maanantai 27. helmikuuta 2017

Heikkouden siunaus

Silmät avoinna näkemään vapaus

Katsotaan Apostolien teot 16:27:
Ap.t. 16:27 "Kun vanginvartija heräsi..."
Tajusin tässä juuri... "kun vanginvartija heräsi". Mikä ihmeen vanginvartija se on, joka nukkuu! Tuo valkeni minulle yhtäkkiä, niinkuin salama leimahti. No, vakavasti nyt. Kun vanginvartija heräsi, hän huomasi olevansa vaikeuksissa.
Ap.t. 16:27 "Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki..."
Ja minä ajattelin, että Jumalakin avaa meidän silmämme näkemään, että me ikäänkuin heräämme unesta Pyhän Hengen valaistessa meidän sydämemme silmät. Silloin me näemme, että sen vankilan, jonka me olemme tehneet itsellemme, ovet ovat auki. Jeesus on avannut ne ovet. Jumala avaa meidän silmämme. Monet nukkuvat, vaikka he ovat hereillä. No, sitten tämä jatkuu:
Ap.t. 16:27 "...veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen."Ap.t. 16:28 "Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: »Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä.»"
Eivät he varmaankaan olisi pystyneet kävelemään minnekään, heidät oli niin piesty ja he olivat huonossa kunnossa. Muistattehan Apostolien teot 16:22-23, kun heidät piestiin Filippin vankilassa.
Ap.t. 16:29 "Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen."
Ap.t. 16:30 "Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: »Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin.»"
Ap.t. 16:31 "Niin he sanoivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.»"
Tämä mies ajatteli, tietysti, että nämä miehet olivat Jumalan sanansaattajia. Mutta tämä ajatusmalli, joka luonnollisella ihmisellä on, on aina se, että "mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin." Ja Paavali vastasi, ettei sinun tarvitse tehdä mitään tekoja, vaan uskoa Jeesuksen, kaikissa niissä tilanteissa, joita meillä on elämässämme. Lunastus on suunniteltu sillä tavoin, että siihen sisältyy huolenpito. Esimerkiksi
2. Kor. 2:14 "... joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa..."
Mutta aina kun minulle tulee vaikea asia eteen, niin hätäännyn: "Mitä minä teen, mitä minä nyt oikein teen?" Mutta Jumala ei odota meiltä mitään muuta kuin uskoa Jeesukseen. Tällä kaverilla oli tosi suuria vaikeuksia, sillä roomalaisen lain mukaan vanginvartija oli hengellään vastuussa vartioimistaan vangeista. Sen tähden hän halusi tappaa itsensä miekalla, ennenkuin Paavali huusi, ettei hän tekisi sitä, sillä he olivat kaikki paikalla, vaikka heidän kahleensa olivatkin irronneet.

Mutta eikö meidän mielessämme usein ole "Mitä minä teen, voi hyvänen aika. Mitä nyt tapahtuu, mitä minä nyt teen?" Se mikä tapahtuu, jos me uskomme Jeesukseen, on, että me näemme Hänen valvontansa. Me saamme nähdä Hänen ihmeitään, Jumala saa kunnian meidän elämässämme. Kumpi kirkastaa Jumalaa enemmän: se, että me pelastamme itse itsemme vai se, että me annamme Jumalan pelastaa meidät? Kumpi kirkastaa Häntä enemmän: se, että "Immonen taas selvitti tämän tilanteen omaksi edukseen, on se hyvä jätkä" vai sekö että annamme Jumalan pelastaa itsemme? Tiedätkö, Jumala ei halua, että meillä olisi mitään kykyä. Ei Hän ole kiinnostunut siitä, kuinka hyvin me pystymme itse hallitsemaan meidän tilanteemme. Sinä, joka olet todellisissa vaikeuksissa tänään ja kun kaikki näyttää kaatuvan niskaasi, niin usko Herraan Jeesukseen. Usko Herraan. Siinä on kysymys Jumalan kunniasta. On ihana asia kehittää tätä uskoa, että Hän saisi avata meidän silmiämme yhä enemmän ja enemmän, näkemään asioita, näkemään, että vankilan ovet ovat auki. Että minun ei tarvitse miettiä, mitä minun pitäisi tehdä. Kun minä uskon Jeesukseen, niin vankilan ovet ovat heti auki. On aivan kuin Ilmestyskirjassa Filadelfian seurakunnan ajanjaksolla: Herra on se, joka avaa, eikä kukaan voi sulkea, ja jos Herra sulkee, niin kukaan ei voi avata.

