tiistai 28. helmikuuta 2017

Iloitkaa Herrassa

Fil.4:4-5 "Iloitkaa aina Herrassa ! Vieläkin minä sanon: iloitkaa ! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."

Usein elämässä monet asiat ovat pielessä, eikä iloon tunnu löytyvän aihetta.

Paavali kirjoitti tätä kirjettä vankilasta käsin, ja hänellä ei todellakaan ollut ulkoista aihetta iloita.

Mutta Paavalipa kirjoittikin: "Iloitkaa HERRASSA!" Kaikesta huolimatta  Paavali oli nähnyt Jeesuksen olevan hänen kanssaan, eikä milloinkaan hyljänneen häntä. Ja SE oli aina ilon aihe !

Ja arjen vaikeudetkin tuntuvat pienemmiltä, kun on Jeesus, joka rakastaa.

/Mika

maanantai 27. helmikuuta 2017


Heikkouden siunaus

Silmät avoinna näkemään vapaus

Katsotaan Apostolien teot 16:27:
Ap.t. 16:27 "Kun vanginvartija heräsi..."
Tajusin tässä juuri... "kun vanginvartija heräsi". Mikä ihmeen vanginvartija se on, joka nukkuu! Tuo valkeni minulle yhtäkkiä, niinkuin salama leimahti. No, vakavasti nyt. Kun vanginvartija heräsi, hän huomasi olevansa vaikeuksissa.
Ap.t. 16:27 "Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki..."
Ja minä ajattelin, että Jumalakin avaa meidän silmämme näkemään, että me ikäänkuin heräämme unesta Pyhän Hengen valaistessa meidän sydämemme silmät. Silloin me näemme, että sen vankilan, jonka me olemme tehneet itsellemme, ovet ovat auki. Jeesus on avannut ne ovet. Jumala avaa meidän silmämme. Monet nukkuvat, vaikka he ovat hereillä. No, sitten tämä jatkuu:
Ap.t. 16:27 "...veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen."Ap.t. 16:28 "Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: »Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä.»"
Eivät he varmaankaan olisi pystyneet kävelemään minnekään, heidät oli niin piesty ja he olivat huonossa kunnossa. Muistattehan Apostolien teot 16:22-23, kun heidät piestiin Filippin vankilassa.
Ap.t. 16:29 "Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen."
Ap.t. 16:30 "Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: »Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin.»"
Ap.t. 16:31 "Niin he sanoivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.»"
Tämä mies ajatteli, tietysti, että nämä miehet olivat Jumalan sanansaattajia. Mutta tämä ajatusmalli, joka luonnollisella ihmisellä on, on aina se, että "mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin." Ja Paavali vastasi, ettei sinun tarvitse tehdä mitään tekoja, vaan uskoa Jeesuksen, kaikissa niissä tilanteissa, joita meillä on elämässämme. Lunastus on suunniteltu sillä tavoin, että siihen sisältyy huolenpito. Esimerkiksi
2. Kor. 2:14 "... joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa..."
Mutta aina kun minulle tulee vaikea asia eteen, niin hätäännyn: "Mitä minä teen, mitä minä nyt oikein teen?" Mutta Jumala ei odota meiltä mitään muuta kuin uskoa Jeesukseen. Tällä kaverilla oli tosi suuria vaikeuksia, sillä roomalaisen lain mukaan vanginvartija oli hengellään vastuussa vartioimistaan vangeista. Sen tähden hän halusi tappaa itsensä miekalla, ennenkuin Paavali huusi, ettei hän tekisi sitä, sillä he olivat kaikki paikalla, vaikka heidän kahleensa olivatkin irronneet.

Mutta eikö meidän mielessämme usein ole "Mitä minä teen, voi hyvänen aika. Mitä nyt tapahtuu, mitä minä nyt teen?" Se mikä tapahtuu, jos me uskomme Jeesukseen, on, että me näemme Hänen valvontansa. Me saamme nähdä Hänen ihmeitään, Jumala saa kunnian meidän elämässämme. Kumpi kirkastaa Jumalaa enemmän: se, että me pelastamme itse itsemme vai se, että me annamme Jumalan pelastaa meidät? Kumpi kirkastaa Häntä enemmän: se, että "Immonen taas selvitti tämän tilanteen omaksi edukseen, on se hyvä jätkä" vai sekö että annamme Jumalan pelastaa itsemme? Tiedätkö, Jumala ei halua, että meillä olisi mitään kykyä. Ei Hän ole kiinnostunut siitä, kuinka hyvin me pystymme itse hallitsemaan meidän tilanteemme. Sinä, joka olet todellisissa vaikeuksissa tänään ja kun kaikki näyttää kaatuvan niskaasi, niin usko Herraan Jeesukseen. Usko Herraan. Siinä on kysymys Jumalan kunniasta. On ihana asia kehittää tätä uskoa, että Hän saisi avata meidän silmiämme yhä enemmän ja enemmän, näkemään asioita, näkemään, että vankilan ovet ovat auki. Että minun ei tarvitse miettiä, mitä minun pitäisi tehdä. Kun minä uskon Jeesukseen, niin vankilan ovet ovat heti auki. On aivan kuin Ilmestyskirjassa Filadelfian seurakunnan ajanjaksolla: Herra on se, joka avaa, eikä kukaan voi sulkea, ja jos Herra sulkee, niin kukaan ei voi avata.

Ovi on auki taivaalliseen asemaan
Ilm. 3:8 "...Katso, Minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea."
Ja se ovi on meille auki. Se on Jumalan uskollisuutta, se on sitä, keitä me olemme ja meillä on aina pääsy siihen rauhaan, jonka Jumala on tehnyt meidän kanssamme Poikansa kautta. Meillä on aina pääsy uskon kautta siihen asemaan, jossa Jumala kuljettaa meitä aina voittosaatossa Kristuksessa. Me olemme uusia luomuksia ja meidän uusi asemamme on taivaallisissa, Kristuksessa. Meillä on aina pääsy Jumalan lepoon huolimatta niiden tilanteiden paineista. "Maailmassa teillä on ahdistus, mutta Minussa teillä on rauha." Joten meidän ei tarvitse tehdä mitään, vaan uskon kautta kääntyä Jeesuksen puoleen, että Hän saisi avata meidän silmämme näkemään meidän taivaallisen asemamme ja ymmärtämään, että maailmassa meillä kuitenkin on aina ahdistus. Jos vatsa toimii, niin sitten ei toimi silmät tai jos silmät toimivat, niin korvat eivät toimi. Meillä on täällä maailmassa ahdistus aina, mutta "Minussa teillä on rauha." (Joh. 16:33) Mutta meille on luonnollista aina ensimmäiseksi ajatella, että mitä minun nyt tulisi tehdä. "Vieraita tulee kylään ja puuro palaa pohjaan, mitä minä nyt teen?" Ne vanhat juovat meidän aivoissamme ja ne synaptiset yhteydet tämän asetyleenikoliinin kanssa aiheuttavat meille ongelmia. Mutta
Ps. 16:6 "Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani."
Sillä "Sinä hoidat minun arpani" (Ps. 16:5) eli Herra haluaa pitää meistä huolta. Hän haluaa saada kunnian siitä vankilasta, jossa me olemme. Hän haluaa näyttää minulle, että ovi siitä tilanteesta on auki. Mutta jos minä pälyilen sitä, mitä minä voin tehdä, niin en ikinä näe sitä ovea, jonka Jumala on minulle avannut, enkä marssi ulos vapauteen. Ei tarvitse tehdä tekoja, annetaan Jumalan tehdä kaikki. Ja se tarkoittaa meille lepoa.

Heikkouden siunaus

Jumala haluaa, että me olisimme heikkoja. Aivan niinkuin eräässä laulussa sanotaan, että Hän on heikkojen Herra. Hän haluaa tehdä kaiken meidän elämässämme. Hän haluaa, että me vain katsoisimme Häneen, että me oppisimme tuntemaan Häntä, että kasvaisimme Hänen tuntemisessaan. Me voimme tehdä niin vähän asioita. Kuinka paljon me voimme vaikuttaa siihen, että huominen päivä tulee? Kukaan meistä ei tiedä, olemmeko me täällä pallolla vielä huomenna tai jos elämä jatkuu, olenko minä sitä elämää jakamassa osuudellani. Kulutanko minä oman osuuteni hapesta huomispäivänä. Me voimme vaikuttaa niin vähiin asioihin, meidän kykymme on niin rajallinen: me emme voi päättää kuinka vanhoja olemme, kuinka vanhaksi me elämme. Me emme voi päättää sitä, onko meidän nenämme vinossa vai suorassa. Me voimme vaikuttaa vain hyvin harvoihin asioihin. Ajatelkaa, että Jumala haluaa kirkastaa itsensä tällaisten avuttomien ihmisten kautta, mutta sitten monet ylpeydessään luulevat, että he ovat jotain. Monet vetävät uskonnollista roolia ja luulevat olevansa jotain, kun Jumala ei odota meiltä muuta kuin uskoa. Hän käyttää tällaisia ihmisiä, kuten sinä ja minä, jotka itse asiassa emme ole mitään, vain langenneita syntisiä, jotka ovat Armosta pelastuneet. "Se on Jumalan lahja ... ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9) Jumala ei anna kunniaa lihalle eikä Hän voi siunata siellä, missä oma apu on paras apu. Jumala siunaa siellä, missä Hän voi pelastaa.

Ajatelkaa, ei Paavalikaan tullut julistamaan evankeliumia ihmisten viisaudella (1. Kor 1:17), jotta ihmiset eivät kiinnittäisi huomiotaan hänen älykkyyteensä tai oikeisiin sanavalintoihin tai mahtavaan kuvakieleen. Jumala ei ole kiinnostunut oikean informaation välittämisestä. Hän on kiinnostunut siitä, että Hänen voimansa voi olla ihmisessä, että Hän voi käyttää jotain ihmistä. Milloin Jumala voi käyttää ihmistä? Silloin kun tämä ei ajattele näin, että "mitä pitäisi tehdä?", vaan kun tämä uskoo Jeesukseen. Usko on sellainen, että siihen ei liity mitään ihmisessä olevaa.
Matt. 5:1 "Kun Hän näki kansanjoukot, nousi Hän vuorelle; ja kun Hän oli istuutunut, tulivat Hänen opetuslapsensa Hänen tykönsä."
Matt. 5:2 "Niin Hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:"
Matt. 5:3 "»Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.»"
Ja tässä on sellainen kreikankielen sana "tokhos", joka itse asiassa tarkoittaa "avutonta." Jumala yrittää tässä sanoa, että autuaita ovat ne avuttomat, ne hengellisesti avuttomat ja autuaita ovat ne muutenkin avuttomat. Sellaisia Jumala kutsuu hyvin paljon siunatuiksi, sellaisia, jotka eivät voi auttaa itseään, koska Jumala haluaa kunniaa meidän elämästämme. Tällaiset ihmiset antavat Hänen olla kaikkensa. Jumala haluaa, että me olisimme avuttomia, ettemme yrittäisi pelastaa itseämme ollenkaan. 1. Kor. 1:30 sanoo, että Kristus "on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." Kunpa Jeesus olisi meille kaikkea tätä tänään. Ajattele, että minä voin elää niin, että Jeesus on minun vanhurskauteni, eikä minulla ole mitään viitekehystä siihen, kuka olen itsessäni. Minä vain kuljen leuka pystyssä, koska Jeesus on minun vanhurskauteni. Eikö olekin mahtavaa?

