perjantai 17. maaliskuuta 2017

Jumalan rakkauden voima

Daavid tunsi Jumalan rakkauden

Daavid pakeni ensin Saulia Gatiin ja Gatista hän pakeni sen kuningasta Aakista.
1.Sam. 22:1 "Niin Daavid lähti sieltä ja pääsi pakoon Adullamin luolaan. Ja kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, tulivat he sinne hänen luoksensa."
1.Sam. 22:2 "Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä."
Daavid on kuva Kristuksesta. Jeesus on syntisten ystävä. Hän rakastaa ehdottomalla rakkaudella ihmisiä, joilla ei ole mitään arvoa. Näille Hän antaa mahtavan merkityksen. Ajatelkaa, mikä merkitys meillä on Ristin kautta tänään! Me tuhoamme valtakuntia, näkymättömiä hallituksia ja valtoja. Jeesus toi ristin näille ihmisille ja avasi heille tien uuteen elämään. Nämä olivat ihmisiä, joilla ei sinänsä ollut mitään arvoa, joita kukaan muu ei ottanut vastaan. He olivat maailman hylkäämiä, velkaantuneita ja katkeroituneita ihmisiä. Jeesus haluaa antaa meille merkitystä. Se on siinä uudessa luomuksessa, joka meillä on Kristuksessa ja jossa me voimme elää ristin kautta, yläpuolella tämän lihan ja veren maailman. Me voimme todella hallita elämässä Jeesuksen tuntemisen kautta.

Daavid kuvaa niin mahtavalla tavalla Jeesuksen asennetta meitä kohtaan: Hän hyväksyy syntisiä, rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, eikä Hän vaadi meiltä minkäänlaista muutosta. Hän vain rakastaa meitä. Juuri tällaista rakkautta maailmakin haluaisi nähdä. Hän antaa ihmisille jatkuvasti sellaista, mitä he eivät ansaitse. Tällä tavoin Daavid on kuva Jeesuksesta. Jos ajattelemme sellaisia kohtia Raamatussa kuin esim. 1.Sam. 24 ja 1.Sam. 26, missä Saul vainosi Daavidia, mutta Daavid ei koskenut Sauliin, vaan jättäytyi Herran käsiin. Hän antoi Saulille koko ajan sellaista, mitä tämä ei ansainnut. Tällä asenteella hän ilmaisi Jumalan Rakkautta Saulia kohtaan. Daavid sai odottaa kuninkuuttaan monta vuotta, koska Jumala antoi Saulille niin monta mahdollisuutta olla oikeassa suhteessa Jumalaan. Lopulta Saul kuitenkin itse tuhosi itsensä (1.Sam. 31).

Eikö ole mahtavaa se tapa, jolla Jumala sinua rakastaa: ei Hän ole sinua hyljännyt, eikä meitä ole sysätty pois Hänen kasvojensa edestä, niinkuin eräässä Psalmissa sanotaan. Niiden tilanteiden tähden, joita Daavidilla oli elämässään, hän ajatteli, että hänet on sysätty pois Hänen kasvojensa edestä. Mutta eihän Jumalan Rakkaus ole niin rajallista. Se on ehdotonta ja sillä on mahtavat vaikutukset meidän elämässämme. Jumalan tapa pelastaa ihminen saa aikaan vastarakkautta. Se saa aikaan kiitollisuutta ihmisen sydämessä.

