sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Etsi Kuka olet

Jumalan täydellisiä tekoja

Tässä on asia, jota ajattelin tänään ja joka on mielestäni todella tärkeä.

Ef. 2:10 “Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”

Efesolaiskirjeen luvut 1-3 kertovat niistä siunauksista, jotka Jumala on tehnyt meille Kristuksessa. Jumalan menetelmä on se, että hän ensin käsittelee meidän luonteemme: Hän ei toimi näkyvällä alueella ensiksi, vaan Hän toimii näkymättömällä alueella. Hän tekee meistä uusia luomuksia ensin, uusia ihmisiä, taivaallisia ihmisiä, sellaisia, joilta vanhat asiat ovat menneet pois. Hän siunaa meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, tekee meistä uusia luomuksia. Käyttäytyminen on seuraus siitä, että me etsimme sitä, keitä olemme. Siis me emme ala tehdä tekoja, ennenkuin tiedämme, keitä olemme, kuka on se, joka niitä tekoja tekee ja mikä on niiden lähde. Se on todella tärkeä periaate. Kun näen kuka olen Kristuksessa, niin minun on paljon helpompi olla kuuliainen Jumalalle, eikö vain? On turha odottaa kuuliaisuutta ihmiseltä, joka ei ole valmis siihen. Monet ihmiset eivät ole valmiita kuuliaisuuteen, vaan he yrittävät itse toteuttaa Jumalan Sanaa. He yrittävät itse olla tekemättä syntiä, mutta se ei onnistu sitä kautta. Se onnistuu vain sitä kautta, että Jumala saa avata minun silmäni näkemään, että minä olen saanut syntini anteeksi ja että minut on vapautettu minun synnistäni. Minä olen vapaa! Sitten kun näen, että olen vapaa, on helppo olla kuuliainen.

Täytetty Työ on sitä, että me olemme täydellisiä Kristuksessa, yhdellä ainoalla Uhrilla sellaisiksi tehdyt (Hebr 10:14). Minun ajatukseni ovat täydelliset, eikä minulla ole mitään ongelmia, koska olen Kristuksessa. Kristuksesta käsin on helppo alkaa käsitellä asioita: kun ongelmia tulee, tiedän, että minulla ei ole niitä Kristuksessa. Häneltä tulee sitten viisaus käsitellä näitä asioita. Oikea järjestys on se, että olen valmis olemaan kuuliainen ja se tulee sitä kautta, kuka olen Kristuksessa. Minä en ole nämä kurjat ajatukset, joita minulla on itsestäni! Minä en ole kiinnostunut siitä, mitä itse ajattelen itsestäni tai mitä joku toinen minusta ajattelee. Olen kiinnostunut siitä, mitä Jumala ajattelee minusta ja mitä Hän ajattelee sinusta. Minun täytyy ensin löytää, että olen Hänen tekonsa. Se ei ole syy tehdä asioita, että joku sanoo, että tee tämä tai tee tuo. Jos me ajattelemme vaikka kymmenyksiä, niin niidenkin täytyy tulla armon kautta, perustuen siihen, että tiedän, kuka olen.

Täydellisyys on oikea motiivi

Mikä on motiivini olla kuuliainen Jumalalle? Mikä on motiivini olla tekemättä syntiä tänään? Se motiivi on se kuka minä olen Kristuksessa. Minä olen täydellinen. Minä käyn kokouksissa sen tähden, kuka olen, en sen tähden, että täytyy käydä. Kaikki minun elämässäni tapahtuu sen kautta kuka minä olen, ja siksi minun täytyy ensin löytää se, kuka olen. Efesolaiskirjeen luvut 1-3 puhuvat koko ajan siitä, kuka minä olen, mitä minulle on tapahtunut, valtavia siunauksia: edeltäpäin määrännyt meidät lapseuteen, oman kirkkautensa kiitokseksi, sinetöinyt meidät Pyhällä Hengellä. Paavali rukoilee, että (Ef. 1:17-18) Jumala saisi valaista heidän silmänsä näkemään, mikä on se suunnattoman suuri voima, joka vaikuttaa meidän parhaaksemme, kun me uskon kautta elämme todeksi sen, keitä me jo olemme. Jeesuksen ylösnousemusvoima tekee minulle mahdolliseksi elää todeksi Jumalan Sanaa. Jumalan Sana on kertomus siitä, kuka minä jo olen ja mitä omistan. Se ei kerro, kuka minusta tulee, kun omalla voimallani yritän sitä pitää. Kysymys on siitä, että minä olen täytetyn työn tilassa tänään ja minä olen täydellinen Kristuksessa ja nyt vapautan sen elämän olemaan kuuliainen Jumalan Sanalle. Sana on jo itse asiassa täytetty minussa ja nyt minä tutkin sitä, kuka minä oikein olen.

