuvaavat Jeesuksen, uhrikaritsan synnittömyyttä ja hänen kärsimyksiään ristillä syntiemme tähden.

Jesajan kirjassa 53:3-5 profeetta kertoo jo vuosisatoja aiemmin Golgatan tapahtumista, Kristuksen ristin kuolemasta syntiemme tähden. Kristus kukisti perkeleen kuoleman kautta (Hepr.2:14). Tämä tapahtui ristillä ja ylösnousemuksessa. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät häpeän alaisiksi, hän sai heistä voiton riemun (Kol.2:15). Voittaneilla sotapäälliköillä oli aikoinaan tapana kuljettaa vankejaan voittosaatossa. Paavali kuvasi tapahtumaa käyttäen vertauskuvana roomalaista voittokulkuetta, jossa Kristus kulkee johtajana ja pahuuden voimat seuraavat sidottuina perässä. Pahuuden voimat ovat siis täydellisesti Kristukselle alamaiset.

Joh.19:30 Jeesus sanoi ristillä työn olevan täytetty tai maksettu. Jeesus täytti kaikki lain vaatimukset elämällä synnittömän elämän ja kuoli ristillä puhtaana, viattomana uhrina meidän edestämme.

 2. Kor.5:21: Hän tuli synnittömänä synniksi puolestamme. Yhtä konkreettisesti kuin hän kuoli, hän myös nousi ylös. 1.Kor.15. luvun jakeissa 3-8 kerrotaan Kristuksen ylösnousemuksen todellisuudesta ja siitä miten hän näyttäytyi useille sadoille ylösnousemuksensa jälkeen. Myös Johanneksen evankeliumin luvusta 20 voimme lukea tästä ihmiskunnan historian suuresta tapahtumasta.

Mutta tarina ei lopu vielä tähänkään, kiitos Herralle. Me voimme pitää asian totena henkilökohtaisesti uskomalla Jumalan meille antamaan lahjavanhurskauteen Golgatalla täytetyn työn tähden. 2.Kor.5:21 Kuningas Jaakon englanninkielisen käännöksen ajatusta mukaillen; Olemme Kristuksessa Jumalan vanhurskaus Jumalan tekemänä. Kun tämän asian sisäistää ja elää todeksi niin silloin kristitty omistaa Golgatan ristin henkilökohtaisesti, eikä enää elä vain yleisellä historiallisen Golgatan tapahtuman totena pitämisen tasolla. Gal.2:19,20 kuvaa selkeästi henkilökohtaisen ristin sisältöä; ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”

1.Kor.5:7; Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. – Ajatelkaa, että olemme happamattomat eli uusia luomuksia Kristuksessa Kristuksen uhrin tähden! Uusi luomus meissä ei tee syntiä!

Pääsiäisen tapahtumien tähden meidän on mahdollista pitää totena se, että Kristus elää meissä ja saamme jättää itsemme korottamisen syrjään ja antaa Kristuksen hallita. Jeesus elää ja hallitsee, hauta on tyhjä ja lain vaatimukset täytetty puolestamme, kuoleman valta voitettu, uusi elävä tie kaikkein Pyhimpään, Jumalan läsnäoloon avattu (Hebr.10:19, 20). Olemme pyhiä ja täydellisiä Kristuksen uhrin, emme itsemme tähden. Hebr.10:14; Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

Kirjoittaja: Kimmo Alho
(Matkalla-lehti keväällä 2011)

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Nöyrä ottaa armon vastaan

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon, Jaak.4:6. Nöyryys ja sydämen yksinkertaisuus ovat viimeaikoina puhutelleet meitä.

Uudessa testamentissa puhutaan "maan hiljaisista". Maan hiljaiset odottivat Messiasta, Vapahtajaa. Mieleemme nousee muutamia henkilöitä: Joosef ja Maria, Jeesuksen vanhemmat. Sitten heidän ystävänsä pappi Sakaria ja hänen vaimonsa Elisabet. Matt. 1 ja Lk 1 kertovat näistä ensimmäisen joulun henkilöistä.

Marian kiitosvirsi, Magnificat, puhuu nöyryydestä, Luuk.1:46-55

Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut."

Nöyrä ottaa armon vastaan, ylpeä pärjää omillaan. Filadelfian seurakunta Ilmestyskirjassa oli pieni ja voimaltaan vähäinen, riippuvainen Jumalasta. Laodekian seurakunta sanoi olevansa rikas eikä tarvinnut armoa, pärjäsi omillaan. Jeesus koputteli ulkopuolella josko Hänkin pääsisi mukaan.

Nöyrät kuulevat, näkevät, vastaanottavat ja oppivat. He tulevat tuntemaan Jumalan.

p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti tammikuussa 2007)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Yli ymmärryksen

Mikä käy yli ymmärryksen? Koululaisvitsit sanovat, että se on täi.

Mutta Raamattu puhuu myös meille asioista jotka käyvät yli ymmärryksen. 1.Kor. alkuluvut puhuvat meille miten Jumala on salannut asioita tämän maailman viisailta ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

Luonnollinen ihminen, ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt, ei voi ottaa vastaan sitä mikä Jumalan Hengen on, koska ne on tutkisteltava hengellisesti. Ne ovat asioita joihin meidän kannattaa enenevässä määrin keskittyä, koska ne ovat sitä kuka Kristus on.

Haluamme kasvaa armossa ja Kristuksen tuntemisessa. Ja Jumala rakastaa ilmoittaa meille itsensä. Hän haluaa langettaa kasvojensa valon, kirkkautensa sydämiimme.