Hän on myös minun pyhitykseni, eli Hän on se, joka muuttaa minut. Minun ei lainkaan tarvitse itse yrittää muuttaa itseäni. Hän asettaa minut erilleen Jumalaa varten eikä minun tarvitse huolehtia siitä, olenko parempi vai huonompi tai vertailla itseäsi kehenkään. Minä vain nautin siitä, että Jumalan armosta minä olen se kuka olen. Tällainen ihminen on avuton, aivan kuten Paavali. Jumalan armosta olen se kuka olen. "Hyvä on, minä olen murhauttanut ja vainonnut kristittyjä ja olen tehnyt muitakin syntejä ja teen edelleenkin. Minä, joka tahdon tehdä hyvää, teen kuitenkin pahaa." Ja Paavalilla oli tässä asiassa valtava konflikti, mutta hän sanoi, että Jumalan armosta hän on kuka on. Kristus on minun pyhitykseni ja Jumalan voima muuttaa minut. Fil. 1:6 sanoo, että Hän on saattava päätökseen sen hyvän työn, jonka Hän on alkanut meidän elämässämme. Se "hyvä työ" muuttaa meidät Kristuksen kaltaiseksi. Jumala tekee sen! Tästä syystä on ihana ajatella Häntä pelolla ja vavistuksella ja uskoa Jeesukseen. Uskoa Jeesukseen. Uskoa, että Jumala on kyllin tässäkin tilanteessa, vaikka se näyttäisi kuinka mielettömälle ja vaikealle. Ajattelen, että Jeesus on kyllin.
Minä uskon Sinuun, Jeesus, uskon Sinuun enkä nojaa enkä turvaa lihaan. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Usko rakastaa Jumalan lupauksia.

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät", sillä heillä on lepo ja rauha kaiken aikaa. En muista, mikä tämä "autuas" on kreikaksi, mutta se sana tarkoittaa "hyvin paljon siunattua." Kumpi sinä olisit mieluummin, hätähousu vai sellainen, joka lepää jatkuvasti. Minusta on hauskempi olla vain ja nauttia elämästä. Psalmi 18 sanoo
Ps. 18:36 "...Sinun laupeutesi tekee minut suureksi."
Jumalan laupeus, Jumala, on se, joka tässä tekee, suorittaa tämän asian. Hänen laupeutensa tekee minusta suuren.

Oma toiminta sotii Jumalaa vastaan

Ihmiset ajattelevat usein, mitä minun pitäisi tehdä. Aabraham oli tästä oikein mestariesimerkki: kun Jumalan lupaamaa lasta ei kuulunut, niin Aabraham ajatteli, että täytyy itse auttaa itseään ja hän teki aviorikoksen Haagarin kanssa. (1.Moos. 16) Haagarista syntyi sitten Ismael ja Ismaelin jälkeläisiä ovat kaikki nämä arabimaat, jotka jatkuvasti haluavat sotia Israelin kanssa. Tällä tavoin liha sotii Henkeä vastaan. Hengen mieli on se, että me lepäisimme Jeesuksessa, katsoisimme Häneen ja luottaisimme Häneen. Lihan mieli on sitä vastaan. Lihan mieli on, että meidän pitäisi nyt tehdä jotain. Mutta ensin tulee hengellisyys ja sitten vasta tulee teot. Näin myös Daavidin elämässä: aina kun hän oli aktiivinen, hän sotki elämänsä ja lankesi syntiin ja hänellä oli kaikenlaisia vaikeuksia. Mutta kun hän tuli takaisin Jumalan luokse, niin Jumala siunasi häntä: Salomo syntyi ja hänestä tuli tosi viisas mies. Älkäämme toimiko irrallaan Jumalasta.

1. Samuelin kirja 22:2 puhuu niistä miehistä, jotka tulivat Daavidin luo Adullamin luolaan. Heitä oli neljäsataa miestä. Se oli ainutlaatuinen joukko, sillä he olivat saaneet tarpeekseen maailmasta: he olivat "velkaantuneita ja katkeroituneita." He olivat saaneet tekemisistä tarpeekseen. He tulivat Daavidin luokse ja he ovat esimerkki heikoista ihmisistä. Jumala antoi heille kokonaan uutta merkitystä ja arvoa. Risti antoi heille kokonaan uuden merkityksen. Ajatelkaa, mitä Risti tekee: se eliminoi pois sen vanhan, joka oli tehnyt heistä velkaantuneita ja katkeroituneita. Nyt heistä tuli hyvin käyttökelpoisia Jumalalle. Jumala saattoi käyttää heitä ja kirkastaa Nimensä heidän kauttaan, siunata Daavidia. He saattoivat olla Jumalan käytössä siinä prosessissa, jossa Daavid oli, tulemassa Israelin kuninkaaksi. Heistä tuli Daavidin mahtavia sankareita. Mutta idea oli siinä, että ennen kuin Jumala pystyi tekemään mitään heidän elämässään, heidän täytyi tulla Hänen tykönsä. On aivan kuin Matteuksessa:
Matt. 11:28 "Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon."
Mutta vahvat ihmiset eivät tule, koska he viihtyvät niissä tekemisissä. Heikot sensijaan tulevat, koska he myöntävät, että heidän on mahdotonta selviytyä. Se ei ole väärin: se on hyvä asia. Jumala ei vaadi meiltä mitään. Hän ei anna meille työtaakkaa tehtäväksi, vaan Hän haluaa, että me tulisimme Hänen tykönsä. Sitten Hän antaa meille levon ja selittää meille asioita. Jeesus selittää meille asioita! Hän ratkaisee kaikki ne ongelmat. On mahtavaa olla heikko. Jos me ajattelemme Mooses-lasta ja hänen äitiänsä, Jookebediä ja kuinka koko Egyptin mahti etsi Mooses-lasta ja halusi tappaa hänet, niin tässä meillä on oikea heikkouden perikuva: hänen äitinsä ei pelännyt faaraon vihaa, koko Egyptin sotavoimia hän ei pelännyt, koska "Jumala ei anna voittoa miekan ja keihään avulla," vaan "sota on Herran". Tämä on hyvä muistaa. Sen tähden Jeesukseen uskominen, Häneen luottaminen, on niin viisasta.

Mooseksen äiti pani hänet arkkiin, Niilin armoille (2.Moos. 2:3). Siinä se lapsi oli eikä pystynyt itseään puolustamaan: hän oli vain kolme kuukautta vanha. Se pystyi vain itkemään ja kastelemaan vaippansa. Emmekö mekin voisi olla samanlaisia: kellutaan vain siinä selällämme, ilman muuta kykyä kuin kastelemaan vaippoja. Eikä Jumala odota meiltä muuta, Hän tulee kyllä ja vaihtaa ne ajallaan.

Eikä koko Egyptin mahti voinut arvata, että Jumala voisi toimia näin odottamattomalla tavalla. Siten Mooses päätyi Egyptin hoviin ja faarao itse kasvatti hänet omassa hovissaan Israelin vapauttajaksi. Minusta tässä on paljon Jumalan huumorintajua: kaikkea sitä mitä hän tekee ihmisten kautta, jotka ovat heikkoja, jotka eivät vaella näkemisessä vaan uskossa eivätkä luota lihaan, vaan kerskaavat Kristuksessa Jeesuksessa. Ei Hän odota meiltä minkäänlaista kykyä. Heikkojen kautta Jumala tekee uskomattomia asioita. Meidän ongelmamme ei ole se, että Jumala ei olisi väkevä, meidän ongelmamme on meidän oma voimamme: on niin vaikea olla heikko. "Voi että, miten minä olisin oikein heikko. Äiti auta!" Eikö tämä ole mahtava asia (,ettei meidän ongelmamme ole Jumalamme heikkous, vaan oma vahvuutemme.)

Jumala löytyy heikkoudessa

Se lapsi siellä arkissa oli tosi heikko, mutta hänet oli luovutettu Jumalalle uskon kautta ja Jumalan läsnäolo oli sen lapsen elämässä ja Jumala ohjasi häntä kaiken aikaa. Sota on Herran meidän elämässämme ja sota on hengellinen. Sota on tosiaan hengellinen. Paavali ei kerskaa mistään muusta kuin omasta heikkoudestaan. (2.Kor. 12:5) Mutta miten vaikea on olla heikko. Kysymme heti, että mitä minun pitäisi tekemän. Me heti kysymme omaa kykyämme, emmekö vain? Varsinkin kun on tehnyt syntiä, ja on vähän tuomion tuntua ja sanomme, "Herra, minä en enää koskaan tee syntiä. Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän? Minä lähden sielunvoittoon." Mutta juuri silloin ei pitäisi lähteä sielunvoittoon, vaan katsoa Jeesukseen ja antaa Hänen rakastaa meitä. Antaa Hänen rakastaa meitä! Sillä meidän heikkoudessamme Hänen voimansa tulee täydelliseksi. (2.Kor. 12:9) Ja Mooses-lapsi oli tosi heikko, ei voi olla heikompaa. Jumalan voima oli täydellinen. Faaraon armeija, ihmisviisaus, etsi tätä lasta ihan eri paikasta, eikä sille tullut mieleenkään tällainen paikka. Jumala toimii juuri tällä tavalla: Hän sommittelee asioita ja pelaa asioita yhteen ja minun täytyy olla todella hengellinen, jotta voisin tiedostaa Hänen läsnäolonsa ja sen, mitä Hän tekee meidän elämässämme kaiken aikaa.
Matt. 4:13 "Ja Hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on merenrannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella;"Matt. 4:14 "että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:"
Matt. 4:15 "»Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea -"
Matt. 4:16 "kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.»"
Huomattavaa on, että tämä kansa vain istui. He istuivat pimeydessä eivätkä he yrittäneet tuottaa valkeutta. Jeesus tuli ja he näkivät suuren valkeuden. Eikö ole mahtava asia?
Psalmi 23 on heikon ihmisen ylistys Jumalalle siitä, että Hänellä on johdatus ja varjelus. Siinä psalmin lopussa hän sanoo:
Ps. 23:6 "Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani."
Ja vaikka hän istuisi "pimeässä laaksossa, ei hän pelkäisi mitään pahaa." (Ps. 23:4) Se pimeä laakso merkitsee sitä, ettei hän edes tiedä, mitä tapahtuu. Hän vain istuu tässä näin ja uskoo Jumalaan. Me voimme myös istua ja uskoa Jumalaan. Tiedätkö, Hän rakastaa meitä niin paljon, että Hän antoi Henkensä meidän edestämme. Eikö hän paljoa enemmän antaisi meille kaikkea muutakin yhdessä Jeesuksen kanssa. Ja juuri sinua "sula hyvyys ja laupeus seuraavat kaiken elinaikasi." Antakaamme Jumalalle mahdollisuus meidän elämässämme, sillä Hän haluaa kirkastaa itsensä meidän kauttamme ja että me itse tulisimme siunatuiksi.

Jeesus, me kiitämme näistä ajatuksista. Heikot ne menevät paikkoihin. Heikot kerskaavat Jumalasta, mutta vahvat jostain muusta. On paljon helpompaa olla heikko, avuton, kyvytön. Me kiitämme siitä, ettei meiltä kysytä mitään kykyä. Mutta se onkin kyky, nimittäin olla heikko. Olla avuton, levätä. Herra, me kiitämme Sinua Jeesus. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)

perjantai 24. helmikuuta 2017

Hengen vitamiini – 24. helmikuuta

Hepr. 2:8 ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.”

Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tämä on totuus, joka on meiltä näkymättömissä. Tänäänkin tämä sana on totta, vaikka emme sitä ehkä näe. Juuri nyt kaikki on Jeesuksen vallan alla, Hänen, joka sinua rakastaa. Sinua pelottaa ja kenties ahdistaa, mutta lohduttakoot sinua nämä Jeesuksen sanat: ”Minulle on annettu kaikki valta.”

_____
Päivittäiset Hengen vitamiinit ilmestyvät osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

Herran kohtaamisen odotus

Kevät alkaa olla jo ovella.
Me arvostamme paljon sitä, mitä me hartaasti odotamme. Pieni (ja joskus isokin) lapsi tuskin malttaa odottaa kun joulupukki tulee. Tai kun syntymäpäivän aamu koittaa.

Ps.130:5,6 sanoo: Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.

Pitkän ja pimeän talven jälkeen me kaikki odotamme aurinkoista ja lämmintä kesää. Mutta kun alamme tuntea läheisemmin Jeesusta, panemme toivomme ja odotuksemme Häneen ja Hänen Sanaansa.