Ovi on auki taivaalliseen asemaan
Ilm. 3:8 "...Katso, Minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea."
Ja se ovi on meille auki. Se on Jumalan uskollisuutta, se on sitä, keitä me olemme ja meillä on aina pääsy siihen rauhaan, jonka Jumala on tehnyt meidän kanssamme Poikansa kautta. Meillä on aina pääsy uskon kautta siihen asemaan, jossa Jumala kuljettaa meitä aina voittosaatossa Kristuksessa. Me olemme uusia luomuksia ja meidän uusi asemamme on taivaallisissa, Kristuksessa. Meillä on aina pääsy Jumalan lepoon huolimatta niiden tilanteiden paineista. "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta Minussa teillä on rauha." Joten meidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan uskon kautta kääntyä Jeesuksen puoleen, että Hän saisi avata meidän silmämme näkemään meidän taivaallisen asemamme ja ymmärtämään, että maailmassa meillä kuitenkin on aina ahdistus. Jos vatsa toimii, niin sitten ei toimi silmät tai jos silmät toimivat, niin korvat eivät toimi. Meillä on täällä maailmassa ahdistus aina, mutta "Minussa teillä on rauha." (Joh. 16:33) Mutta meille on luonnollista aina ensimmäiseksi ajatella, että mitä minun nyt tulisi tehdä. "Vieraita tulee kylään ja puuro palaa pohjaan, mitä minä nyt teen?" Ne vanhat juovat meidän aivoissamme ja ne synaptiset yhteydet tämän asetyleenikoliinin kanssa aiheuttavat meille ongelmia. Mutta
Ps. 16:6 "Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani."
Sillä "Sinä hoidat minun arpani" (Ps. 16:5) eli Herra haluaa pitää meistä huolta. Hän haluaa saada kunnian siitä vankilasta, jossa me olemme. Hän haluaa näyttää minulle, että ovi siitä tilanteesta on auki. Mutta jos minä pälyilen sitä, mitä minä voin tehdä, niin en ikinä näe sitä ovea, jonka Jumala on minulle avannut, enkä marssi ulos vapauteen. Ei tarvitse tehdä tekoja, annetaan Jumalan tehdä kaikki. Ja se tarkoittaa meille lepoa.

Heikkouden siunaus

Jumala haluaa, että me olisimme heikkoja. Aivan niinkuin eräässä laulussa sanotaan, että Hän on heikkojen Herra. Hän haluaa tehdä kaiken meidän elämässämme. Hän haluaa, että me vain katsoisimme Häneen, että me oppisimme tuntemaan Häntä, että kasvaisimme Hänen tuntemisessaan. Me voimme tehdä niin vähän asioita. Kuinka paljon me voimme vaikuttaa siihen, että huominen päivä tulee? Kukaan meistä ei tiedä, olemmeko me täällä pallolla vielä huomenna tai jos elämä jatkuu, olenko minä sitä elämää jakamassa osuudellani. Kulutanko minä oman osuuteni hapesta huomispäivänä. Me voimme vaikuttaa niin vähiin asioihin, meidän kykymme on niin rajallinen: me emme voi päättää kuinka vanhoja olemme, kuinka vanhaksi me elämme. Me emme voi päättää sitä, onko meidän nenämme vinossa vai suorassa. Me voimme vaikuttaa vain hyvin harvoihin asioihin. Ajatelkaa, että Jumala haluaa kirkastaa itsensä tällaisten avuttomien ihmisten kautta, mutta sitten monet ylpeydessään luulevat, että he ovat jotain. Monet vetävät uskonnollista roolia ja luulevat olevansa jotain, kun Jumala ei odota meiltä muuta kuin uskoa. Hän käyttää tällaisia ihmisiä, kuten sinä ja minä, jotka itse asiassa emme ole mitään, vain langenneita syntisiä, jotka ovat Armosta pelastuneet. "Se on Jumalan lahja ... ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9) Jumala ei anna kunniaa lihalle eikä Hän voi siunata siellä, missä oma apu on paras apu. Jumala siunaa siellä, missä Hän voi pelastaa.