Jumalan ehdoton "agapee" rakkaus on yksi niistä asioista joka käy luonnollisen mielen ymmärryksen yli, Ef.3:14-21. Luemme siitä 1.Kor.13. Emme kykene sitä luonnollisella mielellämme ymmärtämään emmekä tuottamaan. Sen mittasuhteet: leveys, pituus, korkeus ja syvyys ylittävät inhimillisen mielikuvituksemme. Voimme vain vastaanottaa sitä 1.Joh.4:10 ja antaa sen vuotaa yli Ps.23:5.

Jumalan rauha Fil.4:4-9 on toinen sellainen asia. Kun Daniel heitettiin leijonien luolaan Jumalan yli ymmärryksen käyvä rauha oli hänen kanssaan. Se oli kolmen hänen ystävänsä kanssa tulisessa pätsissä, se oli Paavalin ja Pietarin kanssa vankilassa heidän odottaessa kuolemantuomion täytäntöön panoa. "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - ", sanoi Jeesus. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta minussa teillä on rauha. Sielun ja hengen rauha ulkoisten myrskyjen keskellä.

Jumalan armo Ef.2:1-10 alkaa ylittämään ymmärryksemme sitä enemmän mitä enemmän sitä saamme ottaa vastaan. Kun olemme nuoria, luulemme että sen ymmärrämme ja ettemme sitä enää niin paljon tarvitse kun opimme asioita. Kun vanhenemme, meidät vyöttää toinen ja jäämme lepäämään armon varaan ja annamme Hänen kantaa meitä minne Hän haluaa.

Seurakunta, Kristuksen Ruumis on yksi Paavalin meille ilmoittamista salaisuuksista. Luonnollinen ja lihallinen mieli ymmärtävät kyllä kirkon ja sen organisaatiot ja sen näkyvän ilmentymän historian, sen virheet ja puutteet ja lihallisuuden. Mutta Kristuksen Ruumista, todellista seurakuntaa, joka on kätkössä luonnollisilta silmiltä se ei voi ymmärtää. 2.Kor.5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." Emme tunne ketään lihan mukaan (jae 16). Puhtaat silmät eivät näe virheitä, ne näkevät Jumalan rakkauden, sanotaan laulussa.

Yli ymmärryksen käyviä näköaloja toivottelee p. Antti Koskenpää
(Salokannel lehdessä syyskuussa 2006)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017


Jumalan tykö

Hebr.11:6 "Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät."

Psalmisti kysyi (Psa.116:12) "Kuinka minä maksan Herralle kaikki Hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?" ja heti hän vastasi: "minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran Nimeä." Ei siis mitään suuria lahjoja, vaan kunnioitusta ja nojaamista Herran apuun.

Samasta on kyse Hebrealaiskirjeen jakeessa: me tulemme Jumalan luo SAAMAAN Häneltä ja osoittamaan Hänelle KUNNIOITUSTA. Eikä Herra meiltä sen enempää kaipaakaan.

Apost.17:25 "eikä Häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin Hän jotakin tarvitsisi, Hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken."

/Mika

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hengen vitamiini – 11. huhtikuuta

Ps. 55:23 ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.”

Jumalan lapsen asema on horjumaton, uudestisyntymää ei voi peruuttaa. Mutta elämän murheet painavat joskus Jumalan lapsen mielen maahan. Murheet tulevat ja menevät, mutta Herran armo on iankaikkisesti pysyvä ja sen varassa voit kohdata jokaisen päivän huolineen ja murheineen.

______
Päivittäisiä Hengen vitamiinejä osoitteessa http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Jeesus, enkä minä

Kristuksessa ei ole puolueita
2.Kor. 4:5 "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden."
Monesti, kun tapaa kristittyjä kadulla evankelioitaessa, niin he ensimmäiseksi kysyvät, miten me olemme erilaisia kuin muut, tai miten me poikkeamme muista. Korinttossa oli juuri tällaisia ongelmia. Siellä oli puolueita ja Jumalan tahdosta oli tulossa kannatuksen asia.
1.Kor. 1:12 "... yksi teistä sanoo: »Minä olen Paavalin puolta», toinen »Minä Apolloksen», joku taas: »Minä Keefaan», joku vielä: »Minä Kristuksen»."
Näköjään joku on Kristuksenkin puolella! Mutta tämän ongelman Paavali ratkaisi siten, että hän julisti ainoastaan Kristusta Jeesusta (1.Kor. 2:1-2) eikä lainkaan sitä, mikä on oikein tai väärin. Meidän ei tarvitse puolustella mitään, me julistamme vain Kristusta. Siitä loppujen lopuksi on kysymys, että onko ihmisillä sama Jeesus. Onko se Jeesus, jota julistat elämälläsi sellainen Jeesus, joka on sovittanut sinun syntisi ristillä Golgatalla, vuodattanut verensä sinun syntiesi tähden? Julistatko sinä sellaista Jeesusta? Tuoko sinun elämäsi ilmi sitä, ettemme tuomitse silmäin näkemältä eikä korvain kuulemalta? Ihmisten elämä heijastelee sitä, millainen Jeesus ihmisillä elämässään on. Onko meidän Jeesuksemme sellainen, joka tyydytti Isän meidän puolestamme? Onko meidän Jeesuksemme sellainen, jonka veri puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa? Antaako Hän meille ilon, voiman ja varustuksen tähän elämään?