Ihmisten arvomaailma on nähtävissä heidän ajankäytössään. Joskus kun ilmoittelen ihmisille tulevista tapahtumista, he vastaavat "Tulen kyllä, ei minulla ole muutakaan tekemistä" tai muuta vastaavaa. Se särähtää korvaai vaikka ihminen selvästi on positiivinen ja tulee mielellään.
Kunpa osaisi oikein kuvata ihmisille Kristuksen, niin että he odottaisivat Hänen kohtaamistaan enemmän kuin mitään muuta.
2.Tim.1:16, 17 Onesiforus matkusti Roomaan ja etsi innokkaasti Paavalia suurkaupungin eri osista ja löysi hänet vankikuopasta. Siinä ei ollut ulkoista viehätystä vaan sisäinen palo Jeesuksen tuntemisen puoleen.

Systytetään palavaksi rakkaus Jeesukseen tänä keväänä. Kevät on sielunvoitto aikaa. Jumalan tahto on että me kerromme jokaiselle evankeliumin Kristuksesta.

Tämä on se aika, tämä on se paikka ja me olemme ne ihmiset. Jotka Jumala on asettanut tänne kertomaan ilosanomaa. Ilosanoman vieminen on hauskaa.

p. Antti Koskenpää

tiistai 21. helmikuuta 2017

Että tietäisitte mikä on se toivo

Yleensä on niin, että huomaamme asioiden ja ihmisten arvon vasta kun menetämme ne. Olemme niin helposti haluamassa lisää ja parempaa ja suurempaa, niin ettemme osaa nauttia siitä mitä Jumala on meille armossaan lahjoittanut.

Täytetyn työn evankeliumi jota haluamme julistaa perustuu siihen mitä Jumala on jo tehnyt. Jeesus sanoi Joh.19:30 "Se on täytetty" ja maailma muuttui tuona hetkellä. Jumala sovitti maailman itsensä kanssa niin kuin 2.Kor.5:18 asian meille ilmaisee.

Joku on listannut yli 60 asiaa, jotka saimme omiksemme sillä hetkellä kun sanoimme kyllä Jeesukselle ja otimme Hänet vastaan henkilökohtaisena Pelastajanamme.

Kristillinen kasvu on näiden asioiden löytämistä ja sisäistämistä mitkä Jumala on jo antanut meille. Armosta, ei teoista ja ansaitsemissysteemin kautta, vaan ansiottomana ilmaisena lahjana.

Ef.1:17,18 Paavali puhuu tästä sanoen: "anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään"

p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti, syyskuu 2004)

maanantai 20. helmikuuta 2017



Tie, Totuus ja Elämä

Kristitty elämä

Kristityksi ei kehitytä, eikä se periydy isältä tai äidiltä, eikä kukaan ole kristitty syntymästään asti. Kadulla tapaa joskus ihmisiä, jotka sanovat aina olleensa kristittyjä. Se ei ole kristitty, jonka nimi on kirkon kirjoissa. Kristitty on sellainen, joka on syntynyt uudesti, Pyhästä Hengestä. Me olemme syntyneet fyysisesti vanhemmistamme, mutta sen jälkeen me tarvitsemme uuden, hengellisen syntymän, Jumalasta. Silloin meistä tulee Jumalan lapsia, kristittyjä (Joh. 1:13).

Jumala synnyttää meidät. Se on hengellinen asia ja se tapahtuu ihmisen hengessä. Sillä hetkellä meistä tulee uusia luomuksia. Jumala tekee meidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa ja asettaa meidät taivaallisiin Hänen kanssaan. Sen jälkeen meidän elämämme on kätkettynä Kristuksessa, Jumalan oikealla puolella. Nämä jakeet löytyvät Ef. 2:6 ja Kol. 3:20-21. Mutta jokainen meistä on uusi luomus ja jokainen meistä on Kristuksessa. Meidät on siirretty pois pimeyden valtakunnasta Jumalan valkeuden valtakuntaan ja meille on nyt tullut todelliseksi se, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28). Me astumme tähän todellisuuteen uskon kautta ja alamme pitää sitä totena. Se on meidän etuoikeutemme, koska olemme Jumalan lapsia. Jumala on läsnä elämässämme ja ympäröi meitä joka puolelta (Ps. 139).

Meidän etuoikeutemme on se, ettei meidän enää tarvitse huolehtia ja murehtia. Kuolema ei ole meille mikään ongelma, koska kristitty ei koskaan kuole. Me astumme tähän todellisuuteen uskon kautta siihen, että Jumala aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa Jeesuksessa (2.Kor. 2:14). Tapahtui sitten mitä tahansa, sillä ei ole merkitystä; Jumala huolehtii meistä ja vaikuttaa tilanteet meidän parhaaksemme. Joku saattaa tehdä meille pahaa, tarkoittaa meille pahaa, mutta Jumala muuttaa sen meille hyväksi. Siksi on paljon lepoa ja rauhaa niille, jotka ovat löytäneet levon Kristuksessa ja elävät Jumalan uskon maailmassa, valkeuden valtakunnassa. Siellä ei ihmisen omaa kykyä tarvita lainkaan.

Kasvaminen tapahtuu levossa

Nee kirjoitti Efesolaiskirjeestä kirjan "Istu, vaella ja seiso." Kristitty on sellainen, joka vaeltaa istuallaan. Kristitty etenee istuen, mikä tarkoittaa sitä, että hengellinen kasvu ja edistyminen kristillisessä elämässä tapahtuu silloin, kun me lepäämme emmekä harjoita omia kykyjämme. Jumala on antanut meille kyvyn olla uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. Kun minä lakkaan olemasta aktiivinen omassa elämässäni, silloin Jumala voi alkaa olemaan aktiivinen minun elämässäni. Teen sitä, että minä lepään ja katselen Hänen kirkkauttaan, niinkuin kuvastimesta (1.Kor. 13:12) ja Pyhä Henki tekee minulle asemani todelliseksi. Hän tekee minusta Jumala-tietoisen ja alkaa johdattaa minua elämässä.

Luukas 10 kuvaa sitä "Marttana ja Mariana," joiden luona Jeesus oli. Martta hääräsi kaikkinaisissa palvelustoimissa. Hänellä oli uskonnollinen konsepti, jonka kautta hän palveli. Kun hän nyt palveli ja kun hänen mielestään oli niin paljon asioita, joita piti Jeesukselle tehdä ja kun Maria vain istui Jeesuksen jalkojen juuressa, niin luonnollinen silmä näki, että Maria vain laiskotteli. Martan luonnollisesta näkökulmasta Maria vain laiskottelee, kun hän ei tee mitään. Mutta itse asiassa Maria harjoitti kaikkein korkeinta Jumalan palvelemisen muotoa: hän halasi Jumalan Sanan väärentämätöntä maitoa, niinkuin pienet lapset, että hän voisi kasvaa sen kautta. Hän halusi, että se uusi ihminen hänen sisimmässään, jonka Jumala on sinne asettanut, voisi kasvaa. Se tarvitsee ravintoa, joka on Jumalan Sanan väärentämätöntä maitoa.

Kuule säännöllisesti Hyvää Paimenta

On myös tärkeää, että nämä Jumalan Sanan ateriat ovat säännöllisiä! Kokoukset ovat tärkeitä, jotta voisin alkaa elää siinä Jumalan valtakunnassa, jonne Jumalan voima on minut siirtänyt. Itse en voi sinne päästä: jos Jumala avaa oven, kukaan ei voi sitä sulkea, jos Jumala sulkee oven, kukaan ei voi sitä avata (Ilm. 3:7). Tällaisia me olemme tänään: Jumalan lapsia ja Hengen opettamia. Meidän kommunikointimmekaan ei ole tästä maailmasta, koska Pyhä Henki antaa meille asioita, jotka eivät ole tästä maailmasta, asioita, joita emme ole edes tulleet ajatelleeksi koskaan.

1. Kor 2:9  "... Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut..."

Luonnollinen mieli kuulee kyllä sanat, mutta ei voi erottaa sitä Henkeä, sillä ihmisen täytyy olla syntynyt uudesti, jotta hän voisi kuulla Jumalan puhetta. Tästä syystä Jeesus sanoo (Joh. 10:27) että "Minun lampaani kuulevat Minun ääntäni ... ja ne seuraavat Minua." Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä ja se on Pyhän Hengen läsnäolo näissä sanoissa. Vaikka puhuja onkin ihminen, on Jumala kuitenkin läsnä näissä sanoissa yliluonnollisella tavalla. "Ja Minun lampaani kuulevat Minun ääntäni ... ja ne seuraavat Minua." Jeesus se Hyvä Paimen, mutta on toisenlaisiakin paimenia, niitä palkattuja, jotka eivät välitä lampaista. Heillä on kahvitunnit ja ruokatunnit ja kahdeksan tunnin työpäivä. He eivät välitä lampaista, mutta Hyvä Paimen on sellainen, joka kuolee lammasten edestä. Jeesus johdattaa meitä ja vetää puoleensa ylösnousemuselämän äänellä. Meitä vetää puoleensa Jeesuksen ääni, joka tulee armoistuimelta. Se on sellainen ääni, joka sanoo "Minä rakastan sinua ehdottomalla rakkaudella juuri sellaisena kuin olet juuri nyt, pastori Jorma." Ja minä pidän siitä ja seuraan aina sellaista ääntä, joka antaa minulle sellaista, mitä en ansaitse: Että minulla on iankaikkinen elämä, kun vain uskon Jeesukseen. Ei tarvitse tehdä minkäänlaisia tekoja, ei harjoittaa omaa kykyä ollenkaan. Sinne minä riennän suinpäin, sillä minä en mitenkään voi ansaita omaa pelastustani teoillani. En mitenkään, se on mahdotonta.

Hyvä Paimen puhuu tällaisella äänellä. Hän johdattaa meitä vanhurskauden tien keskikohtaa. Se on tie, jolla vaeltavat lunastetut, uudestisyntyneet ihmiset. Elämä Kristuksessa on sellaista, että siellä ei ole raatelevaista petoa lainkaan: ne eivät voi päästä Kristukseen. Kuka voi päästä Kristukseen? Ei kukaan muu kuin sellainen, jonka Jumala on sinne siirtänyt.

Elämän tarkoitus

Tänään ajattelin puhua lyhyesti Johanneksen evankeliumin luvusta 14 ja Filippiläiskirjeestä. Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa Jeesus puhuu mahtavalla tavalla elämän tarkoituksesta. Ajatellaan tätä hieman. Mikä on elämän tarkoitus? Mitä varten me olemme täällä? Keitä me olemme? Oletko sinä saanut selville kuka sinä olet? On eräs mahtavimpia löytöjä, kun ihminen löytää, kuka hän on.

Joh. 14:1 Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Minuun.
Joh. 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko Minä teille, että Minä menen valmistamaan teille sijaa?
Joh. 14:3 Ja vaikka Minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä Minä olen.
Joh. 14:4 Ja mihin Minä menen - tien sinne te tiedätte.
Joh. 14:5 Tuomas sanoi Hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin Sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.
Joh. 14:7 Jos te olisitte tunteneet Minut, niin te tuntisitte myös Minun Isäni; Tästälähin te tunnette Hänet, ja te olette nähneet Hänet.”

Ja siinä on elämän tarkoitus, mahtavalla tavalla esitettynä. Jeesus puhuu siinä kuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja paikasta Taivaassa Isän luona. Siellä Hän valmistaa meille kaikille aivan erikoisen huoneiston. Sitten Hän sanoo, että Hän tulee noutamaan meidät pois eräänä päivänä. Tämä on kuvattu 1.Tess. 4:15-18. Silloin tapahtuu seurakunnan tempaus täältä ajasta, juuri ennen ahdistuksen ajan alkua. Silloin kaikki, jotka ovat Kristuksessa, katoavat täältä maailmasta. Tämän jälkeen tapahtuu monenlaisia asioita: Taivaassa me saamme kaikenlaisia palkkioita ja maailmassa alkaa ahdistus. Siksi on tärkeää olla Kristuksessa tänään, sillä muuten joudumme menemään ahdistuksen aikaan mukaan.

Ja Jeesus sanoi:

Joh. 14:4 Ja mihin Minä menen - tien sinne te tiedätte.
Joh. 14:5 Tuomas sanoi Hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin Sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.”