Ajatelkaa, ei Paavalikaan tullut julistamaan evankeliumia ihmisten viisaudella (1. Kor 1:17), jotta ihmiset eivät kiinnittäisi huomiotaan hänen älykkyyteensä tai oikeisiin sanavalintoihin tai mahtavaan kuvakieleen. Jumala ei ole kiinnostunut oikean informaation välittämisestä. Hän on kiinnostunut siitä, että Hänen voimansa voi olla ihmisessä, että Hän voi käyttää jotain ihmistä. Milloin Jumala voi käyttää ihmistä? Silloin kun tämä ei ajattele näin, että "mitä pitäisi tehdä?", vaan kun tämä uskoo Jeesukseen. Usko on sellainen, että siihen ei liity mitään ihmisessä olevaa.
Matt. 5:1 "Kun Hän näki kansanjoukot, nousi Hän vuorelle; ja kun Hän oli istuutunut, tulivat Hänen opetuslapsensa Hänen tykönsä."
Matt. 5:2 "Niin Hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:"
Matt. 5:3 "»Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.»"
Ja tässä on sellainen kreikankielen sana "tokhos", joka itse asiassa tarkoittaa "avutonta." Jumala yrittää tässä sanoa, että autuaita ovat ne avuttomat, ne hengellisesti avuttomat ja autuaita ovat ne muutenkin avuttomat. Sellaisia Jumala kutsuu hyvin paljon siunatuiksi, sellaisia, jotka eivät voi auttaa itseään, koska Jumala haluaa kunniaa meidän elämästämme. Tällaiset ihmiset antavat Hänen olla kaikkensa. Jumala haluaa, että me olisimme avuttomia, ettemme yrittäisi pelastaa itseämme ollenkaan. 1. Kor. 1:30 sanoo, että Kristus "on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." Kunpa Jeesus olisi meille kaikkea tätä tänään. Ajattele, että minä voin elää niin, että Jeesus on minun vanhurskauteni, eikä minulla ole mitään viitekehystä siihen, kuka olen itsessäni. Minä vain kuljen leuka pystyssä, koska Jeesus on minun vanhurskauteni. Eikö olekin mahtavaa?

Hän on myös minun pyhitykseni, eli Hän on se, joka muuttaa minut. Minun ei lainkaan tarvitse itse yrittää muuttaa itseäni. Hän asettaa minut erilleen Jumalaa varten eikä minun tarvitse huolehtia siitä, olenko parempi vai huonompi tai vertailla itseäsi kehenkään. Minä vain nautin siitä, että Jumalan armosta minä olen se kuka olen. Tällainen ihminen on avuton, aivan kuten Paavali. Jumalan armosta olen se kuka olen. "Hyvä on, minä olen murhauttanut ja vainonnut kristittyjä ja olen tehnyt muitakin syntejä ja teen edelleenkin. Minä, joka tahdon tehdä hyvää, teen kuitenkin pahaa." Ja Paavalilla oli tässä asiassa valtava konflikti, mutta hän sanoi, että Jumalan armosta hän on kuka on. Kristus on minun pyhitykseni ja Jumalan voima muuttaa minut. Fil. 1:6 sanoo, että Hän on saattava päätökseen sen hyvän työn, jonka Hän on alkanut meidän elämässämme. Se "hyvä työ" muuttaa meidät Kristuksen kaltaiseksi. Jumala tekee sen! Tästä syystä on ihana ajatella Häntä pelolla ja vavistuksella ja uskoa Jeesukseen. Uskoa Jeesukseen. Uskoa, että Jumala on kyllin tässäkin tilanteessa, vaikka se näyttäisi kuinka mielettömälle ja vaikealle. Ajattelen, että Jeesus on kyllin.
Minä uskon Sinuun, Jeesus, uskon Sinuun enkä nojaa enkä turvaa lihaan. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Usko rakastaa Jumalan lupauksia.

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät", sillä heillä on lepo ja rauha kaiken aikaa. En muista, mikä tämä "autuas" on kreikaksi, mutta se sana tarkoittaa "hyvin paljon siunattua." Kumpi sinä olisit mieluummin, hätähousu vai sellainen, joka lepää jatkuvasti. Minusta on hauskempi olla vain ja nauttia elämästä. Psalmi 18 sanoo
Ps. 18:36 "...Sinun laupeutesi tekee minut suureksi."
Jumalan laupeus, Jumala, on se, joka tässä tekee, suorittaa tämän asian. Hänen laupeutensa tekee minusta suuren.