Daavidilla oli tällainen rakkaus niitä miehiä kohtaan. Hän sai siten hyvin uskollisia seuraajia miehistä, jotka maailma oli hyljännyt, jotka eivät olleet mitään, jotka olivat epäonnistuneet maailmassa. Lisäksi heidän vastauksensa Daavidille oli aito, todellinen vapaaehtoinen kuuliaisuus. Näistä miehistä tuli Daavidin sankareita, joista 2.Sam. 23 kertoo. He olivat valmiit jopa uhraamaan elämänsä Daavidin edestä. Nyt heillä oli johtaja, jota he rakastivat todella. He elivät Daavidille ja kunnioittivat hänen johtajuuttaan. He olivat valmiit tekemään hänen puolestaan mitä tahansa. Niinkuin 2.Sam. 23:14-17, kun Daavidille tuli jano ja kaivo oli vihollisten puolella, nämä kolme miestä henkensä kaupalla murtautuivat vihollisleirin läpi ja hakivat Daavidille vettä. Daavid ymmärsi, että nämä miehet olivat antaneet elämänsä alttiiksi hänen edestään eikä hän voinut juoda sitä, vaan kaatoi sen juomauhriksi Herralle maahan, sillä se vesi edusti näiden kolmen alttiiksi annettua elämää. Hän arvosti sitä tällä tavoin enemmän kuin että hän olisi vain kiittänyt ja juonut. Daavid näki tässä asiassa paljon enemmän kuin pelkän veden.

Samoin Jumalakin näkee. Tekin olette tulleet kokoukseen tänään ja Jumala näkee siinä paljon enemmän. Hän näkee, että te olette vastanneet Hänen Rakkauteensa, että se on vetänyt teidät kokoukseen. Jumala arvostaa sitä todella paljon. Se, että ihmiset tulevat seminaareihin, kokouksiin, raamattukouluun ja sielunvoittoon, ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Se on vastaus, koska me elämme vaikeita aikoja ja kaikki tämä on nyt vaikeaa (2.Tim. 3). Sielunvoitto ei ole itsestään selvää, sillä se on yliluonnollista. Mutta me olemme yliluonnollisia ihmisiä ja vastauksena Jumalan Rakkauteen voimme tehdä ihmeellisiä asioita.

Joten Daavid antoi näille ihmisille, mitä he eivät ansainneet ja siitä oli mahtavia seurauksia. Siitä on aina suuria seurauksia, kun ihmisille annetaan sitä, mitä he eivät ansaitse. Koko saatanan maailma perustuu ansioon. Se on ainoa, mitä saatana ymmärtää ja siten hän yliluonnollisella tavalla pitää meitä lihan ja veren tasolla. Hän panee ihmiset ajattelemaan, että he ovat arvottomia. Jumala ei ajattele sillä tavoin ollenkaan, vaan Hän rakastaa meitä juuri sellaisina kuin me olemme, hyviä tai pahoja. Meidän tekemisemme eivät voi vaikuttaa Hänen rakkauteensa meitä kohtaan, sillä Jeesus Kristus on sovittanut ja pannut syrjään kaiken sen, mitä me olemme lihassa ja vanhassa luonnossa.

Motivoiva voima

On ihana alkaa vastata tämän tyyppiseen rakkauteen ja armoon, ja alkaa tehdä asioita tämän rakkauden tähden, sen motivoimana, siitä syystä, että Jumala rakastaa minua. Ei ole mitään muuta todellista syytä käydä töissä, nousta aamulla, käydä kaupassa, perustaa perhe ja kasvattaa lapsia. Jos Jumalan Rakkaus minua kohtaan on minun motiivini, niin ei voi olla mitään ihmeellisempää motiivia. Se, että tekee asioita itsensä tähden, on todella surkea motiivi. "Minä lähden, jos minua sattuu huvittamaan." Mutta jos Jumalan Rakkaus on minun motiivini, niin en ota itseäni niin paljon huomioon enää.