Sehän se ihmiselämän tarkoitus on: kuinka päästä Taivaaseen. Kuinka päästä Isän luokse? Kuinka syntinen ihminen voisi olla paikassa, jossa täydellinen vanhurskaus vallitsee, paikassa, jossa ei suvaita ainoatakaan syntiä? Kuinka ihminen voi päästä Isän tykö, on ollut ihmiselämän ongelma kautta koko historian. Eikö tämä ole ihmeellinen asia: Jumala ei voi katsoa syntiä lainkaan, joten voimme ymmärtää, miksi Jeesus on ainoa tie Taivaaseen. Hän on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Hän sovitti meidän syntimme verellään. Hän täytti kaikki Jumalan vanhurskaat vaatimukset meidän puolestamme. Hän antaa iankaikkista elämää meidän sieluihimme, jotta meillä olisi elämä. Ja Jeesus sanoi, että Hän on Tie, Totuus ja Elämä. Tämä kaikki siis tarkoittaa, että ilman Jeesusta on mahdotonta pelastua. Meidät omat tekomme ovat kuin likainen vaate (Jes. 64:6) eikä Jumala voi meitä tällaisena hyväksyä. Meidän täytyy uskoa Jeesukseen, joka on välimies. Joku on sanonut hienosti, että jos Jeesus ei ole minun tieni täällä elämässä, niin en ole matkalla mihinkään. Jos Jeesus ei ole minun tieni, niin en ole matkalla mihinkään, vaan elän täällä ilman päämäärää, vain jotain itsekeksittyä tarkoitusta varten. Mutta Jeesuksesta tulee minun tieni, Hänestä tulee minun tarkoitukseni ja Hänestä tulee minun päämääräni. Sen jälkeen elämästäni tulee hyvin mielekäs. Kysymys ei ole siitä, mitä minä teen täällä ajassa, vaan siitä, kenelle niitä asioita teen. Jeesuksen täytyy olla minun tieni, muuten en ole matkalla mihinkään, vaan elän vain itselleni. Se, että elän vain itselleni ja itseäni varten, kantaa ennen pitkää huonoa hedelmää. Jeesuksen täytyy olla minun tieni.

Tyytyväisyyden salaisuus

Ja Jumala on ihanalla tavalla valmistanut meille elämän, jossa voimme olla täysin tyydytettyjä. Meillä voi olla yltäkylläinen elämä: meillä voi olla varjelus, meillä voi olla turvallisuus. Monet ihmiset ajattelevat, että Jumala vaatii meiltä jotain. Mutta se elämä, joka meillä on Kristuksessa, on paljon enemmän kuin sellainen, jossa teen mitä itse haluan. Monesti ihmiset sanovat, että vapaus on sitä, että saa tehdä mitä itse haluaa. Eihän se ole mitään vapautta, että tekee mitä itse haluaa. Jumala haluaa johtaa meidät ulos tekemästä mitä itse haluamme kohti Hänen suunnitelmaansa, joka Hänellä on meidän elämäämme varten. Hän haluaa viedä meidät laajempaan elämään, joka on suurempi kuin minun käsitykseni elämästä. Sen tähden kaiketi Daavid sanoi "Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 24) ja "Ahdingossa Sinä avarrat minun tilani" (Ps. 4:2). Hän vie minut ulos itsestäni, siitä käsityksestä, joka minulla on elämästä. Se on pelottava matka, sillä silloin minun täytyy alkaa luottaa Jumalaan. Minun ei tarvitse luottaa Jumalaan, jos rakennan tänne oman elämäni ja oman järjestelmäni. Sillä tavoin yritän varmistaa kaikin tavoin, että minulla on kaikki hyvin. Mutta ihmisellä ei ole tällaista kykyä, sillä ei voi edes päättää, elänkö minä vielä huomenna vai en. Sinäkään et voi päättää, oletko terve huomenna tai mikä sinua kohtaa. Elämä on pelottava asia ja saatana projisoi tänne väärän turvallisuuden tunteen. Se on maailman henki, joka täällä on. Kosmokratos, sellainen voima, joka antaa meille väärän turvallisuuden tunteen ja antaa meille ajallista tyydytystä ja tyydytystä. Mutta Jeesus on Totuus. Hän on Tie, Totuus ja Elämä. On mahtavaa elää tarkoituksenmukaista elämää, jossa on todellinen tarkoitus, jossa on taivaallinen päämäärä, iankaikkinen päämäärä. Ja me olemme sillä Tiellä tänään, kaikki, jotka olemme täällä, jotka olemme uskoneet Jeesukseen. Sillä Tiellä on yliluonnollinen varjelus, Jeesus on se varjelus. Jokainen, joka vaeltaa sillä, on Jumalan erikoisen huolenpidon alaisena.

Todellinen totuus

Sitten Joh. 14:6 sanotaan, että Jeesus ei ole vain Tie, vaan Hän on myös Totuus. Kukaan ei pysty selittämään, kuka hän on. Jos kysyt joltain huipputiedemieheltä, kuka tämä on ja miten tämä maailma on luotu, niin vastaus sisältää monia sellaisia sanoja kuin "uskoisin" ja "luulisin" ja "olettaisin". Mutta Jeesus selvittää meille, mikä on totuus. Jeesus yksin tietää, mistä täällä on kysymys: enkelimaailmoista, universumeista, galakseista. Jeesus on Totuus. Jeesus on Totuus ja ihminen on syntinen ja tarvitsee sovittajaa, tarvitsee pelastajaa. Jeesus on se, johon meidän täytyy uskoa, jotta voisimme pelastua. Se on todellinen asia: kun me uskomme Jeesukseen, Pyhä Henki tulee meidän elämäämme. Jumalan Rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta ja meistä tulee Jumalan lapsia. Se on todellinen asia, joka tapahtuu. Ja jos Jeesus ei ole minun Totuuteni, niin minä en tiedä mitään. Tiede tutkii Jumalan suuria tekoja, se ei pysty selittämään mitään. Tiede löytää uusia, ihmeellisiä asioita siitä mitä Jumala on tehnyt. Tiede käsittelee ainoastaan asioiden seurauksia, mutta Raamattu, Jeesus ja Pyhä Henki kertovat meille, mitkä ovat asioiden syyt: mistä kaikki johtuu, ilmiöt, olemassaolo, mikä ihminen on, mistä ihminen on tullut ja niin edelleen.

Kristus elämänämme

Jeesus ei ole vain Tie ja Totuus, vaan Hän on myöskin Elämä. Kenelläkään ei voi olla iankaikkista elämää, jos hän ei usko Jeesukseen ja synny uudesti Pyhästä Hengestä. Jeesus on meidän elämämme. Niinkuin tämä kirjoittaja sanoo: jos Jeesus ei ole minun elämäni, niin itse asiassa minä en elä vielä ollenkaan. Kun Jeesuksesta tulee minun elämäni, niin silloin elän ikuista elämää, elämää, jolla ei ole alkua eikä loppua. Se on elämää, joka on aina ollut ja josta ihminen on kerran langennut pois Eedenin puutarhassa. On mahtavaa olla elävä tänään. On mahtavaa, että Jeesus on meille todellinen ystävä.

Kun me korotamme Jeesusta, niin se on objektiivista. Me emme korota ihmistä emmekä puhu ihmisistä, siitä keitä me olemme, koska kristillisyydessä ei ole siitä kysymys. Kristillisyys on sitä, kuka Kristus on ja mitä Jumala vaikuttaa armonsa kautta meidän elämässämme. Se ei ole sitä, että "pastori sanoi sitä ja sitä", vaan kaiken takana on Kristuksen korotus ja Jumalasta puhuminen: mitä Jeesus on tehnyt ja kuinka Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudella ja kuinka Hän on sovittanut meidän syntimme, kuinka Hän johdattaa ja kuinka Hän avaa kirjoituksia ja kuinka Jumalan Sana on Pyhän Hengen inspiroima. Me emme kommunikoi lihan ja veren tasolla enää lainkaan. Kristillisyys on sitä, kuka Kristus on. Kristillinen elämä on vaikutusta, sitä vaikutusta, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa. Se on sitä vettä, jota me juomme. Raamattu kuvaa sitä vetenä: Pyhä Henki ja Jumalan Sana. Se tyydyttää meidät ja sillä on monenlaisia vaikutuksia.

Mieluummin rakkaus kuin huoli

Käännetään Filippiläiskirjeen 1. lukuun. Filippiläiskirje on ainutlaatuinen kirje: sen joka luvussa tulee mahtavalla tavalla ilmi, kuinka Kristus on kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee. Kristus on kaikkea sitä, mitä jokainen ihminen tässä maailmassa tosiasiassa haluaa, mutta he etsivät sitä vääristä paikoista. Tämä on totta: Kristus on se, mitä jokainen ihminen todella haluaa. Se rakkaus, jolla Jumala meitä rakastaa, on se rakkaus, jota kaikki ihmiset etsivät. Avioliitossakin vaimo haluaisi, että mies rakastaisi häntä juuri sellaisena kuin hän on. Mutta jos Jeesus ei ole tämän miehen elämässä ja saa kontrolloida tätä miestä, niin tämä mies ei ilmaise tällaista rakkautta. Hollywoodissa filmitähdet puhuvat, kuinka he ovat löytäneet sen oikean, mutta parin vuoden päästä he huomaavat, että se ei ollutkaan se oikea. Sitä oikeata ei löydy ikinä, jos ihmiseltä puuttuu Jeesus. Kun minulla on Jeesus, se oikea voi olla ensimmäinen ihminen, joka kävelee minua kadulla vastaan. Meillä ei ole tarvittavaa kapasiteettia. Me niin usein yritämme tehdä sellaista, mihin meitä ei ole koskaan luotu. Omasta elämästä huolehtiminen on yksi tällainen asia. Sinua ei ole luotu siihen, että yrität huolehtia elämästäsi parhaasi mukaan. Meidät on luotu siten, että Jumala saisi huolehtia meistä. Hänellä on täydellinen systeemi sille, miten se toimii. Älä murehdi niitä asioita. "Heittäkää kaikki murheenne Minun päälleni, niin Minä pidän teistä huolen." (1.Piet. 5:7)

Fil. 4:6 "Älkää mistään murehtiko vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,"
Fil. 4:7 "ja Jumalan Rauha, ...on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne."

Ei meitä ole luotu huolehtimaan. Miksi meidän pitäisi yrittää tehdä jotain sellaista, johon ihmistä ei ole koskaan suunniteltu? Meidät on suunniteltu Jumalasta rippuvaisiksi. Tästä syystä rukouselämässä on niin paljon järkeä. Meidät on suunniteltu yhdessä muodostamaan Kristuksen ruumis, jossa kaikki jäsenet muodostavat erityisiä osuuksia siitä, kuka Jeesus on täällä ajassa. He ilmaisevat täytettyä työtä henkivalloille, hallituksille ja tälle maailmalle. He kokevat todeksi sen, että heidän vanha ihmisensä on todella kuollut ja ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja että he ovat uusia luomuksia Hänessä. Ilman seurakuntaruumista ei ikinä voi kokea ja löytää kuolemaansa Kristuksen kanssa. Vanha ihminen on niin petollinen, se aina pyrkii sotkeutumaan asioihin, jotka hänelle eivät kuulu. Mutta ei ole meidän asiamme huolehtia itsestämme; Jumala haluaa huolehtia meistä. Tällainen tietous on mahdollista ja tällainen siunaus on kokemuksellisesti mahdollista. Jumala on niin hyvä ja ihmeellinen meitä kohtaan. Hän huolehtii meistä, vaikka joskus ei näyttäisikään siltä. Kun olemme keskinäisessä kanssakäymisessä tämän ihmeellisen Totuuden kanssa, että Jumala on ottanut meidät omakseen, niin me lakkaamme vaeltamasta näkemisessä ja kuulemisessa ja luulemisessa. Me alamme vaeltaa uskossa ja opimme kaikki yhdessä katsomaan siihen:

Hebr. 12:2 "uskomme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjolla olevan ilon sijasta kärsi ristin,..." 
Uskovan ilo

Ja "nisunjyvä putosi maahan ja kuoli, jotta se kantaisi paljon hedelmää." Me olemme Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa hedelmää. Jeesus nousi kuolleista, jotta meillä voisi uskon kautta olla se sama Elämä, että me voisimme jakaa sitä samaa Elämää, samaa ihmeellistä rakkautta keskenämme, kokea sitä itse ja jakaa sitä toistemme kanssa, sitä, joka Jeesuksella oli meitä kohtaan. Tästä syystä kristillisyys on yliluonnollista, se on ihmiselle mahdotonta. Huolen pitäminen itsestämme on meille mahdotonta. Jumalan täytyy valaista meidän sydämemme silmät näkemään, keitä me olemme. kristillisyys ei ole vaikeata, se on mahdotonta ihmiselle. Ihmisen on mahdotonta alkaa ajatella, että kaikki vaikuttaa meidän parhaaksemme (Room. 8:28).