Oma toiminta sotii Jumalaa vastaan

Ihmiset ajattelevat usein, mitä minun pitäisi tehdä. Aabraham oli tästä oikein mestariesimerkki: kun Jumalan lupaamaa lasta ei kuulunut, niin Aabraham ajatteli, että täytyy itse auttaa itseään ja hän teki aviorikoksen Haagarin kanssa. (1.Moos. 16) Haagarista syntyi sitten Ismael ja Ismaelin jälkeläisiä ovat kaikki nämä arabimaat, jotka jatkuvasti haluavat sotia Israelin kanssa. Tällä tavoin liha sotii Henkeä vastaan. Hengen mieli on se, että me lepäisimme Jeesuksessa, katsoisimme Häneen ja luottaisimme Häneen. Lihan mieli on sitä vastaan. Lihan mieli on, että meidän pitäisi nyt tehdä jotain. Mutta ensin tulee hengellisyys ja sitten vasta tulee teot. Näin myös Daavidin elämässä: aina kun hän oli aktiivinen, hän sotki elämänsä ja lankesi syntiin ja hänellä oli kaikenlaisia vaikeuksia. Mutta kun hän tuli takaisin Jumalan luokse, niin Jumala siunasi häntä: Salomo syntyi ja hänestä tuli tosi viisas mies. Älkäämme toimiko irrallaan Jumalasta.

1. Samuelin kirja 22:2 puhuu niistä miehistä, jotka tulivat Daavidin luo Adullamin luolaan. Heitä oli neljäsataa miestä. Se oli ainutlaatuinen joukko, sillä he olivat saaneet tarpeekseen maailmasta: he olivat "velkaantuneita ja katkeroituneita." He olivat saaneet tekemisistä tarpeekseen. He tulivat Daavidin luokse ja he ovat esimerkki heikoista ihmisistä. Jumala antoi heille kokonaan uutta merkitystä ja arvoa. Risti antoi heille kokonaan uuden merkityksen. Ajatelkaa, mitä Risti tekee: se eliminoi pois sen vanhan, joka oli tehnyt heistä velkaantuneita ja katkeroituneita. Nyt heistä tuli hyvin käyttökelpoisia Jumalalle. Jumala saattoi käyttää heitä ja kirkastaa Nimensä heidän kauttaan, siunata Daavidia. He saattoivat olla Jumalan käytössä siinä prosessissa, jossa Daavid oli, tulemassa Israelin kuninkaaksi. Heistä tuli Daavidin mahtavia sankareita. Mutta idea oli siinä, että ennen kuin Jumala pystyi tekemään mitään heidän elämässään, heidän täytyi tulla Hänen tykönsä. On aivan kuin Matteuksessa:
Matt. 11:28 "Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon."
Mutta vahvat ihmiset eivät tule, koska he viihtyvät niissä tekemisissä. Heikot sensijaan tulevat, koska he myöntävät, että heidän on mahdotonta selviytyä. Se ei ole väärin: se on hyvä asia. Jumala ei vaadi meiltä mitään. Hän ei anna meille työtaakkaa tehtäväksi, vaan Hän haluaa, että me tulisimme Hänen tykönsä. Sitten Hän antaa meille levon ja selittää meille asioita. Jeesus selittää meille asioita! Hän ratkaisee kaikki ne ongelmat. On mahtavaa olla heikko. Jos me ajattelemme Mooses-lasta ja hänen äitiänsä, Jookebediä ja kuinka koko Egyptin mahti etsi Mooses-lasta ja halusi tappaa hänet, niin tässä meillä on oikea heikkouden perikuva: hänen äitinsä ei pelännyt faaraon vihaa, koko Egyptin sotavoimia hän ei pelännyt, koska "Jumala ei anna voittoa miekan ja keihään avulla," vaan "sota on Herran". Tämä on hyvä muistaa. Sen tähden Jeesukseen uskominen, Häneen luottaminen, on niin viisasta.

Mooseksen äiti pani hänet arkkiin, Niilin armoille (2.Moos. 2:3). Siinä se lapsi oli eikä pystynyt itseään puolustamaan: hän oli vain kolme kuukautta vanha. Se pystyi vain itkemään ja kastelemaan vaippansa. Emmekö mekin voisi olla samanlaisia: kellutaan vain siinä selällämme, ilman muuta kykyä kuin kastelemaan vaippoja. Eikä Jumala odota meiltä muuta, Hän tulee kyllä ja vaihtaa ne ajallaan.