Kun minä katselen minun Jeesustani, niin tulen hyvin iloiseksi, saan paljon toivoa. Minä vapaudun kaikista taakoistani, sillä näen, että Hän on kantanut kaikki minun taakkani. Sentähden minä julistan Jeesusta, enkä sitä, kuka minä itse olen, sitä, mikä minun mielipiteeni on eri asioista. Sentähden, kun lähestymme Jumalan Sanaa, meidän tulee olla objektiivisia: vain lukea ja opiskella sitä, antaa Jeesuksen ilmaista meille asioita sieltä ja johdattaa meitä. Meidän ei tule keksiä omia tulkintoja. Muuten olemme niinkuin korinttolaiset olivat.

Kristus on tärkein puheenaihe

Kirjeen kirjoittamisen aikaan antiikin Kreikassa Korintto oli hyvin paha kaupunki. Jos halusi olla toiselle oikein inhottava, niin sanoin tälle "Senkin korinttolainen!" Se oli valtavan syvä loukkaus ihmistä kohtaan. Mutta me julistamme Kristusta. Paavali tuli sinne ja julisti ainoastaan Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna, Kristusta, joka on sovittanut koko maailman kaikki synnit verellään ja että jokainen ihminen on Jumalalle otollinen. Jumala kehottaa meidän kauttamme. "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa", sillä Hän on maksanut sen hinnan, joka vaaditaan, jotta jokainen ihminen voisi olla Hänelle otollinen pelkästään uskomalla Jeesukseen. Tämä on valtavaa! On aina turvallista puhua Jeesuksesta. Paavali kirjoittaa Timoteukselle:
2.Tim. 2:1 "Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
Ja vaikka tilanteet olivat kauheita Efesossa, missä Timoteus oli siihen aikaan pastorina, ei Paavali antanut lainkaan ohjeita siitä, miten näitä tilanteita olisi pitänyt käsitellä tai mitä sanottava. Mutta jos hän vahvistuu Kristuksessa, niin tilanteet hoitavat kyllä itse itsensä. Sentähden Paavali tuli Korinttoonkin julistamaan vain Kristusta. Ei minunkaan välttämättä tarvitse tietää, mikä ihmisiä vaivaa, (elleivät he itse halua kertoa,) sillä se, mikä heitä vaivaa, oli pantu Kristuksen päälle. Jeesus kärsi rangaistuksen meidän rikkomustemme tähden, sillä se, mikä meitä vaivaa, johtuu meidän rikkomuksistamme. Se johtuu siitä vanhasta elämästä, Aadamin elämästä, ja Jeesus on ristiinnaulinnut sen kaikkine murheineen, ongelmineen ja vaikeuksineen. Hän on ristiinnaulinnut koko Aadamin, tappanut sen ja se on jäänyt sinne hautaan. Paavali saarnasi Kristusta kuolleista ylösnousseena. Meillä on uusi elämä, kokonaan uusi elämä. Me emme elä enää itsellemme, Aadamille. Emme ajattele enää omaa parastamme. Meillä on nyt uusi kiintopiste elämässämme ja se on Jeesus. Meillä on uusi puheenaihe: Jeesus. Me emme puhu siitä, kuinka hyviä me olemme. Sitä ei kukaan jaksaisi kuunnella. Kukaan ei jaksaisi kuunnella, jos puhuisin Mikasta. Jos puhuisin pastori Juhasta, niin varmaankin monet ehkä vielä jaksaisivat olla täällä. Mutta kun Jeesuksesta puhuu, niin ihmiset viihtyvät! Siinä nimessä on jokin maaginen, mystinen, ihmeellinen vetovoima, joka vetää ihmisiä puoleensa. Jeesus sanoo:
Joh. 12:32 "Ja kun Minut ylennetään maasta, niin Minä vedän kaikki tyköni.»"
Hänestä puhuttaessa puhutaan siitä, millainen Jumala on, millainen Luoja on, millainen on meidän Isämme, joka on synnyttänyt meidät uudesti Pyhän Henkensä kautta. Kun puhumme Jeesuksesta, niin ihmiset viihtyvät ihmeellisesti. He tuntevat olonsa mukavaksi ja silloin Jumala saa kunnian, mistä Pyhä Henki pitää. Silloin Pyhä Henki alkaa vaikuttaa meissä elämän hengen lakia ja nostaa meidät irti tästä tomusta vaeltamaan yhdessä Hänen kanssaan taivaallisissa. Kunpa näkisimme asemamme Kristuksessa, kuinka se on kaikkien meidän vaikeuksiemme ja ongelmiemme yläpuolella.

Miksi Paavali ja muut apostolit olivat niin innokkaita? Koska heillä ei ollut mitään viitekehystä itseensä, ei vaikka he lankesivat ja epäonnistuivat monta kertaa. Ihmiset julistavat niin usein itseään vaikeroidessaan ja voivotellessaan. Silloinhan he vain tunnustavat, keitä he ovat ja mitä heidän elämässään tapahtuu. "Jalkaan koskee!!" tai "Miten minä vapisenkaan tällä tavoin!!" Huomaatko: he julistavat itseään, eikä sitä, kuka Jumala on. Kun sanon, että "Minulla on rahat loppu" tai että "Minulla menee huonosti, jalka katkesi", niin julistan itseäni. Mutta jos julistan Jeesusta, niin ihmiset alkavat uskoa yliluonnollisiin asioihin. He eivät enää julista itseään, vaan nyt he alkavat vaeltaa Jeesuksen kanssa. Nyt he kärsivät hiljaisuudessa ja odottavat Jumalaa. Mutta eivät he Jumalaa odota, jos julistan itseäni.