Meidät on tehty kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, mutta ei kirjaimen, sillä kirjain kuolettaa, vaan Hengen palvelijoita. Että voisimme luottaa Pyhään Henkeen, ja että voisimme luottaa Jumalaan ja että Sana olisi meille elävää ja voisi johdattaa meitä ja että voisimme kohdata Jeesuksen tässä Sanassa.

Filippiläiskirje puhuu siitä, että Kristus on kristitylle kaikki kaikessa. Se on kirje, jossa Paavali kehottaa kristittyjä iloitsemaan Herrassa. Filippiläiskirje on eräs vankilakirjeitä, joita Paavali kirjoitti Rooman vankilassa. Hän sanoi, että

Fil. 2:18 "... iloitkaa minun kanssani"
Fil. 4:4 "... Vieläkin minä sanon: iloitkaa!"

Hän iloitsi siitä, että hän oli Herrassa. Ei hän iloinnut siitä, että hän oli vankilassa. Jumalan voima on tehnyt meille mahdolliseksi iloita kaikissa asioissa. "Kiittää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa". Ei asioiden tarvitse olla hyvin, mutta iloni häviää heti, kun en pysty kontrolloimaan kaikkea. Tässä näemme lankeemuksemme syvyyden: kun yritän itse huolehtia asioista, niin minulla ei ole yhtään uskoa. Jumala haluaisi, että meillä olisi vahva usko: kun kaikki on pielessä, niin uskomme, että kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Mitä sinulle täytyy tapahtua, että menetät hermosi? Se on merkki siitä, ettei sinulla ole paljoa uskoa. Kun sinulla on paljon uskoa, niin luotat ja lepäät siinä, että Jumala on kuitenkin hyvä ja Jumala on Rakkaus ja Jumala pitää huolta eikä tässä tilanteessa ole mitään hätää. Kaikki sujuu hyvin. Mutta meidän täytyy uskoa, että Jumala on ja palkitsee ne, jotka Hänen tykönsä tulevat. Sillä ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Jos vaellamme näkemisessä, niin elämme luonnollista elämää. Jumala on antanut meille uskon lahjan (1.Piet. 1). Meille on kaikille annettu kallis usko. Usko pelastukseen, usko siihen, mistä Jeesus puhuu Joh. 14, että Hän tulee noutamaan meidät eräänä päivänä. Se päivä ei enää varmaan ole kaukana. Vuosi 2000 on oven edessä ja joka 2000. vuosi on tapahtunut jotain suurta maailmassa. Luomisesta 2000 vuotta eteenpäin oli tulva, joka hukutti silloisen maailman, koska ihmisestä oli tullut jumalaton. 2000 vuotta vedenpaisumuksesta eteenpäin Kristus tuli maailmaan ja sovitti maailman synnit. Siitä 2000 vuotta eteenpäin on kolmen vuoden päästä meidän ajanlaskumme mukaan. Kuka tietää. Jos Kristus syntyi vaikka 4 eKr. niin nyt on jo vuosi 2001. Koskaan ei tiedä, milloin Jeesus tulee hakemaan meidät sinne, minne Hän on mennyt valmistamaan meille sijaa. Sitten menemme Taivaaseen ja saamme samanlaiset ruumiit kuin Jeesuksellakin on: ylösnousemusruumiit

Fil. 3:20 "Mutta meillä on yhdyskuntamme Taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,"
Fil. 3:21 "joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi."

Ei kannata välittää, jos on sairautta, vapinoita tai muuta sellaista. Tämä ruumis on vain väliaikainen asumus, ja kun tämä putoaa meidän päältämme pois, me saamme Jumalalta uuden ruumiin. Se on toisenlainen kuin tämä, vaikka siinä näkyykin samat kauniit, ihmeelliset muodot kuin tässäkin ruumiissa. Eikö olekin mahtava elämä? Jeesus on meidän Tiemme, Jeesus on meidän Totuutemme ja Jeesus on meidän Elämämme. Me elämme iankaikkisuutta varten: olemme matkalla kohti iankaikkisuutta, Taivasta. Se on päämäärämme.

Jeesus, me kiitämme, Herra, Sinun uskollisuudestasi. Vaikka me olemme heikkoja, niin meillä on armo, meillä on pelastus. Me olemme Sinun lapsiasi ja Sinä pidät meistä huolta. Sinä olet suunnitellut kaiken niin, ettei meiltä kysytäkään mitään kykyä. Meidän ei tarvitse päästä jonnekin ja täyttää vaatimuksia, vaan meidät hyväksytään juuri sellaisena kuin olemme. Täysin pistein, Herra, Sinun ansioillasi.

p. Jorma Immonen 
(saarna vuodelta 1996)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hengen vitamiini – 18. helmikuuta

Ps. 16:11 ”Sinä neuvot minulle elämän tien.”

Miehen mielestä monikin tie on oikea tie, mutta lopulta tulee ilmi, että nuo tiet ovat kuoleman teitä. Jeesuksen puheessa oli elämä, Hän on Jumalan tapa toimia. Sitä ”tie” vertauskuvallisesti tarkoittaa. Meidän luonnolliset tapamme toimia eivät ole elämää tuottavia, mutta Herra neuvoo meidät elämän tielle. Sillä tiellä tuotamme elämää ympärillemme. Pyhä Henki antaa meille toimintatavan, joka tuottaa hengellistä elämää.

____
Hengen vitamiinit ilmestyvät päivittäin osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

perjantai 17. helmikuuta 2017



Isän mieleisiä

Gal.2:16 "mutta koska TIEDÄMME, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan USKON kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen TULLAKSEMME VANHURSKAIKSI uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."

Huh ! Jos olisin äidinkielen aineessa kirjoittanut tuon lauseen, niin opettaja olisi kyllä huomauttanut toistosta. Mutta me ihmiset TARVITSEMME toistamista.

Vanhurskas on "sellainen kuin kuuluukin olla." Siispä Isän mielestä olemme sellaisia kuin Hän haluaisikin meidän olevan, kun uskomme ja luotamme Jeesuksen Täytettyyn Työhön, emmekä pidä itseämme arvollisina sen perusteella, että pidämme Lain.

Näin me arvostamme Jumalan luonteen jaloutta, emme itseämme. Ja sellaisiin Jumala mielistyy ! Jer.9:24

/Mika

torstai 16. helmikuuta 2017

Kun Jumala murtaa

1 Moos. 32:31
Jumala on aina käyttänyt murrettuja ihmisiä.
Jumalan murtaminen jätti pysyvän jäljen Jaakobiin. Heprealaiskirjeessä (11:21) näemme vanhan Jaakobin palvomassa (KJ:n käännös) Häntä, joka hänet mursi.
Palvonta ja kiitollisuus nousee usein suloisena Jumalalle sydämeltä joka on asettanut itsensä toisen (Kristuksen) varaan. Ihmissilmä ei ehkä huomaa eroa murretun henkilön palvelustehtävässä, mutta Herran todellisuudessa ero on galaksien suuruinen.

Pastori Matti Himanka 

keskiviikko 15. helmikuuta 2017


Totuus voidaan tuntea

”sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.” (Room.1:19)

Agnostismi tulee sanasta agnosia, jossa a tarkoittaa ei ja gnosis tarkoittaa tietoa. Koko sana tarkoittaa siis ’ei tietoa’. Agnostismin kannattaja useimmin sanoo, että hän ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei – ehkä on, ehkä ei. Agnostikko saattaa sanoa, että ”kunhan tiede todistaa asian” tai ”Jos omin silmin näen Jeesuksen” tai ”kunhan on riittävästi todistusaineistoa”.

Kristinuskossa Raamatussa Jumala sanoo: ”- että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:4).  ”- kaikki, jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan” (2.Joh.1:1). ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; -” (Joh.14:6). Raamatun mukaan Jumalasta voi saada tietoa ja totuus voidaan tuntea, ja se on kaikkien ihmisten tavoitettavissa. Totuus tulee tutuksi uskon kautta, jotka ottavat Jeesuksen vastaan (Ilm.3:20,  2.Kor.11:10, Joh.8:32). Totuudella on nimi. Hän on persoona: Jeesus. Pyhä Henki johdattaa uskovaa totuuden tuntemisessa (Joh.16:13).

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh.8:32)

Toni Taiveaho

tiistai 14. helmikuuta 2017

Mitä Jumala on meille lahjoittanut?

1 Kor. 2:12

Vain Pyhä Henki pystyy saamaan meidät vakuuttuneiksi Kristuksen työn suuresta arvosta elämässämme. Sielunvihollisen kannalta on murskaavaa, että saamme tietää sen, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Siksi hän pyrkii kaikin voimin siihen, että uskovat eivät tietäisi niitä asioita, jotka Jumala on heille lahjoittanut Kristuksen lunastustyön perusteella. Hän vihaa sitä, että tulemme yhteen ja pyydämme Jumalaa paljastamaan meille Sanansa ja Henkensä kautta Kristuksen tutkimattomia rikkauksia. Joten, annetaan Sanalle vapaa kurssi sydämeemme ja rakennutaan tänäänkin totuudesta joka kestää iankaikkisesti Matt. 24:35.


Pastori Matti Himanka

maanantai 13. helmikuuta 2017

Hengen vitamiini – 13. helmikuuta

Ilm. 3:12 ”Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.”

Sinuun on kirjoitettu kolme nimeä: Jumalan, Hänen kaupunkinsa ja Hänen Poikansa nimi. Se tarkoittaa sitä, että sinuun kirjoitetaan heidän luonnettaan. Jumalan nimi tarkoittaa, että sinuun on kirjoitettu Hänen pyhyyttään. Kaupungin nimi tarkoittaa, että sinussa on rakkautta ja yhteenkuuluvaisuutta. Pojan nimi tarkoittaa, että sinussa on uhrautuvaisuutta. Tätä kaikkea sovellat uuden luonteesi kautta, kun vaellat uskovana maan päällä.

_________
Hengen vitamiinit ilmestyvät päivittäin sivustolla: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/ 

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kahvilakeskustelu - enkelit


Lataa / Download

Etsi Kuka olet

Jumalan täydellisiä tekoja

Tässä on asia, jota ajattelin tänään ja joka on mielestäni todella tärkeä.

Ef. 2:10 “Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”

Efesolaiskirjeen luvut 1-3 kertovat niistä siunauksista, jotka Jumala on tehnyt meille Kristuksessa. Jumalan menetelmä on se, että hän ensin käsittelee meidän luonteemme: Hän ei toimi näkyvällä alueella ensiksi, vaan Hän toimii näkymättömällä alueella. Hän tekee meistä uusia luomuksia ensin, uusia ihmisiä, taivaallisia ihmisiä, sellaisia, joilta vanhat asiat ovat menneet pois. Hän siunaa meitä kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, tekee meistä uusia luomuksia. Käyttäytyminen on seuraus siitä, että me etsimme sitä, keitä olemme. Siis me emme ala tehdä tekoja, ennenkuin tiedämme, keitä olemme, kuka on se, joka niitä tekoja tekee ja mikä on niiden lähde. Se on todella tärkeä periaate. Kun näen kuka olen Kristuksessa, niin minun on paljon helpompi olla kuuliainen Jumalalle, eikö vain? On turha odottaa kuuliaisuutta ihmiseltä, joka ei ole valmis siihen. Monet ihmiset eivät ole valmiita kuuliaisuuteen, vaan he yrittävät itse toteuttaa Jumalan Sanaa. He yrittävät itse olla tekemättä syntiä, mutta se ei onnistu sitä kautta. Se onnistuu vain sitä kautta, että Jumala saa avata minun silmäni näkemään, että minä olen saanut syntini anteeksi ja että minut on vapautettu minun synnistäni. Minä olen vapaa! Sitten kun näen, että olen vapaa, on helppo olla kuuliainen.