Kun ajattelee lähetystyötä, todellista lähetystyötä, niin huomaa, että sitä on todella vähän. Jumalan Rakkaus ei ole motiivina. Kun katselen itseäni, niin ei sieltä löydy syytä mennä mihinkään. Demonit pommittavat ilmakehästä minun sieluani ja saavat minut näkemään asioita, jotka eivät ole todellisia ja kokemaan tunteita, jotka eivät ole todellisia. Me emme voi perustaa elämäämme tunteisiimme. Jumalan rakkaus on se syy, miksi tulen kokouksiin, miksi astun esiin, miksi saarnaan ja opetan ja teen sielunvoittoa. Jumalan rakkaus on se syy, miksi meillä on tämä seurakunta. Sen on pakko olla syy, sillä muualta ei löydy todellista syytä palvella. Jos nimittäin Jumalan rakkaus ei ole motiivi, niin ihmiset ovat uskollisia niin kauan kuin heitä huvittaa. Mutta ei ole olemassa mitään niin voimakasta generaattoria kuin Jumalan rakkaus. Siinä on järjettömän suuri voima. Me rukoilemmekin, että voisimme kuvata ihmisille Jumalan rakkautta sillä tavalla, että heissä syntyisi todellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus Jumalalle. Ne asiat, joita teemme, teemme rakkauden tähden ja silloin emme odota kiitosta tai kehuja ihmisiltä. Tosin on hyvä kertoa pastorille, että hän saarnasi hyvän sanoman, se on jumalista.

Rakkaus ilman ehtoja

Mutta eikö ole ihmeellistä, että Jumala juuri nyt rakastaa meitä täydellisellä rakkaudella.
Room. 5:8 "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
"Kun vielä olimme syntisiä." Ei siis kunnollisia, vaan syntisiä. Silloin Hän kuoli meidän edestämme ja sovitti meidän syntimme. Se on todellista rakkautta. Se on aivan kuten Daavid ottaessaan vastaan niitä velkaantuneita ja katkeroituneita miehiä. Daavid ei toki kuollut heidän edestään, mutta otti vastaan ja hyväksyi heidät. Se tarkoittaa, että Jeesus on hyväksynyt myös meidät. Hän kuoli meidän puolestamme ja sovitti meidän syntimme. Tänään olemme täydellisiä Hänessä ja uusia luomuksia, että emme enää eläisi sille vanhalle, sillä siellä ei ole mitään syytä tehdä mitään asioita.
Room. 5:9 "Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut Hänen Veressään, pelastumme Hänen kauttansa vihasta."
Room. 5:10 "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan..."
Eikö tämä olekin mahtavaa: olimme Jumalan vihollisia, siis emme Hänen ystäviään. Eikö tämä olekin ehdotonta Rakkautta? Tämä on jotain, mitä ihmisellä ei ole, ennenkuin hän uskoo Jeesukseen ja astuu sovituksen vaikutuspiiriin.
Room. 5:10 "...tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan..."
Ja meidän suhteemme Jumalaan muuttui. Jumala on tänään laupias, armollinen kaikille ihmisille. Pelastuskutsu on universaali. Jumala on sovittanut meidät Kristuksen kautta itsensä kanssa ja Hän kehoittaa meidän kauttamme: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Pelastuskutsu on voimassa tänään: kuka tahansa, joka uskoo Jeesukseen, pelastuu. Jumala on hoitanut asian siten, että meidän ei tarvitse tehdä mitään tekoja, vaan hyväksyä.
Room. 5:10 "...Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut:"
Tämäntyyppinen rakkaus saa aikaan jotain mahtavaa meidän sydämessämme. Ajattelen, että tällaisesta rakkaudesta pitää puhua paljon, sillä se synnyttää ihmisten sydämissä kipinöitä, saa heidät tekemään ihmeellisiä asioita. Ei ole muuta todellista motiivia.