Hyvän tunnustuksen vaikutus

Mikä on meidän tunnustuksemme? Se, mitä julistamme. Kun olemme nuoria uskovia, niin meidän viitekehyksemme on sellainen, että usein me mainitsemme "minä olen" tai "minä tein" tai "minulle tapahtui". Kun kasvamme kypsiksi, niin silloin alamme ajatella Jeesusta. Me puhumme vain Hänestä, sillä heti kun alan puhua itsestäni, tulee esiin "lihan tuoksu" ja hengellinen ihminen erottaa sen. Mutta me julistamme Jeesusta ja puhumme Hänestä. Sitten voimme sanoa toinen toisillemme: "Rukoile puolestani, minulla on sairautta". Se ei ole itsensä julistamista, itsensä julistaminen tapahtuu aivan eri hengessä. Se, että koko ajan puhuu sairauksistaan ja vaivoistaan, on itsensä julistamista. Mutta jos tuo nöyrästi tarpeitaan esiin, jotta seurakunta voisi rukoilla niiden edestä, niin siitä tulee kunnia Jumalalle. Ymmärrätkö tämän eron?
2.Kor. 4:5 "Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra ..."
Huomaatko: "Hän on Herra", Jeesus on tässä Herra!

Palvelemisen siunaus
2.Kor. 4:5 "... ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden."
Ei niin, että ihmiset palvelisivat Paavalia ja muita, vaan että Paavali palvelee ihmisiä. Heidän motiivinsa oli Jeesus. He palvelivat Jeesuksen tähden. Hengellinen johtaja ei olekaan sellainen, jota ihmiset palvelevat, vaan sellainen, joka palvelee ihmisiä ja antaa henkensä alttiiksi heidän edestään. He ilmaisevat sitä samaa mielenlaatua kuin millainen Jeesuksella oli täällä ajassa. Ihmiset haluavat olla sellaisessa seurakunnassa, jossa heitä palvellaan. Jumala tekee meistä palvelijoita.
Matt. 23:11 "Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne"
Haluammeko olla suuria Jumalan valtakunnassa? Alkakaamme siinä tapauksessa palvella. Etsitään tilaisuuksia palvella toisia, sillä sellaisia kristityt ovat: meillä on Pyhä Henki ja sellainen on Hengen mieli elämässämme. Usein Jumala antaa meille tilaisuuksia palvella ihmisiä, mutta sitten jokin tulee esteeksi, niin ettemme palvelekaan heitä. Jumala haluaisi, että me palvelisimme toisiamme, ei että me odottaisimme toisiltamme asioita.

Yliluonnollinen prosessi on, että kun palvelen, niin saan itse eniten. Minä esimerkiksi olin ajatellut, että saisin rauhassa levätä iltapäivän, pakkailla matkatavaroita matkaa varten ja rauhassa mietiskellä Sanaa. Mutta niin ei käynytkään: meille tuli odottamattomia vieraita. Ensin närkästyin itsessäni: "Miten nyt ehdin tehdä kaiken? En ole edes valmistanut sanomaa illaksi." Mutta sitten sain kerrottua itselleni, että tämä on Jumalan järjestämä tilanne ja on sellaisena siunaus. Helppoa se ei ollut, mutta lopulta sain uskottua sen ja aloin palvella ja rakentaa näitä ihmisiä. Heilläkin on omat tarpeensa, mutta jos julistan itseäni, niin en näe heidän tarpeitaan, eikä minusta silloin voi tulla palvelijaa. Missä määrin palvelen itseäni tai muita, siinä määrin julistan itseäni tai Kristusta. Siinä määrin, kun huomaan toisten tarpeita, siinä määrin julistan Kristusta.

Hengelliset johtajat ovat muiden palvelijoita. Heillä "itse" ei ole palvelemisen motiivi, sillä eihän tällaisesta kristillisestä palvelustehtävästä saa mitään hyötyä lihalle. Mutta tiedätkö, kun palvelin vieraitani, minulle tuli todella hyvä mieli: Jumala siunasi sitä, että uskon kautta aloin rakentaa ja rohkaista heitä. Minä valitsin totuuden, valitsin sen, mikä on oikein, valitsin se, mikä miellyttää Jumalaa.
Me olemme toistemme palvelijoita Jeesuksen tähden. Tämä on ihmeellistä: Jeesuksen tähden! Pastori Antti lähtee Poriin ja hän lähtee Jeesuksen tähden, ei itsensä tähden. Hän ei lähde sinne itseään julistamaan.

Kristus on tärkein motiivi
2.Kor. 4:6 "Sillä Jumala, joka sanoi: »Loistakoon valkeus pimeydestä», on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan."
Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan läsnäolo on meidän elämässämme. Se alkaa saada muotoa meissä, kun me puhumme Jeesuksesta ja julistamme Häntä. Kuinka suurin onkaan se varustus, joka meillä on kaikissa meidän elämämme tilanteissa. Se on mahtava varustus, mutta meidän täytyy alkaa kiinnittää huomiota siihen, luottaa siihen, niin että se saisi tulla ilmi. Kun kuljemme tällä kilparadalla, niin Jumala kuljettaa meitä sellaista polkua, että kaikki tämä tulee meille mahdolliseksi. Hän ottaa meiltä pois meidän luonnollisen toivomme. Hän tuo meille kaikenlaisia tilanteita, jotta emme voisi luottaa ollenkaan näkyväisiin. Niinkuin olemme sanoneet: näkyväiset ovat konkreettisia, mutteivät todellisia. Ihmisillä on monia syitä ja motiiveja, miksi he ovat sellaisia kuin he ovat, mutta on ihanaa olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tällä matkalla Kristuksen tähden. Oletko sinä tällä matkalla Kristuksen tähden? Uskon, että olet, sillä meidän seurakunnassamme on vaikea olla mistään muusta syystä.