Minulla täytyy olla perusta kaikelle. Minulla täytyy olla oikea motiivi kaikelle toiminnalle. Syyllisyys aiheuttaa monenlaisia ongelmia ihmisille ja syyllisyys johtuu siitä, ettei ihminen tiedä, kuka hän on! Hän on sellainen, joka on saanut syntinsä anteeksi 2000 vuotta sitten, koko maailman kaikki synnit. Kenenkään ei tarvitsisi olla syyllisiä enää, mutta he tuntevat silti syyllisyyttä, koska eivät tiedä, keitä ovat. He elävät jonkin menneen ongelman heijastumissa nykyaikana, koska he eivät tiedä keitä ovat eivätkä ota selvää siitä, keitä ovat ja mitä meille on tapahtunut Kristuksessa. Jumala on tehnyt meidät eläviksi ja antanut anteeksi kaikki synnit. Me olemme Hänen tekonsa ja meillä on rauha Jumalan kanssa tänään Kristuksen veren kautta. Nyt meillä on paikallisseurakunta, jossa me rakennumme yhdessä Jumalan asumukseksi muiden kanssa Pyhän Hengen kautta. On mahtavaa ajatella tätä asiaa.

Me olemme yksi, uusi ihminen juutalaisten kanssa, niiden juutalaisten, jotka hyväksyvät Jeesuksen Messiaana. Tämä on ollut salaisuus, joka on ollut kätkettynä Jumalassa ikuisista ajoista asti. Tämä salaisuus paljastuu tänään seurakunnan kautta ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Tässä "halajavat katsahtaa" tarkoittaa, että he kurottautuvat katsomaan. He katsovat parhaillaan taivaasta, miten elävät ihmiset, jotka on tehty täydellisiksi Jeesuksen Kristuksen veren kautta, Hänen kuolemansa kautta.

Joten ennen kuin teemme mitään, meidän täytyy tietää, keitä me olemme ja mikä on meidän motiivimme. Matteus 7:24 sanoo, että meillä täytyy olla luja perusta. Se luja perusta on tietysti armo ja se kuka minä olen Kristuksessa. Minulla täytyy olla selvä perusta sille, miksi teen näitä asioita, sillä muuten minun rakennukseni ei kestä, kun koettelemukset tulevat, kun myrskytuulet tulevat ja tulvat tulevat. Mutta jos minä tiedän kuka olen, niin en koskaan sorru. Minä olen Kristuksessa ja jotta sortuisin, pitäisi Kristus ensin sorruttaa. Sorruttakaa ensin Jeesus, koska heikoinkin kristitty on tosi väkevä, koska hän on Kristuksessa. Joten mikäli joku haluaa saada nurin heikoimmankin kristityn, hänen pitää ensin murskata Jeesus. Mutta kenelläpä olisi sellaista kykyä ja voimaa, kun me vain riipumme kiinni Jeesuksessa ja siinä, keitä me olemme Hänessä.

Ensin hyväksyttyjä, vasta sitten tekijöitä

Tiedätkö, tämä maa on täynnä sellaista kristillisyyttä, missä tehdään tekoja ja yritetään saada hyväksymistä, Jumalan hyväksymistä tekojen kautta ja myös ihmisten hyväksymistä ja arvostusta, kokonaan ilman oikeita motiiveja. Se on surullista, sillä nämä ihmiset ovat paljon enemmän kuin mitä he toteuttavat: väkisin vääntävät rukousta ja lihassaan yrittävät toteuttaa Jumalan Sanaa. He luulevat, että hengellisyys on siinä, että joka toisessa sanassa huutaa Halleluja.