Rakkaudella on vaikutuksia

Ajatellaan rakkauden vaikutuksia. Tiedätte, että Paavali oli perinpohjin fariseus. Hänellä oli paljon itseluottamusta ja hänen motiivinsa ennen uskoon tuloa oli siinä, kuka hän itse oli, millaiseksi hän oli itse itsensä tehnyt. Mutta Jumala romutti sen, kuka hän itse oli ja millaiseksi hän oli itsensä tehnyt ja hän näki Jumalan rakkauden tiellä Damaskokseen (Ap.t. 9), niin hänen motiivinsa elää muuttuivat ja Jumalan rakkaus teki hänestä kokonaan uuden ihmisen. Hänestä tuli sellainen, joka ei vaadi enää, eikä vainoa veljiä ja sisaria Herrassa. Hänestä tuli Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jeesuksen Kristuksen orja ja Jeesuksen Kristuksen vanki.
1.Tim. 1:12 "Minä kiitän Häntä, joka on minulle voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että Hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa"
Jakeessa 14 käy ilmi se voima, mikä se oli. Hän vain kuvaa, millainen hän oli ennen:
1.Tim. 1:13 "minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. ..."
Sellainen Paavali oli, ei mitenkään miellyttävä henkilö.
1.Tim. 1:13 "... Mutta minä sain laupeuden,, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;"
1.Tim. 1:14 "ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
Ja Paavalin elämä muuttui. Hänestä tuli sellainen, joka itki paljon (Ap.t. 20:31) ja näki vaivaa, itseään säästämättä ja ajattelematta lainkaan. Sellaista Jumalan armo ja rakkaus vaikuttivat Paavalin elämässä. Hän lakkasi olemasta lakihenkinen ja ymmärsi, että Jumala rakastaa ihmistä, eikä vaadi häneltä mitään, vaan haluaa antaa hänelle iankaikkisen elämän ilman mitään ehtoja. Sitten kun tätä elämää ruokitaan rakkaudella ja armolla, se alkaa kantaa hedelmää ja kasvaa, vaikuttaa erilaisia asioita ihmisten sydämissä ja sisimmässä.
1.Tim. 1:15 "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin."
Ei mitään "hyviä tyyppejä", vaan sellaisia kuin me olemme. Jumala ottaa meidät vastaan ja hyväksyy meidät. Me voimme kiiruhtaa sinne armonistuimelle. Me olemme päässeet lähelle Jeesuksen veressä (Ef. 2:13). Meillä on aina pääsy kaikkeinpyhimpään ja Jumala haluaisikin, että me jatkuvasti eläisimme armonistuimella, missä meidät veren tähden jatkuvasti hyväksytään. Eivätkä kerubitkaan enää estä meitä (1.Moos. 3:24), vaan nyt he pitävät tietä auki meille. "Tulkaa, Jumalan rakastamat, valitut, ja syökää tästä elämän puusta, täytettyä työtä, Jumalan hyvyyttä." Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ravitse (Jes. 55:2). Ei uskonnollinen harjoitus eikä mikään ihmisestä peräisin oleva ravitse meitä. Meidän omat tekomme eivät ravitse meitä. Se, että teen vain sen, mikä minua itseä huvittaa, ei motivoi minua tarpeeksi. Mutta jos syön elämän puusta, siitä, että Jumala rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, niin se ravitsee minua. Joten: vaikutus on ihmeellinen
1.Tess. 1:4 "tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne:"
1.Tess. 1:5 "että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne -"
Ja evankeliumi oli armon sana, sana siitä, että Jumala rakastaa teitä ja huolehtii. Ja kun sana tuli, niin tessalonikalaiset ottivat sen vastaan.
1.Tess. 1:6 "ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä,"
Sana siitä, että Jumala rakastaa ihmistä ja hyväksyy hänet, eikä vaadi häneltä yhtään mitään, eikä halua, että me yrittäisimme muuttua. He vain ottivat vastaan iankaikkisen elämän lahjan, pelastuksen lahjan, Jumalan rakkauden lahjan. Heistä tuli Paavalin ja hänen seuralaistensa seuraajia, "kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla." Ja siinä sanassa on valtava voima. Se sana käänsi heidät. Jumalan rakkaus kääntää meidän huomiomme kokonaan pois meidän tilanteistamme aivan toisaalle. Meidän koko viitekehyksemme, koko elämämme muuttuu ja alamme ajatella asioita aivan eri tavalla. Sitä se tarkoittaa. Jumalan viitekehys tulee meille ja me alamme ajatella sairaudesta eri tavalla. Se ei enää näännytä meitä eikä ole kaiken aikaa meidän ajatuksissamme. Jumalan raikkaat, ihmeelliset armon ajatukset, maailman parhaat ajatukset, tulevat epätoivon ajatusten tilalle.