Lähden Hollantiin kevätseminaariin Kristuksen tähden, sillä itselle siellä ei ole mitään. Liha ei siellä saa kunniaa, mutta jos lähden Kristuksen tähden, niin silloin nautin siitä. Me alamme nauttia elämästä, jos elämme sitä Jeesuksen tähden. Vakuutan teille: ihmiset elävät väärälle henkilölle, kun he elävät itselleen. Sen tähden tapahtuu suuri luopuminen viimeisinä päivinä sillä ihmiset ajattelevat, etteivät he saa mitään kristillisyydestä. He ajattelevat: "Mitähän sekin opetus tänä iltana oikein oli? Minä en ymmärtänyt siitä mitään!" Tällainen johtuu siitä, etten antanut Jumalan Pyhän Hengen ammentaa minulle Jeesuksen omasta ja näyttää minulle evankeliumin salaisuutta, sitä viisautta, joka ei ole tästä maailmasta, joka ei ole tätä luomakuntaa lainkaan. Ihmiset yrittävät ymmärtää yliluonnollisia asioita. Me emme voi niitä ymmärtää, voimme vain ottaa niitä vastaan uskossa. Sitten Pyhä Henki antaa meille ilmestyksen ja selittää, kuinka asiat ovat. Silloin meidän hengellinen kapasiteettimme kasvaa ja me opimme kuuntelemaan Hengessä. Meillä on tässä seurakunnassa paljon profeettoja. Siksi voin suositella Raamattukoulua, sillä meillä on täällä valtavia lahjakkuuksia, nuoria miehiä, opettajia.

Mutta että se kirkkaus, "joka loistaa Kristuksen kasvoista, levittäisi valoansa". (2.Kor. 4:6) Se, että julistan itseäni, ei levitä valoa. Itsensä julistaja levittää pimeyttä, mutta Kristuksen julistaja levittää valkeutta. Jumalan järjestelmä on siitä mielenkiintoinen, ettemme seurakunnassa voi yrittää pitää kiinni ihmisistä, sillä se olisi pimeyttä. Silloin kontrolloisimme ihmisiä luonnollisin keinoin. Kun taas julistamme Kristusta, niin Kristus antaa heille täydellisen vapauden, mitä he puolestaan käyttävät valitsemalla lähestyä sitä valkeutta, joka loistaa seurakunnasta. He haluavat lähestyä Jumalaa, koska Jumala ei vaadi meiltä koskaan mitään. Jumala vain vapauttaa meidät monenlaisista asioista, Hän haluaa siunata ihmisiä, Hän haluaa tehdä meille hyvää. Niinkuin sanoimme Jumalan valtakunnan ja Hänen vanhurskautensa etsimisestä, että se tarkoittaa sen etsimistä, kuinka Jumala meitä rakastaa. Tätä on vaikea mieltää: "Taas minun täytyy nousta etsimään sitä, kuinka Jumala minua rakastaa."

Rohkeus Kristuksessa
2.Kor. 4:7 "Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä."
Siksi meillä on kaikenlaisia tilanteita, että kävisi ilmi, että Jumala on se, joka meidät pelastaa. Paavali oli kumppaneineen Makedoniassa niin suuressa vaarassa, että "he olivat epätoivoissaan jopa hengestäänkin, etteivät he luottaisi itseensä, vaan Jumalaan, joka voi kuolleetkin herättää". Sellainen ymmärrys on todella ihmeellinen: että meidän luottamuksemme tehdä asioita ei olisi meissä itsessämme, vaan Jumalassa. Kysyin kerran Petriltä, miten hän uskaltaa puhua niin rohkeasti. Hän vastasi, ettei hänellä itsessään olekaan kykyä, mutta uskon kautta hän tekee niitä Kristuksessa.
2.Kor. 4:8 "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa,..."
Näin on, koska meillä on luottamus Jumalaan. Luonnollisesta ihmisestä ei löydy mitään apua. Meidän pitäisi luottaa Jumalaan, oppia toimimaan yliluonnollisella tasolla, oppia, mitä rukous on, olla riippuvainen Jumalasta. Riippumatta siitä, mitä meille maailmassa tapahtuu, meillä voi olla tämä yliluonnollinen varustus. Silloin, "vaikka olemme ahdingossa, emme ole umpikujassa."
2.Kor. 4:8 "...neuvottomat, mutta emme toivottomat."
Kun sodimme Jumalan avulla täällä ajassa, on meillä paljon lepoa. Aivan kuten pastori Antin ja Riitan asunnonhankinta Porissa. Vaikka he kävivät joka paikassa, ei asuntoa löytynyt. Lopulta Jumala avasi oven. Kaikki luonnollinen sanoi vain: "Luopukaa toivosta, ei siellä ole asuntoja vapaana." Itsekin ajattelin näin. Mutta sitten emme antaneetkaan periksi. Ajattelimme, että siellä täytyy olla vain yksi asunto ja Jumala avasi oven! Me olimme "neuvottomat, mutta emme toivottomat." Me menimme eteenpäin sillä kyvyllä, joka meillä oli ja Jumala avasi sen oven.
2.Kor. 4:9 "vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."
Tämä johtuu siitä, että se kirkkaus, Jumalan läsnäolo, joka on meissä, taistelee voimallisesti meidän hyväksemme, meidän puolestamme. 1.Sam. 30 kuvaa samankaltaista tilannetta. Daavid miehineen oli ollut poissa ja sillä välin Siklag, heidän kaupunkinsa, oli ryöstetty. Amalekilaiset olivat käyneet siellä ja ryöstäneet koko kaupungin, Daavidin omaisuuden, vaimot, lapset ja kaiken.
1.Sam. 30:4 "Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä."
Tämä on sitä, mitä luonnollisella tasolla koetaan, jos toivo ei ole Jumalassa, jos tie ei ole auki ylöspäin. Silloin koemme Aadamin kirousta. Asiat eivät menekään niinkuin haluamme. Olen huomannut, että monilla ihmisillä tällaisissa tilanteissa Jumalasta tulee numero kaksi ja tilanteesta ja tarpeista tulee numero kaksi heidän elämässään. He käyttävät näitä tekosyinä: "Nyt emme voikaan tulla kokoukseen, koska meillä on nyt tällainen tilanne." Syitä on monia ja tekosyyt ovat luonnollisella tasolla. Saatana usein käyttää tällaisia tekosyitä estääkseen Jumalaa toimimasta jollain paikallisella alueella. Nämä ovat ihmisillä "luonnollisia tekosyitä." Kun sitten yrittää olla tällaiselle ihmiselle ystävällinen, niin hän suuttuu, mikä todistaa, että hän elää luonnollisella eikä hengellisellä tasolla. Kun toinen vaeltaa lihassa ja toinen Hengessä, niin tästä syntyy konflikti.