Täytetty Työ on sitä, että me olemme täydellisiä Kristuksessa, yhdellä ainoalla Uhrilla sellaisiksi tehdyt (Hebr 10:14). Minun ajatukseni ovat täydelliset, eikä minulla ole mitään ongelmia, koska olen Kristuksessa. Kristuksesta käsin on helppo alkaa käsitellä asioita: kun ongelmia tulee, tiedän, että minulla ei ole niitä Kristuksessa. Häneltä tulee sitten viisaus käsitellä näitä asioita. Oikea järjestys on se, että olen valmis olemaan kuuliainen ja se tulee sitä kautta, kuka olen Kristuksessa. Minä en ole nämä kurjat ajatukset, joita minulla on itsestäni! Minä en ole kiinnostunut siitä, mitä itse ajattelen itsestäni tai mitä joku toinen minusta ajattelee. Olen kiinnostunut siitä, mitä Jumala ajattelee minusta ja mitä Hän ajattelee sinusta. Minun täytyy ensin löytää, että olen Hänen tekonsa. Se ei ole syy tehdä asioita, että joku sanoo, että tee tämä tai tee tuo. Jos me ajattelemme vaikka kymmenyksiä, niin niidenkin täytyy tulla armon kautta, perustuen siihen, että tiedän, kuka olen.

Täydellisyys on oikea motiivi

Mikä on motiivini olla kuuliainen Jumalalle? Mikä on motiivini olla tekemättä syntiä tänään? Se motiivi on se kuka minä olen Kristuksessa. Minä olen täydellinen. Minä käyn kokouksissa sen tähden, kuka olen, en sen tähden, että täytyy käydä. Kaikki minun elämässäni tapahtuu sen kautta kuka minä olen, ja siksi minun täytyy ensin löytää se, kuka olen. Efesolaiskirjeen luvut 1-3 puhuvat koko ajan siitä, kuka minä olen, mitä minulle on tapahtunut, valtavia siunauksia: edeltäpäin määrännyt meidät lapseuteen, oman kirkkautensa kiitokseksi, sinetöinyt meidät Pyhällä Hengellä. Paavali rukoilee, että (Ef. 1:17-18) Jumala saisi valaista heidän silmänsä näkemään, mikä on se suunnattoman suuri voima, joka vaikuttaa meidän parhaaksemme, kun me uskon kautta elämme todeksi sen, keitä me jo olemme. Jeesuksen ylösnousemusvoima tekee minulle mahdolliseksi elää todeksi Jumalan Sanaa. Jumalan Sana on kertomus siitä, kuka minä jo olen ja mitä omistan. Se ei kerro, kuka minusta tulee, kun omalla voimallani yritän sitä pitää. Kysymys on siitä, että minä olen täytetyn työn tilassa tänään ja minä olen täydellinen Kristuksessa ja nyt vapautan sen elämän olemaan kuuliainen Jumalan Sanalle. Sana on jo itse asiassa täytetty minussa ja nyt minä tutkin sitä, kuka minä oikein olen.

Minulla täytyy olla perusta kaikelle. Minulla täytyy olla oikea motiivi kaikelle toiminnalle. Syyllisyys aiheuttaa monenlaisia ongelmia ihmisille ja syyllisyys johtuu siitä, ettei ihminen tiedä, kuka hän on! Hän on sellainen, joka on saanut syntinsä anteeksi 2000 vuotta sitten, koko maailman kaikki synnit. Kenenkään ei tarvitsisi olla syyllisiä enää, mutta he tuntevat silti syyllisyyttä, koska eivät tiedä, keitä ovat. He elävät jonkin menneen ongelman heijastumissa nykyaikana, koska he eivät tiedä keitä ovat eivätkä ota selvää siitä, keitä ovat ja mitä meille on tapahtunut Kristuksessa. Jumala on tehnyt meidät eläviksi ja antanut anteeksi kaikki synnit. Me olemme Hänen tekonsa ja meillä on rauha Jumalan kanssa tänään Kristuksen veren kautta. Nyt meillä on paikallisseurakunta, jossa me rakennumme yhdessä Jumalan asumukseksi muiden kanssa Pyhän Hengen kautta. On mahtavaa ajatella tätä asiaa.

Me olemme yksi, uusi ihminen juutalaisten kanssa, niiden juutalaisten, jotka hyväksyvät Jeesuksen Messiaana. Tämä on ollut salaisuus, joka on ollut kätkettynä Jumalassa ikuisista ajoista asti. Tämä salaisuus paljastuu tänään seurakunnan kautta ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Tässä "halajavat katsahtaa" tarkoittaa, että he kurottautuvat katsomaan. He katsovat parhaillaan taivaasta, miten elävät ihmiset, jotka on tehty täydellisiksi Jeesuksen Kristuksen veren kautta, Hänen kuolemansa kautta.

Joten ennen kuin teemme mitään, meidän täytyy tietää, keitä me olemme ja mikä on meidän motiivimme. Matteus 7:24 sanoo, että meillä täytyy olla luja perusta. Se luja perusta on tietysti armo ja se kuka minä olen Kristuksessa. Minulla täytyy olla selvä perusta sille, miksi teen näitä asioita, sillä muuten minun rakennukseni ei kestä, kun koettelemukset tulevat, kun myrskytuulet tulevat ja tulvat tulevat. Mutta jos minä tiedän kuka olen, niin en koskaan sorru. Minä olen Kristuksessa ja jotta sortuisin, pitäisi Kristus ensin sorruttaa. Sorruttakaa ensin Jeesus, koska heikoinkin kristitty on tosi väkevä, koska hän on Kristuksessa. Joten mikäli joku haluaa saada nurin heikoimmankin kristityn, hänen pitää ensin murskata Jeesus. Mutta kenelläpä olisi sellaista kykyä ja voimaa, kun me vain riipumme kiinni Jeesuksessa ja siinä, keitä me olemme Hänessä.

Ensin hyväksyttyjä, vasta sitten tekijöitä

Tiedätkö, tämä maa on täynnä sellaista kristillisyyttä, missä tehdään tekoja ja yritetään saada hyväksymistä, Jumalan hyväksymistä tekojen kautta ja myös ihmisten hyväksymistä ja arvostusta, kokonaan ilman oikeita motiiveja. Se on surullista, sillä nämä ihmiset ovat paljon enemmän kuin mitä he toteuttavat: väkisin vääntävät rukousta ja lihassaan yrittävät toteuttaa Jumalan Sanaa. He luulevat, että hengellisyys on siinä, että joka toisessa sanassa huutaa Halleluja.

Matteus 7:24 sanoo, että perusta täytyy olla kunnossa. Jeesus korjaa itse ensin ihmisen: ihminen pitää korjata ensin. Luonne on se, mikä ratkaisee. Sitten, kun me olemme uusia luomuksia, meillä on uusi luonne, joka on Jumalan kaltainen, sitten me elämme todeksi sen. Silloin me elämme siitä täydellisyydestä käsin, joka olemme Kristuksessa. Joten kuuliaisuus ei tule ensin. Me etsimme sitä, keitä me olemme kaiken aikaa. Me etsimme, keitä me olemme! Me etsimme sitä, millä tavalla meidät on hyväksytty Kristuksessa. Me emme etsi sitä, miten voisimme tulla hyväksytyksi, me etsimme sitä, miten meidät on jo hyväksytty. Me etsimme sitä, miten meitä ei voida tuomita, miten kukaan ei voi meitä tuomita. Edes Jumala ei voi meitä tuomita! Ihmiset tuomitsevat itsensä, vaikka edes Jumala ei voi heitä tuomita. Minkä ihmeen tähden? Ihmiset ovat syyllisiä ja allapäin, kun Jumala iloitsee meistä.

Sef. 3:17 "... Hän ilolla iloitsee sinusta..."

Hän hyppii ylös ja alas Taivaassa. Mutta me olemme allapäin, vaikka me olemme täydellisiä. Tiedätkö, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että me etsimme väärästä paikasta: me katsomme tunteitamme, elämäämme, olosuhteitamme, tilanteitamme. Me muodostamme omakuvamme siitä, mitä me itse ajattelemme itsestämme ja tilanteistamme. Mutta ilo tulee siitä, kun käännämme katseemme pois itsestämme, Kristukseen. Ajattelemme itseämme Kristuksessa, täydellisinä.

Ef. 2:10 "Sillä me olemme Hänen tekonsa..."

Onko Jumala tehnyt jotain epätäydellistä? Onko Jumala tehnyt jotain sellaista, joka tekee minusta surullisen ja masentuneen? Onko Jumala tehnyt jotain huonoa, vaikka minut huonon näköiseksi? Jumala ei ole tehnyt yhtään virhettä. Tämä sana "teko" tässä on "poieema" Sehän on vähän niinkuin englannin "poem", runo, ja siinä runossa on kaikki loppusoinnut oikein. No, en muista, mitä "poieema" tarkoittaa, mutta me olemme Jumalan tekoa, jokainen meistä. Meidät tekee surullisiksi se, kun me elämme siinä, keitä me itse yritämme olla, ilman, että me ottaisimme vastaan sen, keneksi Jumala on meidät tehnyt.

Ajattele itseäsi Kristuksessa

Mietiskellään Efesolaiskirjeen lukuja 1-3 ja annetaan Pyhän Hengen puhua meille. Ne teot tulevat kyllä jälkeenpäin: kun ymmärrän kuka olen, on tottelevaisuus todella helppoa. Silloin Jumala on saanut näyttää minulle, kuka olen Kristuksessa, täydellinen Hänessä ja että minulta ei puutu mitään. Minun ei tarvitse mennä tupakalle, koska se uusi luomus, joka minä olen, elää iankaikkisesti Taivaassa eikä siellä ole mitään "pistäytymishuoneita", jossa voi käydä tupakalla.

Eikö ole mukavaa olla täydellinen? Miltä tuntuu olla täydellinen? Se ei tarkoita, että me kokemuksessa olisimme täydelliset, vaan me asenteessamme ajattelemme, niinkuin Jumala ajattelee meistä. Tiedätkö, sinun ei tarvitse ajatella omaa mitättömyyttäsi, koska Jumala tietää sen jo. Meidän ei tarvitse viipyä omassa viheliäisyydessämme sekuntiakaan. Vaikka me emme näe itseämme täydellisenä, me voimme ajatella olevamme täydellisiä, koska me todella olemme. Eikö ole mukavaa? Minusta tämä on maailman paras asia.

Minä harjoitan itseäni joka päivä siinä, etten ajattele itsestäni vanhan mukaan, vaan ajattelen itsestäni sen mukaan, kuka olen Kristuksessa. Minulla on silloin paljon parempi olo, paljon vähemmän ilmakehän painostusta, paljon vähemmän syyllisyyttä ja paljon enemmän ymmärtämystä ja rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Tämä on seurausta siitä, että olen alkanut vastata Jumalan rakkaudelle. Minä hyväksyn sen, että Hän rakastaa minua. Hyväksytkö sinä, että Hän rakastaa sinua? Hyväksy sinäkin se, ja sitten meillä on täällä iso joukko, joka hyväksyy sen, että Jumala rakastaa meitä juuri sellaisena kuin me olemme.