Matteus 7:24 sanoo, että perusta täytyy olla kunnossa. Jeesus korjaa itse ensin ihmisen: ihminen pitää korjata ensin. Luonne on se, mikä ratkaisee. Sitten, kun me olemme uusia luomuksia, meillä on uusi luonne, joka on Jumalan kaltainen, sitten me elämme todeksi sen. Silloin me elämme siitä täydellisyydestä käsin, joka olemme Kristuksessa. Joten kuuliaisuus ei tule ensin. Me etsimme sitä, keitä me olemme kaiken aikaa. Me etsimme, keitä me olemme! Me etsimme sitä, millä tavalla meidät on hyväksytty Kristuksessa. Me emme etsi sitä, miten voisimme tulla hyväksytyksi, me etsimme sitä, miten meidät on jo hyväksytty. Me etsimme sitä, miten meitä ei voida tuomita, miten kukaan ei voi meitä tuomita. Edes Jumala ei voi meitä tuomita! Ihmiset tuomitsevat itsensä, vaikka edes Jumala ei voi heitä tuomita. Minkä ihmeen tähden? Ihmiset ovat syyllisiä ja allapäin, kun Jumala iloitsee meistä.

Sef. 3:17 "... Hän ilolla iloitsee sinusta..."

Hän hyppii ylös ja alas Taivaassa. Mutta me olemme allapäin, vaikka me olemme täydellisiä. Tiedätkö, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että me etsimme väärästä paikasta: me katsomme tunteitamme, elämäämme, olosuhteitamme, tilanteitamme. Me muodostamme omakuvamme siitä, mitä me itse ajattelemme itsestämme ja tilanteistamme. Mutta ilo tulee siitä, kun käännämme katseemme pois itsestämme, Kristukseen. Ajattelemme itseämme Kristuksessa, täydellisinä.

Ef. 2:10 "Sillä me olemme Hänen tekonsa..."

Onko Jumala tehnyt jotain epätäydellistä? Onko Jumala tehnyt jotain sellaista, joka tekee minusta surullisen ja masentuneen? Onko Jumala tehnyt jotain huonoa, vaikka minut huonon näköiseksi? Jumala ei ole tehnyt yhtään virhettä. Tämä sana "teko" tässä on "poieema" Sehän on vähän niinkuin englannin "poem", runo, ja siinä runossa on kaikki loppusoinnut oikein. No, en muista, mitä "poieema" tarkoittaa, mutta me olemme Jumalan tekoa, jokainen meistä. Meidät tekee surullisiksi se, kun me elämme siinä, keitä me itse yritämme olla, ilman, että me ottaisimme vastaan sen, keneksi Jumala on meidät tehnyt.

Ajattele itseäsi Kristuksessa

Mietiskellään Efesolaiskirjeen lukuja 1-3 ja annetaan Pyhän Hengen puhua meille. Ne teot tulevat kyllä jälkeenpäin: kun ymmärrän kuka olen, on tottelevaisuus todella helppoa. Silloin Jumala on saanut näyttää minulle, kuka olen Kristuksessa, täydellinen Hänessä ja että minulta ei puutu mitään. Minun ei tarvitse mennä tupakalle, koska se uusi luomus, joka minä olen, elää iankaikkisesti Taivaassa eikä siellä ole mitään "pistäytymishuoneita", jossa voi käydä tupakalla.

Eikö ole mukavaa olla täydellinen? Miltä tuntuu olla täydellinen? Se ei tarkoita, että me kokemuksessa olisimme täydelliset, vaan me asenteessamme ajattelemme, niinkuin Jumala ajattelee meistä. Tiedätkö, sinun ei tarvitse ajatella omaa mitättömyyttäsi, koska Jumala tietää sen jo. Meidän ei tarvitse viipyä omassa viheliäisyydessämme sekuntiakaan. Vaikka me emme näe itseämme täydellisenä, me voimme ajatella olevamme täydellisiä, koska me todella olemme. Eikö ole mukavaa? Minusta tämä on maailman paras asia.