Jakeessa 6 Daavid joutui suureen hätään. Tällaisia tilanteita voi tulla itsekullekin: vaikeuksia, joista ei ole mitään ulospääsyä. Voi olla vaikka kahden asunnon loukossa. Mutta onko sillä väliä? Olkoon vaikka viiden asunnon loukko, sitä paremmin Jumala voi kirkastaa itsensä. Mutta kehittäkäämme uskoamme tähän Jumalaan, joka asuu meissä, jonka omia me olemme, joka on lunastanut meidät, joka on maksanut meistä hinnan. Me voimme vaikka toheloida kunnolla ja vähät välittää siitä, katsoa vain, kuinka Jumala pelastaa meidät. En tällä tietystikään tarkoita, että jättäisimme asiamme täysin hoitamatta: se olisi Jumalan kiusaamista. Me teemme parhaamme, mutta Jumala silti hoitaa tilanteemme.

Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä ihmisten valitus sai hänet hetkeksi ajattelemaan luonnollisella tavalla. Olihan Daavidilla muitakin ongelmia. Nyt kansa kuitenkin aikoi kivittää hänet. Huomatkaa: kun kansalla on ongelmia luonnollisella tasolla, he heti syyttävät jotain johtajaa. Kun ihmisillä on ongelmia, se on johtajan vika. Yleensä seurakunnan pastori on se syypää. "Viedään se pastori Aurajoen rantaan ja kivitetään se, minä ei pidä hänestä lainkaan!" Tämä on tuttua myös siltä ajalta, jolloin olin tehtaassa töissä. Sielläkin kaikki oli aina pomon vika. Itsessä ei koskaan ole mitään vikaa. Ihmiset vanhurskauttavat itsensä ja syyttävät muita. Syy on aina jossain toisessa. Tässä Daavidin tilanteessa syy oli todella Daavidin, mutta se on toinen sanoma.
1.Sam. 30:6 "... niin katkeroitunutta oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden..."
Mutta tämä johtui vain siitä, ettei ollut ketään hengellistä, joka olisi voinut ratkaista veljien välit. (1.Kor. 6:5) Ei ollut ketään hengellistä, oli vain tämä luonnollinen maailma, johon he olivat vajonneet.
1.Sam. 30:6 "...Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa."
Daavid palasi Jumalan luokse. Hän rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa. Hän lähestyi Jumalaa, lähestyi Jeesusta.
1.Sam. 30:7 "Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: »Tuo minulle kasukka». Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille."
1.Sam. 30:8 "Ja Daavid kysyi Herralta: »Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?» Hän vastasi hänelle: »Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat»."
Hän kuuli Jumalalta selvän määrityksen tästä asiasta. Jumala on läsnä meidän elämässämme. Tilanteet eivät ole ainoa todellisuus. Jumala oli läsnä. Uskon vaellus on siitä hieno, että me voimme rohkaista mielemme siinä Jumalassa, joka on läsnä meidän tilanteissamme. Voimme kääntyä Hänen puoleensa mieluummin kuin niiden tilanteiden puoleen.