Sillä sanalla oli valtavat vaikutukset:
1.Tess. 1:9 "Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö palvelemaan elävää ja totista Jumalaa"
Jumalan rakkaus muuttaa ihmisen

Ajattele: Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus karkottaa kaiken pelon (1.Joh. 4:18). Vain tämänkaltainen rakkaus voi saada ihmisen kääntymään pois epäjumalista. Rakkaus on jotain paljon suurempaa kuin ihmisten epäjumalat. Sairauskin voi olla usein epäjumala, silloin kun alan palvella sitä. Samoin rahapula tms. voi epäjumala, mutta Jumalan rakkaus on suurempi ja se tuo meidät Jumalan luokse. Kunhan vain sitä on tarjolla jossain paikassa, niin Jumalaa kirkastetaan ja Hän saa kunnian. Siitä meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, siitä rakkaudesta, joka on vuodatettu meidän sydämiimme, kun se alkaa saada muotoa meidän elämässämme toisiamme kohtaan uskon kautta (Joh. 13:35). Tästä meidät tunnetaan Jumalan lapsiksi, ei siitä, kuinka hyviä sanomia me saarnaamme. Siitä, miten me rakastamme itseämme jollain, joka ei ole ollenkaan tämän maailman systeemistä. Jumalan rakkaus on se, joka muuttaa ihmisiä, eikä mikään muu.

1.Sam. 2 Hanna kohtasi Jumalan rakkauden, eikä sen jälkeen hänellä ollut niin väliä, oliko hänellä lapsia vai ei, sillä hän löysi jotain, joka on paljon suurempaa. Jumalan rakkaus on läsnä, mutta olenko minä vielä löytänyt sitä? Hanna ei enää laulanut niistä lapsista, vaan Hänestä, joka korottaa loasta halvan ja asettaa hänet ruhtinasten rinnalle.

Ajatelkaa mikä etuoikeus meillä on. Meidät on asetettu ruhtinasten rinnalle. Vähät niistä lapsista tai muista tilanteista. Me olemme hallitsijoita, Jumalan valittuja, pyhä papisto, jalo heimo. Loasta: Jumala otti meidät vastaan, kun emme olleet mitään ja vuodatti oman rakkautensa meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Se on todella mahtava asia.
Ps. 40:4 "Hän antoi minun suuhuni uuden virren..."
Se on ylistyslaulu pelastuksesta, tästä ihmeellisestä rakkaudesta, joka uhrasi itsensä syntisten edestä. Jos minä tunnen itseni todella arvottomaksi ihmiseksi, niin arvostan todella sitä, että Jumala on minut hyväksynyt. Sitä kautta alan myös arvostaa muita ihmisiä.

Rukoilemme: Jeesus, me kiitämme Sinua siitä rakkaudesta, jolla rakastat jokaista ihmistä. Jumala on vastaanottanut meidät, hyväksynyt meidät sellaisina kuin olemme. Vaikka olisimme tehneet mitä, Jumala rakastaa meitä ja hyväksyy meidät. Hän haluaa meille vain hyvää ja haluaa taistella meidän puolestamme. Hän haluaa siunata meitä. Sellainen Hän on. Tämä antaa meille niin paljon toivoa, iloa. Me olemme kiitollisia tänään. Herra, kiitos tästä. Amen.

p. Jorma Immonen
(saarna vuodelta 1997)