Minä harjoitan itseäni joka päivä siinä, etten ajattele itsestäni vanhan mukaan, vaan ajattelen itsestäni sen mukaan, kuka olen Kristuksessa. Minulla on silloin paljon parempi olo, paljon vähemmän ilmakehän painostusta, paljon vähemmän syyllisyyttä ja paljon enemmän ymmärtämystä ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Tämä on seurausta siitä, että olen alkanut vastata Jumalan rakkaudelle. Minä hyväksyn sen, että Hän rakastaa minua. Hyväksytkö sinä, että Hän rakastaa sinua? Hyväksy sinäkin se, ja sitten meillä on täällä iso joukko, joka hyväksyy sen, että Jumala rakastaa meitä juuri sellaisena kuin me olemme.

Painetaan mieleemme, että hengellisyys ei ole sama asia kuin toiminta ja tekojen tekeminen. Motiivi on tärkein, se näkymätön juttu. Israel ajatteli niin, että kun Messias tulee, niin Hän väkivalloin palauttaa Israelin loiston tässä fyysisessä maailmassa. Ongelma vain ei ole täällä fyysisessä maailmassa. Meidän tekomme ovat täysin arvottomat, jos ne eivät ole lähtöisin armosta ja jos niiden motiivi ei ole siinä, keitä me olemme Kristuksessa, uusia luomuksia. Israelilaiset eivät ajatelleet, että ihminen on syntinen ja että Jeesus tuli korjaamaan näkymättömän maailman asioita. Jumala tiesi, että ihminen on syntinen ja että siitä ongelmat johtuivat täällä näkyvässä maailmassa. Siksi Jeesus tuli korjaamaan syyt. Nyt kun me uskomme Häneen, niin meistä tulee syy, jossa ei ole enää ongelmia ja me vain ilmaisemme tätä ongelmattomuutta tässä näkyvässä maailmassa. Mutta ihmiset rakastavat ongelmia, he rakastavat tätä näkyvää maailmaa. Se on heille kaikki kaikessa. Se on heidän motiivinsa, heidän koko elämänsä. Se perustuu siihen, minkälaisia olosuhteet ja tilanteet ovat, eikä siihen, keitä he ovat Kristuksessa, uusia luomuksia. Minkä tähden ihmisellä on syyllisyyttä? Se johtuu siitä, että hän ei ole hyväksynyt sitä, että hänen syntinsä on sovitettu. Vaikka hän on ne tunnustanut, ne kalvavat häntä.

Täydellisyydessä ei ole syyllisyyttä

Meidän pitäisi etsiä sitä, keitä me olemme: meidän syntimme ovat sovitetut, ne ovat kaikki maksetut jo ennen maailman perustamista Jumalan mielessä. Jeesus teki siitä todellisuutta historiassa, jotta me voisimme nauttia sen hedelmiä uskomalla Jeesukseen ja tulemalla Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi. Jos me siis olemme Jumalan vanhurskaus Kristuksessa, se merkitsee sitä, että olemme täydellisiä. Ei täydellisessä ole mitään syyllisyyttä, mutta jos minulla on syyllisyyttä, niin en elä todeksi sitä, kuka olen Kristuksessa. Tämähän on selvä kuin vesi, eikö olekin?

Ef. 2:8 "Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta..."

Syyllisyys johtuu siitä, että yritän itseni kautta pelastaa itseni. Syyllisyys on juuri sitä, että minä yritän itse pelastaa itseni. Mutta sieltä ei löydy pelastusta. Ei ole kuin yksi ainoa Uhri. "Jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon..." (Hebr. 10:26), ei ole muuta uhria. Minä en voi tehdä mitään auttaakseni itseäni. Minä en voi tehdä mitään: syyllisyys painaa minua, kunnes hyväksyn sen uhrin, jonka Jeesus antoi puolestani. Ihan turha luulla, että Hebrealaiskirje 10 puhuu pelastuksen menettämisestä: jotka sellaista puhuvat, eivät tiedä ollenkaan, mitä siinä lukee, he eivät tunne Jumalan luontoa eivätkä Hänen taloudenhoitoaan, eivät sitä, mitä varten Jeesus tuli eivätkä tunne ollenkaan sitä, mitä Hänen Verensä on saavuttanut meidän parhaaksemme. Sellaisten pitäisi mennä meidän pyhäkouluumme, jotta pyhäkoululapset voisivat heitä opettaa.