Kristus meissä elävänä tienä
Jes. 45:22 "Kääntykää Minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne..."
Jumalan pelastukset ovat yliluonnollisia. Ne eivät ole luonnollisia, ne ovat yliluonnollisia. Jumalan varustukset ovat yliluonnollisia. Tie ylöspäin on aina auki. Jeesus on sen avannut verensä kautta. Meillä on aina pääsy Kaikkein Pyhimpään Jeesuksen veren kautta (Hebr. 10:19). Se on aina uusi ja elävä tie. Se on varustus ja tie, jota kukaan ei koskaan voi tukkia meiltä. Meillä on aina pääsy Hänen luokseen: voit aina kommunikoida Jeesuksen kanssa sydämessäsi. Siellä on armonistuin, siellä on Jumalan läsnäolo, siellä on Hänen rakkautensa sinua kohtaan. Kaikki tämä on vuodatettu sinun sydämeesi Pyhän Hengen kautta. Elämän Hengen laki vapauttaa sinut sisäisesti, vaikka ulkoisesti olisit piesty, kahleissa ja veloissa. Tämä on ihmeellinen varustus: se kirkkaus, joka on meissä, on paljon enemmän, suuri siunaus.
Ps. 4:8 "Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä."
Saakoon Absalom kaiken, minulla on jotain, joka on paljon enemmän kuin maallinen kuninkuus. Maallinen kuningas on vallassa 10-20 vuotta, minkä jälkeen joku tappaa ja tekee vallankaappauksen, mikä siihen aikaan oli yleistä. Mutta meillä on iankaikkinen elämä ja Jumalan rakkaus. On mahtavaa, että meillä on varustus, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois: Jumala on avannut meille oven, jota kukaan ei voi sulkea (Ilm. 3:8). Sitä tietä eivät monet käytä. Kuitenkin se on ehtymätön varustus: siinä on aina lohdutusta. "Hän on kaiken lohdutuksen Jumala" (2.Kor. 1:3). Hän aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa Jeesuksessa (2.Kor. 2:14) Etsitään tällaista Jumalaa tilanteitamme varten, eikä anneta tilanteiden koskaan tulla meidän ja Jumalan väliin. Silloin on meidän ilomme Herrassa, emmekä julista itseämme, vaan Häntä. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1997)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Luottaen Häneen

"Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala."

Näillä sanoilla Johannes aloittaa evankeliuminsa. Jeesuksen iankaikkinen jumaluus, se että Jeesus on Jumala, kolminaisuuden 2. persoona sisältyy tähän jakeeseen. Tänä päivänä tätä oppia vastustetaan. Kuitenkin se on kristinuskon perusta. Ilman Jeesuksen 100 % ihmisyyttä ja 100 % jumaluutta lunastyö jäisi vaillinaiseksi. Nyt se on täydellinen Täytetty Työ.

Tähän sisältyy myös tämä ihana "iankaikkinen on" -periaate. Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on läsnä elämässäsi juuri nyt. Hän on mukanasi huomenna, tulevissa haasteissasi. Saat vaeltaa Hänen edeltävalmistetuissa askeleissaan. Elämäsi käänteet eivät ole yllätys Jumalalle, Jeesukselle. Hän on Hyvä Paimen, joka tietää missä on se virvoittava lähde ja viheriöitsevä niitty. Voit luottaa Häneen. Siitä Matt.6 loppuosa juuri puhuu.

Jeesus ei suostu odottelemaan kirjahyllyssä sunnuntai jumalanpalvelusta. Hän haluaa olla tärkeä osa elämääsi joka sekunti. Jaakob sanoi herätessään unesta: "Jumala oli täällä, enkä minä sitä tiennyt". Jeesus sanoi Sykarin kaivolla että meidän tulee rukoilla Häntä Hengessä ja Totuudessa, kun nainen alkoi kysellä, mikä on oikea rukouspaikka, Samariako vai Jerusalem.

Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Tietä vaelletaan askel kerrallaan, uskossa luottaen että seuraava askel pitää. Totuus on kokonaisvaltainen, ei vain kasa irrallisia totuuksia, vaan Kristuksen läsnäolo meissä. Voimme olla läpinäkyviä saviruukkuja, kun totuus asuu meissä, osatotuus on valhe, eikä se kestä.
Totuudellinen elämä on terve ja tuore ja pulppuileva. Sitä ei voi kahlita, sitä ei voi analysoida, se täytyy elää. Joku on sanonut, että tiedemies voi analysoida syntymäpäiväkakun aineosat, mutta viisivuotias syntymäpäiväsankari todella tietää mikä kakku on.

Ollaan enemmän Jumalan Lapsia ja eletään luottaen Häneen joka on ja oli ja tuleva on.

p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti syyskuu 2005)


perjantai 7. huhtikuuta 2017


Uskovalla on varaa odottaa

Kristittyinä me tiedämme että itse asiassa syntiinlankeemuksen vähäisimpiä seuraamuksia oli se, että menetimme onnellisuutemme.
Vielä paljon traagisempaakin tapahtui, mutta myöskin ihmisen onnellisuuden etsintä on ollut jatkuva kamppailu aina sitten Aadamin päivien.
Kristuksen lunastustyö voitti meille kaiken takaisin ja paljon enemmän.
Hänessä meillä on vanhurskautus, pyhitys ja lopulta kirkastuminen.
Selvennetäänpä hieman näitä termejä: vanhurskauttaminen merkitsee Jumalan edessä syyttömäksi julistamista, pyhittyminen Jumalalle erottamista ja kirkastuminen koko persoonallisuuden muuttumista Kristus-keskeiseksi. Viimeksi mainittu vaikuttaa sen, että meistä tulee ”soveltuvia” taivaan iankaikkiseen kirkkauteen. Taivashan ei ainoastaan ole paikka, vaan myöskin olotila. Siellä lunastetut saavat kokea häiriintymätöntä yhteyttä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa ja se on sanoinkuvaamaton siunauksen ja onnen tila.

Mutta nyt elämme maailmassa, joka on taivaan ja helvetin välissä. Tärkeintä meille nyt on etsiä Jumalan armoa ja saattaa itsemme vapaaehtoisesti täyteen kuuliaisuuteen Jeesukselle Kristukselle.
Jos teemme näin niin se on myöskin vaikeuksien kutsumista elämäämme tästä karseasti uskoviin suhtautuvasta maailmasta. Kun tähän lisätään sielunvihollisen kiusaukset ja koko elämän ajan kestävä taistelu oman lihamme kanssa, niin on aivan ilmeistä että meidän täytyy lykätä suurimmat nautintomme myöhäisempään, paremmin sopivaan aikaan.