Painetaan mieleemme, että hengellisyys ei ole sama asia kuin toiminta ja tekojen tekeminen. Motiivi on tärkein, se näkymätön juttu. Israel ajatteli niin, että kun Messias tulee, niin Hän väkivalloin palauttaa Israelin loiston tässä fyysisessä maailmassa. Ongelma vain ei ole täällä fyysisessä maailmassa. Meidän tekomme ovat täysin arvottomat, jos ne eivät ole lähtöisin armosta ja jos niiden motiivi ei ole siinä, keitä me olemme Kristuksessa, uusia luomuksia. Israelilaiset eivät ajatelleet, että ihminen on syntinen ja että Jeesus tuli korjaamaan näkymättömän maailman asioita. Jumala tiesi, että ihminen on syntinen ja että siitä ongelmat johtuivat täällä näkyvässä maailmassa. Siksi Jeesus tuli korjaamaan syyt. Nyt kun me uskomme Häneen, niin meistä tulee syy, jossa ei ole enää ongelmia ja me vain ilmaisemme tätä ongelmattomuutta tässä näkyvässä maailmassa. Mutta ihmiset rakastavat ongelmia, he rakastavat tätä näkyvää maailmaa. Se on heille kaikki kaikessa. Se on heidän motiivinsa, heidän koko elämänsä. Se perustuu siihen, minkälaisia olosuhteet ja tilanteet ovat, eikä siihen, keitä he ovat Kristuksessa, uusia luomuksia. Minkä tähden ihmisellä on syyllisyyttä? Se johtuu siitä, että hän ei ole hyväksynyt sitä, että hänen syntinsä on sovitettu. Vaikka hän on ne tunnustanut, ne kalvavat häntä.

Täydellisyydessä ei ole syyllisyyttä

Meidän pitäisi etsiä sitä, keitä me olemme: meidän syntimme ovat sovitetut, ne ovat kaikki maksetut jo ennen maailman perustamista Jumalan mielessä. Jeesus teki siitä todellisuutta historiassa, jotta me voisimme nauttia sen hedelmiä uskomalla Jeesukseen ja tulemalla Hänessä Jumalan vanhurskaudeksi. Jos me siis olemme Jumalan vanhurskaus Kristuksessa, se merkitsee sitä, että olemme täydellisiä. Ei täydellisessä ole mitään syyllisyyttä, mutta jos minulla on syyllisyyttä, niin en elä todeksi sitä, kuka olen Kristuksessa. Tämähän on selvä kuin vesi, eikö olekin?

Ef. 2:8 "Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta..."

Syyllisyys johtuu siitä, että yritän itseni kautta pelastaa itseni. Syyllisyys on juuri sitä, että minä yritän itse pelastaa itseni. Mutta sieltä ei löydy pelastusta. Ei ole kuin yksi ainoa Uhri. "Jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon..." (Hebr. 10:26), ei ole muuta uhria. Minä en voi tehdä mitään auttaakseni itseäni. Minä en voi tehdä mitään: syyllisyys painaa minua, kunnes hyväksyn sen uhrin, jonka Jeesus antoi puolestani. Ihan turha luulla, että Hebrealaiskirje 10 puhuu pelastuksen menettämisestä: jotka sellaista puhuvat, eivät tiedä ollenkaan, mitä siinä lukee, he eivät tunne Jumalan luontoa eivätkä Hänen taloudenhoitoaan, eivät sitä, mitä varten Jeesus tuli eivätkä tunne ollenkaan sitä, mitä Hänen Verensä on saavuttanut meidän parhaaksemme. Sellaisten pitäisi mennä meidän pyhäkouluumme, jotta pyhäkoululapset voisivat heitä opettaa.

Älkäämme itse yrittäkö pelastaa itseämme, niin syyllisyyskin häipyy samantien. Luottakaamme siihen, että Jeesuksen Veri on kyllin, että Jumala on tehnyt sen meidän puolestamme, että meillä ei tarvitse olla syyllisyyttä ollenkaan. Me olemme uusia luomuksia. Siitä tulee se uusi perusta, miksi haluamme tehdä, niin kuin Paavali sanoo:

Ef. 4:1 "Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii."

Siis vaeltakaamme sen aseman mukaan, joka meillä on.  Siksi meidän täytyy ensin tietää, mikä minun asemani on. Sitten minä tutkin, miten elää sellainen ihminen, jolla on tällainen taivaallinen asema. Se ei lähde niinpäin, että ensin tehdään tekoja. Jumala ei halua, että teen yhtään mitään, ennenkuin ymmärrän, kuka minä olen Kristuksessa. Sellaisessa seurakunnassa, kuin meilläkin on, ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei lähde tällaisesta ymmärryksestä. Muuten tulisi kaikenlaisia ongelmia ja me haluamme välttyä niiltä ongelmilta. Jos armo ei ole minun motiivini tehdä asioita, niin minun ei pitäisi tehdä niitä ollenkaan, koska siitä aiheutuu minulle itselleni monenlaisia ongelmia. Esimerkiksi jos minä pastorina miettisin, miksi ihmisiä ei tule kokoukseen ja siitä tulisi minulle motiivi, niin en kestäisi kovin kauaa. Täälläkin oli vielä viittä vaille kokouksen alkua vain muutamia ihmisiä. Mutta armo oli minun motiivini ja sanoinkin p. Juhalle, että "aloitetaan kokous." Sama pätee kaikkiin projekteihimme: jos armo ei ole motiivimme vaan tulokset, niin me turhaudumme. Jos taas armo on motiivimme, niin teemme asioita sen tähden, keitä me olemme, emmekä sen tähden, että pitäisi saada aikaan jotain näkyvää.

Armon ajatukset

Armon täytyy olla motiivini, kun menen töihin aamulla. Jos armo on minun motiivini, niin en odota työn tuottavan tuloksia tai ihmisten olevan ystävällisiä. Minä vain kiitän Jumalaa kaikesta: että saan olla siellä työpaikalla jne. Tehkäämme kaikki armosta: sovelletaan armoa, otetaan vastaan armoa. Armo on jotain, mitä me emme ansaitse. Jos sanon paheksuvasti jostakin tai jostakusta "no ku se o semmone", on se merkki minulle siitä, että en elä armossa, vaan minulla on toisenlainen intressi. Muutenhan minulla ei olisi syytä sanoa sellaista kenestäkään tai mistään. Tällaisen sanominen kertoo minulle, mistä viitekehyksestä käsin minä arvioin tätä ihmistä tai tilannetta. Jos elän armossa, en ajattelisi niin, vaan ajattelisin, että Jumala salli jostain syystä tämän ihmisen olevan minua kohtaan tällainen.

Eläkäämme siis armossa. Se, kuka olen Kristuksessa, ei ikinä reagoi negatiivisesti, ei ikinä suutu tai ole tyly tai tylsä tai inhottava tai lakoninen tai kylmä muita ihmisiä kohtaan. Se, kuka olen Kristuksessa, elää Jumalan Rakkaudessa ja ottaa huomioon ihmisten tarpeita.

Tämän täytyy olla meidän elämässämme oikeinpäin: älkäämme tehkö mitään asiaa sentähden, että pastori sanoo tai että joku pyytää, vaan sentähden, keitä me olemme armon kautta. Armo on se syy, se motiivi tehdä asioita.

Käännetään Johanneksen evankeliumiin lukuun 21, niin näemme erään ongelmatapauksen. On ihanaa tehdä asioita armosta, koska silloin ei ole vaatimuksia eikä edellytyksiä. Ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat ja minä alan itsekin nauttia elämästä, alan pitää itsestäni. Kaikki tulee sen kautta, ettei ole mitään vaatimusta. Armo on täyttänyt kaikki vaatimukset ja nyt olen täällä vain ilmaisemassa sellaisen tilan hedelmää, jonka kautta ja jossa olen täysin hyväksytty, Jumala on minut täysin hyväksynyt. Minä opiskelen edelleenkin tätä täytettyä työtä myöhään iltaisin silmät punaisena ja vaimoni Tiina vain katselee televisiota ja sanoo tosi hienoja asioita, joihin minä vain sanon, "Tämä on kyllä niin väärin! Minä opiskelen näitä asioita, enkä millään tahdo ymmärtää, kun sinä vain katsot televisiota ja ymmärrät kaiken." Tähän Tiina sanoo vain, "En minä mitään sellaista, minä vain ajattelen, että olen täysin hyväksytty." Minulle tulee mieleen Psalmi 127

Ps. 127:1 "... Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo."
Ps. 127:2 "Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."

Meidän tarkoituksenamme ei ole se, että me tekisimme asioita tai saisimme asioita. Meidän tarkoituksenamme on olla Herran ystäviä, koska se on se salaisuus. Se, että opiskelemme silmät punaisena, ei auta meitä. Muistan monia sellaisia asioita, kun olen ollut hyvin jännittynyt ja pelännyt ja kun ei ole ollut mitään sanottavaa. Mutta hienoin asia on kuitenkin se, että olemme Herran ystäviä. Etsikäämme Herran ystävyyttä. Se on paljon parempi, että meidän sydämemme on valmis kuin että saamme hienon sanoman. Silloin puhumme yksinkertaisia asioita Jumalan sydämeltä ja asiat kumpuavat siitä rakkaussuhteesta, joka minulla on minun Luojani ja Pelastajani kanssa. Se alkaa toimia vasta kun ymmärrän, kuka minä olen ja helliä sitä ajatus, että olen täydellinen, että olen Jumalan teko, että kaikki tämä on armosta ja minä vain otan sen vastaan yksinkertaisella lapsen uskolla ja alan pitää sitä totena elämässäni. Meidän ei tarvitse välittää siitä, keitä olemme luonnollisesti vaan ainoastaan siitä, keitä olemme yliluonnollisesti. Jumala on pannut ihmisen kuntoon, niin että hän voi kantaa hedelmää. Meidät on istutettu jaloon öljypuuhun. Nyt emme itse yritä tuottaa hedelmää, vaan olemme vain Herran ystäviä. Hän alkaa sitten elää meidän kauttamme, tehdä asioita meidän elämässämme, seurakunnassa ja yksityiselämässä. Olkaamme vain Herran ystäviä. Se on sama asia kuin "pysyä Hänessä." Se on sama asia kuin "syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa," olla kuuliaisia Hänen Sanalleen, käydä seurakunnassa, rukoilla ja arvostaa Jeesusta, rakastaa Jeesusta, antaa korkea arvo Hänen Sanalleen. Olkaamme Jumalan ystäviä. Älkäämme etsikö sanomia, etsikäämme Jeesusta, niin Hän antaa sanomia ja asioita.

Elämä on tehty meille helpoksi, mutta ihmiset tekevät siihen mutkia. Meidän tulee katsoa, millaiseen seurakuntaan me menemme, millaisia sanomia me kuulemme, tai tämä järjestys voi muuttua toiseksi. Sitten me olemme tosi vaikeuksissa. Meidän täytyy olla armo-keskeisiä.

Rukoillaan lopuksi. Jeesus, me kiitämme ja ylistämme Sinua. Me taistelemme saatanaa vastaan Herran varustuksella. Emme anna tuumaakaan periksi siitä, että me olemme täydellisiä Sinussa ja että me olemme Jumalan vanhurskaus. Emme anna tuumaakaan periksi. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, me olemme täydellisiä. Herra, me kiitämme ja ylistämme Sinua. Amen.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1996)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Kristukseen katsominen

2. Piet.1:10

Pietari kehottaa meitä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. Tämä on inhimillisesti mahdoton tehtävä. Ainoa tie tämän tekemiseen on ilmestys siitä mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt. Ilmestys Jumalan suvereenisuudesta ja armosta vaikuttaa edellä mainitut asiat. Sama ilmestys tekee myös mahdolliseksi jakeen loppuosan. Kun tämä ilmestys Jumalan armosta, rakkaudesta ja uskollisuudesta Kristuksessa valtaa sydämemme, niin tarve etsiä mitään muuta häviää: ”sillä jos sen teette, ette koskaan lankea.” Lankeaminen edellyttää aina johonkin muuhun kuin Kristukseen katsomista.
Siunattua päivää!

Pastori Matti Himanka

perjantai 10. helmikuuta 2017

Ja te tulette tuntemaan Totuuden

Joh.8:31-32 Niin Jeesus sanoin niille juutalaisille, jotka uskoivat Häneen: "Jos te pysytte Minun Sanassani, niin te totisesti olette Minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan Totuuden, ja Totuus on tekevä teidät vapaiksi."

Lupaus kaikille, jotka pitävät kiinni Jeesuksen sanoista: me tulemme tuntemaan Totuuden !

Maailmassa on nykyään lähes mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Lähes kaikki uutiset, joita luen, sisältävät itse asian lisäksi kirjoittajan kannanoton asiaan. Se näkyy usein jo otsikossa. Se tekee meille oikean tiedon löytämisestä lähes mahdotonta.