Älkäämme itse yrittäkö pelastaa itseämme, niin syyllisyyskin häipyy samantien. Luottakaamme siihen, että Jeesuksen Veri on kyllin, että Jumala on tehnyt sen meidän puolestamme, että meillä ei tarvitse olla syyllisyyttä ollenkaan. Me olemme uusia luomuksia. Siitä tulee se uusi perusta, miksi haluamme tehdä, niin kuin Paavali sanoo:

Ef. 4:1 "Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii."

Siis vaeltakaamme sen aseman mukaan, joka meillä on.  Siksi meidän täytyy ensin tietää, mikä minun asemani on. Sitten minä tutkin, miten elää sellainen ihminen, jolla on tällainen taivaallinen asema. Se ei lähde niinpäin, että ensin tehdään tekoja. Jumala ei halua, että teen yhtään mitään, ennenkuin ymmärrän, kuka minä olen Kristuksessa. Sellaisessa seurakunnassa, kuin meilläkin on, ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei lähde tällaisesta ymmärryksestä. Muuten tulisi kaikenlaisia ongelmia ja me haluamme välttyä niiltä ongelmilta. Jos armo ei ole minun motiivini tehdä asioita, niin minun ei pitäisi tehdä niitä ollenkaan, koska siitä aiheutuu minulle itselleni monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi jos minä pastorina miettisin, miksi ihmisiä ei tule kokoukseen ja siitä tulisi minulle motiivi, niin en kestäisi kovin kauaa. Täälläkin oli vielä viittä vaille kokouksen alkua vain muutamia ihmisiä. Mutta armo oli minun motiivini ja sanoinkin p. Juhalle, että "aloitetaan kokous." Sama pätee kaikkiin projekteihimme: jos armo ei ole motiivimme vaan tulokset, niin me turhaudumme. Jos taas armo on motiivimme, niin teemme asioita sen tähden, keitä me olemme, emmekä sen tähden, että pitäisi saada aikaan jotain näkyvää.

Armon ajatukset

Armon täytyy olla motiivini, kun menen töihin aamulla. Jos armo on minun motiivini, niin en odota työn tuottavan tuloksia tai ihmisten olevan ystävällisiä. Minä vain kiitän Jumalaa kaikesta: että saan olla siellä työpaikalla jne. Tehkäämme kaikki armosta: sovelletaan armoa, otetaan vastaan armoa. Armo on jotain, mitä me emme ansaitse. Jos sanon paheksuvasti jostakin tai jostakusta "no ku se o semmone", on se merkki minulle siitä, että en elä armossa, vaan minulla on toisenlainen intressi. Muutenhan minulla ei olisi syytä sanoa sellaista kenestäkään tai mistään. Tällaisen sanominen kertoo minulle, mistä viitekehyksestä käsin minä arvioin tätä ihmistä tai tilannetta. Jos elän armossa, en ajattelisi niin, vaan ajattelisin, että Jumala salli jostain syystä tämän ihmisen olevan minua kohtaan tällainen.

Eläkäämme siis armossa. Se, kuka olen Kristuksessa, ei ikinä reagoi negatiivisesti, ei ikinä suutu tai ole tyly tai tylsä tai inhottava tai lakoninen tai kylmä muita ihmisiä kohtaan. Se, kuka olen Kristuksessa, elää Jumalan Rakkaudessa ja ottaa huomioon ihmisten tarpeita.

Tämän täytyy olla meidän elämässämme oikeinpäin: älkäämme tehkö mitään asiaa sentähden, että pastori sanoo tai että joku pyytää, vaan sentähden, keitä me olemme armon kautta. Armo on se syy, se motiivi tehdä asioita.