Eikä koko Egyptin mahti voinut arvata, että Jumala voisi toimia näin odottamattomalla tavalla. Siten Mooses päätyi Egyptin hoviin ja faarao itse kasvatti hänet omassa hovissaan Israelin vapauttajaksi. Minusta tässä on paljon Jumalan huumorintajua: kaikkea sitä mitä hän tekee ihmisten kautta, jotka ovat heikkoja, jotka eivät vaella näkemisessä vaan uskossa eivätkä luota lihaan, vaan kerskaavat Kristuksessa Jeesuksessa. Ei Hän odota meiltä minkäänlaista kykyä. Heikkojen kautta Jumala tekee uskomattomia asioita. Meidän ongelmamme ei ole se, että Jumala ei olisi väkevä, meidän ongelmamme on meidän oma voimamme: on niin vaikea olla heikko. "Voi että, miten minä olisin oikein heikko. Äiti auta!" Eikö tämä ole mahtava asia (,ettei meidän ongelmamme ole Jumalamme heikkous, vaan oma vahvuutemme.)

Jumala löytyy heikkoudessa

Se lapsi siellä arkissa oli tosi heikko, mutta hänet oli luovutettu Jumalalle uskon kautta ja Jumalan läsnäolo oli sen lapsen elämässä ja Jumala ohjasi häntä kaiken aikaa. Sota on Herran meidän elämässämme ja sota on hengellinen. Sota on tosiaan hengellinen. Paavali ei kerskaa mistään muusta kuin omasta heikkoudestaan. (2.Kor. 12:5) Mutta miten vaikea on olla heikko. Kysymme heti, että mitä minun pitäisi tekemän. Me heti kysymme omaa kykyämme, emmekö vain? Varsinkin kun on tehnyt syntiä, ja on vähän tuomion tuntua ja sanomme, "Herra, minä en enää koskaan tee syntiä. Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän? Minä lähden sielunvoittoon." Mutta juuri silloin ei pitäisi lähteä sielunvoittoon, vaan katsoa Jeesukseen ja antaa Hänen rakastaa meitä. Antaa Hänen rakastaa meitä! Sillä meidän heikkoudessamme Hänen voimansa tulee täydelliseksi. (2.Kor. 12:9) Ja Mooses-lapsi oli tosi heikko, ei voi olla heikompaa. Jumalan voima oli täydellinen. Faaraon armeija, ihmisviisaus, etsi tätä lasta ihan eri paikasta, eikä sille tullut mieleenkään tällainen paikka. Jumala toimii juuri tällä tavalla: Hän sommittelee asioita ja pelaa asioita yhteen ja minun täytyy olla todella hengellinen, jotta voisin tiedostaa Hänen läsnäolonsa ja sen, mitä Hän tekee meidän elämässämme kaiken aikaa.
Matt. 4:13 "Ja Hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on merenrannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella;"Matt. 4:14 "että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:"
Matt. 4:15 "»Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea -"
Matt. 4:16 "kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.»"
Huomattavaa on, että tämä kansa vain istui. He istuivat pimeydessä eivätkä he yrittäneet tuottaa valkeutta. Jeesus tuli ja he näkivät suuren valkeuden. Eikö ole mahtava asia?
Psalmi 23 on heikon ihmisen ylistys Jumalalle siitä, että Hänellä on johdatus ja varjelus. Siinä psalmin lopussa hän sanoo:
Ps. 23:6 "Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani."
Ja vaikka hän istuisi "pimeässä laaksossa, ei hän pelkäisi mitään pahaa." (Ps. 23:4) Se pimeä laakso merkitsee sitä, ettei hän edes tiedä, mitä tapahtuu. Hän vain istuu tässä näin ja uskoo Jumalaan. Me voimme myös istua ja uskoa Jumalaan. Tiedätkö, Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän antoi Henkensä meidän edestämme. Eikö hän paljoa enemmän antaisi meille kaikkea muutakin yhdessä Jeesuksen kanssa. Ja juuri sinua "sula hyvyys ja laupeus seuraavat kaiken elinaikasi." Antakaamme Jumalalle mahdollisuus meidän elämässämme, sillä Hän haluaa kirkastaa itsensä meidän kauttamme ja että me itse tulisimme siunatuiksi.

Jeesus, me kiitämme näistä ajatuksista. Heikot ne menevät paikkoihin. Heikot kerskaavat Jumalasta, mutta vahvat jostain muusta. On paljon helpompaa olla heikko, avuton, kyvytön. Me kiitämme siitä, ettei meiltä kysytä mitään kykyä. Mutta se onkin kyky, nimittäin olla heikko. Olla avuton, levätä. Herra, me kiitämme Sinua Jeesus. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)