Mitä todellisen uskovan tulisi tehdä tällaisen maailman keskellä?
Etsi Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa. Yritä löytää oikea suhde lähimmäisiisi Jeesuksen kautta. Kunnioita ja korota Jumalaa, voita lihan valta armon ja uskon kuuliaisuuden kautta. Tee elämästäsi yksinkertaista. Ota ristisi, tunne vapaus itsestäsi ja tästä maailmasta ja tiedosta että hän sinut ajallaan korottaa.
Jos teet nämä uskossa, tulet tuntemaan rauhan, mutta se on ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha, ilon, mutta se on ylösnousemuksen ilo, ei inhimillinen onnellisuus, joka aina vaatii lihallisia nautintoja.
Nyt meillä on varaa kärsiäkin, armon kautta, jos se on hänen suunnitelmassaan meille, sillä me tiedämme, että meillä on pitkä iankaikkisuus nautittavanamme. Nautintomme tulee olemaan sanoinkuvaamaton, todellinen ja puhdas. Uskovalla, joka vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä on varaa odottaa sitä.

Pastori Matti Himanka

torstai 6. huhtikuuta 2017


Uudestisyntyminen

Uudestisyntyminen on Jumalan yliluonnollinen teko jossa Hän antaa hengellisen elämän hengellisesti kuolleelle ihmiselle kertakaikkisesti (Ef.2:1, Tiit.3:5). Uudestisyntymisessä ihminen syntyy uudesti ylhäältä Jumalan elävän Sanan kautta (Joh.3:3, Jaak.1:17-18, 1.Piet.1:23), hänestä tulee uusi luomus (2.Kor.5:17). Uudestisyntymisen seurauksena ihminen saa mm. iankaikkisen elämän ja Hänestä tulee Jumalan lapsi. (Joh.5:24, Joh.1:12). Uudestisyntynyt voi elää Jumalan yhteydessä kokien yhteyttä Jumalan kanssa (Room.6:5, joh.3:6). Uudestisyntymisen ehto on henkilökohtainen usko Jeesukseen (Joh.1:12-13). Ihminen uudestisyntyy sillä hetkellä kun hän kohdistaa uskonsa Jeesukseen.

Toni Taiveaho

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hengen vitamiini – 5. huhtikuuta

Jes. 14:4 ”Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta!”

Tämän maailman ruhtinas käskee ja siten ahdistaa jopa Jumalan lapsia, mutta joka turvaa Rauhanruhtinaaseen, saa yliluonnollisen levon ja rauhan suhteensa harjoittamisen kautta. Silloin tehdään loppu käskijän vallasta uskovan elämässä.

_____
Päivittäisiä Hengen vitamiineja osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Yhteys

Olen eri puolilla huomannut, että yhteisöllisyyden tervehdyttävä vaikutus on huomattu. Jumala huomasi sen myös kun antoi meille Raamatun. Raamattu kertoo meille salaisuudesta Paavalin kautta. Tämä salaisuus on Kristuksen ruumis, seurakunta.

Raamatusta näemme, että seurakunnan tärkein piirre on yhteisöllisyys. Ap.t.2:46 kertoo, miten alkuseurakunta oli "...alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,"

Selvästikään tässä ei ole kyse ehtoollisen vietosta, vaan siitä mistä puhumme nimellä "fellowship" englantilaisittain, eli yhdessä olosta muiden Kristuksen ruumiin jäsenten kanssa. Sana "yksimielisesti" kreikankielessä (homothumadon) tuo mieleen musiikin kun äänet soivat täydellisesti yhteen. Tarvitsemme toistemme osuuksia Ef.4.

Harva kristitty on todella saanut ilmestyksen tästä asiasta joka on niin äärimmäisen tärkeä hengelliselle hyvinvoinnillemme. Rukoukseni on että jokainen kristitty voisi todella löytää oman hengellisen kotinsa johon Jumala on hänet kutsunut.

Siunausta kaikille lukijoille p. Antti Koskenpää.
(Salokannel-lehti kesä 2004)

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kantokykyluokka

Joh. 16:12 "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa."

Nämä Jeesuksen sanat kuvastavat meille sitä, että opetuslapset eivät olleet vielä hengellisesti sellaisella tasolla, että Jeesus olisi voinut paljastaa heille niitä hengellisiä rikkauksia, jotka kätkeytyvät hänen sovituskuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Meillä voi olla sama ongelma. Kuinka voimme nostaa hengellistä "kantokykyluokkaamme"? Yksinkertaisesti sallimalla Hänen ristinsä tehdä syvää työtä sydämissämme. Se vieroittaa meitä ajan lapseudesta ja avaa eteemme iankaikkiset näkymät entistä kirkkaampina. Suokoon Herra armonsa meille tähän.

P. Matti Himanka

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Väärä itseluottamus

Ps. 119:67 Ennen kuin minut nöyryytettiin, minä eksyin ….

Mikään ei ole uskovalle petollisempaa kuin väärä itseluottamus.
Meidän tulisi ilolla tervehtiä Jumalalta tullutta nöyryytystä kun se siirtää meidän luottamuksemme omista mahdollisuuksistamme Jumalan mahdollisuuksiin.
Sanoohan Raamatun keskimmäisin jaekin että on ”parempi luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin” Ps. 118:8.
Muihin ihmisiin on ehkä vielä helppo olla luottamatta, mutta oma sydän ja ymmärrys on niin lähellä.

Pastori Matti Himanka