Käännetään Johanneksen evankeliumiin lukuun 21, niin näemme erään ongelmatapauksen. On ihanaa tehdä asioita armosta, koska silloin ei ole vaatimuksia eikä edellytyksiä. Ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat ja minä alan itsekin nauttia elämästä, alan pitää itsestäni. Kaikki tulee sen kautta, ettei ole mitään vaatimusta. Armo on täyttänyt kaikki vaatimukset ja nyt olen täällä vain ilmaisemassa sellaisen tilan hedelmää, jonka kautta ja jossa olen täysin hyväksytty, Jumala on minut täysin hyväksynyt. Minä opiskelen edelleenkin tätä täytettyä työtä myöhään iltaisin silmät punaisena ja vaimoni Tiina vain katselee televisiota ja sanoo tosi hienoja asioita, joihin minä vain sanon, "Tämä on kyllä niin väärin! Minä opiskelen näitä asioita, enkä millään tahdo ymmärtää, kun sinä vain katsot televisiota ja ymmärrät kaiken." Tähän Tiina sanoo vain, "En minä mitään sellaista, minä vain ajattelen, että olen täysin hyväksytty." Minulle tulee mieleen Psalmi 127

Ps. 127:1 "... Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo."
Ps. 127:2 "Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."

Meidän tarkoituksenamme ei ole se, että me tekisimme asioita tai saisimme asioita. Meidän tarkoituksenamme on olla Herran ystäviä, koska se on se salaisuus. Se, että opiskelemme silmät punaisena, ei auta meitä. Muistan monia sellaisia asioita, kun olen ollut hyvin jännittynyt ja pelännyt ja kun ei ole ollut mitään sanottavaa. Mutta hienoin asia on kuitenkin se, että olemme Herran ystäviä. Etsikäämme Herran ystävyyttä. Se on paljon parempi, että meidän sydämemme on valmis kuin että saamme hienon sanoman. Silloin puhumme yksinkertaisia asioita Jumalan sydämeltä ja asiat kumpuavat siitä rakkaussuhteesta, joka minulla on minun Luojani ja Pelastajani kanssa. Se alkaa toimia vasta kun ymmärrän, kuka minä olen ja helliä sitä ajatus, että olen täydellinen, että olen Jumalan teko, että kaikki tämä on armosta ja minä vain otan sen vastaan yksinkertaisella lapsen uskolla ja alan pitää sitä totena elämässäni. Meidän ei tarvitse välittää siitä, keitä olemme luonnollisesti vaan ainoastaan siitä, keitä olemme yliluonnollisesti. Jumala on pannut ihmisen kuntoon, niin että hän voi kantaa hedelmää. Meidät on istutettu jaloon öljypuuhun. Nyt emme itse yritä tuottaa hedelmää, vaan olemme vain Herran ystäviä. Hän alkaa sitten elää meidän kauttamme, tehdä asioita meidän elämässämme, seurakunnassa ja yksityiselämässä. Olkaamme vain Herran ystäviä. Se on sama asia kuin "pysyä Hänessä." Se on sama asia kuin "syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa," olla kuuliaisia Hänen Sanalleen, käydä seurakunnassa, rukoilla ja arvostaa Jeesusta, rakastaa Jeesusta, antaa korkea arvo Hänen Sanalleen. Olkaamme Jumalan ystäviä. Älkäämme etsikö sanomia, etsikäämme Jeesusta, niin Hän antaa sanomia ja asioita.

Elämä on tehty meille helpoksi, mutta ihmiset tekevät siihen mutkia. Meidän tulee katsoa, millaiseen seurakuntaan me menemme, millaisia sanomia me kuulemme, tai tämä järjestys voi muuttua toiseksi. Sitten me olemme tosi vaikeuksissa. Meidän täytyy olla armo-keskeisiä.

Rukoillaan lopuksi. Jeesus, me kiitämme ja ylistämme Sinua. Me taistelemme saatanaa vastaan Herran varustuksella. Emme anna tuumaakaan periksi siitä, että me olemme täydellisiä Sinussa ja että me olemme Jumalan vanhurskaus. Emme anna tuumaakaan periksi. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, me olemme täydellisiä. Herra, me kiitämme ja ylistämme Sinua. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)