Onneksi kuvaan tulee Jeesus ja tämä lupaus: me pidämme kiinni Hänen Sanoistaan, ja Hän pitää huolen, ettemme joudu petetyksi.

Jumalalle kiitos, että meillä on tällainen Paimen meitä varjelemassa !

/Mika

torstai 9. helmikuuta 2017

Kirkkautta kärsimyksistä

1 Piet. 4:13.
Osallisuus Kristuksen kärsimyksistä merkitsee meille tilannetta, jossa uskon kautta annamme Kristuksen elää hänen elämäänsä meissä. Se voi johtaa meidät myös kärsimyksiin. Kuitenkin Pietari ei sano että näistä kärsimyksistä tulisi olla surullinen. Päinvastoin, hän kehottaa meitä iloitsemaan ”sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä”. Kaikki samaistuminen Kristukseen, tuotti se sitten täällä ajassa iloa tai surua, vaikuttaa meille kuitenkin sen, että Hänen ilmestymisensä hetkellä saamme ”iloita ja riemuita”.

Pastori Matti Himanka

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Vastaanottamisen siunaus

Jumalan rakkaus

Jumala rakastaa meitä sellaisena kuin olemme. Hän ei vaadi mitään eikä Hänen rakkautensa riipu meidän käyttäytymisestämme. Jumalan rakkaus riippuu siitä sopimuksesta, joka Hänellä on Jeesuksen kanssa. Jeesus täytti sopimuksen ehdot uhraamalla itsensä, vuodattamalla verensä ja viemällä sen Kaikkein Pyhimpään. Jumala rakastaa meitä Jeesuksen takia, ei siksi että me onnistumme. Tämä rakkaus ei ole ollenkaan kiinni meidän tekosistamme. Jumalan rakkaus on ehdotonta, koska Jeesus on tehnyt sen ehdottomaksi meille: Jumala rakastaa meitä aina.  Voimme aina ottaa sitä vastaan - aina,  joka tilanteeseen.

Jumalan Elämä 

Johanneksen Evankeliumin neljännessä luvussa nainen raahautui kaivolle noutamaan sitä vettä, joka ei tyydytä ihmisen janoa. Meillä ei ole kykyä ja kapasiteettia hankkia itse mitään, joka todella tyydyttäisi; sen tähden meidän pitää ottaa sitä vastaan Jumalalta.

Joh. 3:16  "niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä" 

... että ihmisellä olisi elämä, sellainen elämä, josta Joh. 4 puhuu, "että joka juo sitä vettä, mitä minä hänelle annan, ei koskaan janoa". Sitä on tulla tyydytetyksi! Tällainen ihminen ottaa vastaan Jumalalta.

Lunastus on myös niin vaikea asia, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada sitä omilla teoillamme aikaan. Esimerkiksi: me emme ole synnittömiä. Jumalan Karitsan, Jeesuksen, piti olla synnitön. Jeesuksen veri, viaton veri, on ainoa, joka saa aikaan sovituksen. Toinen esimerkki: meidän elämämme ei ole täydellistä - Jeesuksen elämä oli. Mutta me voimme olla osallisia Jumalan täydellisestä elämästä tänään - ja se tyydyttää. Me vain otamme sitä vastaan.

Jumalan ratkaisu

Jeesus on Martan ja Marian luona Luuk. 10:38-42.

"Ja heidän vaeltaessaan Hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti Hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli Hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellista on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." 

Jännittävää on ajatella - ja hullua ja mieletöntäkin -  että tällä tavalla Jumalan ratkaisut otetaan vastaan: vain kuulemalla Häntä.  Meidän ongelmamme ovat niin vaikeita, ettei meillä ole kykyä ratkaista niitä. Emme pysty ratkaisemaan avioliitto-ongelmiamme, emmekä muitakaan ongelmia. Miksi maailmassa on hätää? Miksi minä voin tällä tavalla tänään? Miksi tilanteet on tällaisia? Ratkaisu näihin kysymyksiin on meidän kykymme ulkopuolella. Mutta Jeesus kuoli ristillä, että meillä voisi olla iankaikkinen elämä.

Marian osa oli sen takia niin hieno ja oikea, koska hän kuunteli Jumalaa, Jeesuksen puhetta. Jeesus puhuu ajan ja paikan ulkopuolella. Hän puhuu meille ajatuksia, jotka virvoittavat meidät, tekevät meidät eläviksi yhdessä Hänen kanssaan ja tuovat meille Jumalan ratkaisut meidän sieluihimme, meidän elämäämme ja meidän tilanteisiimme. Ei ole niin, että ensin pitää saada asiat kuntoon ja sitten kuulla Jumalaa. Meillä ei ole sitä kykyä eikä Jumala edes ole sillä tavalla ihmistä suunnitellut. Mutta että me ensin kuulisimme Häntä ja Hänen sanojaan. Siinä ovat ne vastaukset, ne ratkaisut.

Mutta Minä on sellainen "jästipää", että se ei halua toimia Jumalan tavalla. Kun Jumala loi ihmisen hallitsemaan ja vallitsemaan tätä maailmaa, hallitsemisen ja vallitsemisen oli määrä tapahtua Jumalan kautta, sillä voimalla, joka tulee Jumalalta. Nyt kun me olemme uskoneet Jeesukseen, kaikki on palautettu ennalleen meidän osaltamme: meidät on lunastettu pois turhasta isiltä peritystä vaelluksesta. Nyt meillä on mahdollisuus tuntea Jeesus ja hallita Hänen kauttaan. Sentähden Matt. 3:34 sanoo "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan"  - ja Jumala hoitaa "ne kaikki muut jutut".

Jumalan paikka

Kunpa voisin tulla sellaiseen paikkaan elämässäni, että voisin kuulla Jumalaa ja ottaa Häneltä vastaan ratkaisun siihen kysymykseen, jonka kanssa painin parasta aikaa. Jumalalla on se ratkaisu, mutta Hänellä on kova työ saada  minut hiljentymään ja tulemaan sellaiseen paikkaan, jossa voin kuulla Häntä. Jos en kuule Häntä, toimin riippumattomana Hänestä, eivätkä tekemäni asiat ole niitä todellisia asioita, eivätkä tapani toimia ole niitä oikeita tapoja toimia. Mutta kuulla Jumalaa - se on tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia. Kuulla Jumalaa ja hallita Jeesuksen tuntemisen kautta. Etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan - se on ihmisen ensimmäinen tehtävä. Kuulla Jumalaa, ei ihmistä, ei pastoria, vaan ottaa vastaan Jumalalta.

Martta ajatteli, että Jeesusta pitää palvella tietyillä teoilla. Vaikka onhan sekin hienoa, mutta silti ei mitään verrattuna siihen, että kuulee Jumalaa. "Jeesus oli täällä, mutta mä en kuullut mitään siitä,  mitä Hän sanoi, mitä hän puhui, tai nähnyt mitä Hän teki. Hän oli meillä kylässä, mutta mulla oli niin kiire niiden kattiloiden ja kahvi...hmmm... teepannujen kanssa, että mä en muista mitään siitä, mitä Jeesus sanoi. Paitsi että se nuhteli mua siitä että mä tein liikaa töitä."

Kaikkein valtavinta olisi, jos voisimme juuri silloin kun on kiire ja paljon paineita, panna kaiken syrjään ja kuulla Häntä. "Kuulkaa minua, niin teidän sielunne saa syödä hyvää, teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä." Jos sinä olet nääntymässä, niin kuuntele Jumalaa, kuule Hänen Sanaansa ja ajattele  Jeesusta. Ja Pyhä Henki virvoittaa sinut ja täyttää sinut, koska Hän haluaa sitä. Kyyneleet tulevat silmiin - rakkauden kyyneleet, ei tuskan kyyneleet. Vapaudut sisäisesti. Onko sinulle koskaan tapahtunut tällaista? Jumala on niin käytettävissä. Hän on lähellä meitä; itseasiassa Hän asuu meidän sisimmässämme (1. Kor. 3:16 "ettekö tiedä, että te olette Pyhän Hengen temppeli").

Maria oli valinnut hyvän osan, vaikka hän ei näyttänyt tuotteliaalta. Mutta itseasiassa se aktiviteetti, se uskon toiminta, jota Maria harjoitti, oli kaikkein suurinta, mahtavinta toimintaa. Kun kaikki muut tekivät työtä ja raatoivat, oli yhdellä sisua istahtaa Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunnella hänen puhettansa. Ajatelkaapa, kuinka Marialla oli sisua! Hän ei ollut sidottu ihmisten käsityksiin. Hän ajatteli näin: "nyt mun tarttee kuulla Jeesusta ja viis mistään muusta, mitä ihmiset projisoi mulle tai mitä tää tilanne sanoo!" Ja sinunkin "tarttee kuulla Jeesusta" ja minun "tarttee kuulla Jeesusta" ja olla Hänen jalkojensa juuressa ja ottaa vastaan. Ja - se mitä otan vastaan alkaa tehdä ihmeellisiä asioita elämässäni!  Hän puhuu minulle rauhaa. Hän puhuu minulle ihania asioita siitä, että syntini on sovitettu ja siitä, kuka olen Kristuksessa - täydellinen! Alan joka aamu elää siitä täydellisyydesta käsin,  joka olen Kristuksessa. En enää usko mitään muuta, kuin että olen ihmeellinen ja ihana. Että syntini on sovitettu eikä minulla ole mitään tuomiota. Että minulla on täydellinen asema Kristuksessa taivaallisissa.

Jumala puhuu hyviä asioita ja Hän rakastaa sitä, että sinulla "menee hyvin", Se mitä otat vastaan Häneltä, saa sinun sielussasi aikaan sen, mikä on Hänelle otollista. Se on Jumalalle otollista, että voit hyvin ja että sinulla on hauskaa täällä ajassa.

Jumalan huolenpito

Room. 8:31 "Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?"

On ihanaa ottaa vastaan tämä jae ja alkaa soveltaa sitä elämässä. "Jos Jumala" on mielenkiintoinen ehtomuoto. Jos emme tiedä sitä,  että Jumala on meidän puolellamme, niin monetkin asiat voivat olla meitä vastaan. Mutta tämä tarkoittaa, että Jumala ON meidän puolellamme (kreikan täyttynyt ehtomuoto).

Jumala on sinun puolellasi, ei sinun tarvitse sitä epäillä!  Voit täysin levätä tässä ymmärryksessä. Kuitenkin, Jumala on sinun puolellasi, mutta hyödyttääkö se sinua? Sovellatko sitä? Kuka voi meitä vahingoittaa? Sinun ei tarvitse yrittää saada asioita hyödyttämään sinua. Voit levätä siinä, että olet Jumalan huolenpidossa.

Jumala rakastaa meitä ja Hän on meidän puolellamme, koska olemme uskoneet Jeesukseen. Se on Jumalalle niin kallisarvoinen asia, että Hän on  puolellamme sen takia. "Hän,  joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi Hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme" (jae 32). Jumala antoi Poikansa ja mikä etuoikeus on vastaanottaa tämä ymmärrys,  tämä lahja. "...antoi Hänet alttiiksi meidän edestämme, kuinka Hän ei lahjoittaisi  meille kaikkea muutakin Hänen kanssansa". "Antoi" ja "lahjoittaisi"!  Mikä tehtävä meille jää?! Eihän meille jää muuta, kuin valita se Marian paikka: kuulla ja ottaa vastaan tämä ihmeellinen huolenpito, tämä lahja, tämä ihmeellinen ymmärrys Jumalasta, joka rakastaa meitä ja joka pitää meistä huolta. Otetaan se vastaan ja astutaan uskon kautta tähän ihmeelliseen elämään, sillä sitä varten Jumala on siirtänyt meidät omaan valtakuntaansa,  pois tästä pimeyden valtakunnasta ja tehnyt meistä uusia luomuksia Kristuksessa.

Koska Jumala on puolellamme, elämä ei olekaan meille enää mikään sekulaari asia, josta sanotaan "kylläpä aika menee nopeasti". Jokainen hetki, jonka me hengitämme täällä elämässä on meille pyhä.  Ei meille ole olemassa tavallista ja pyhää erikseen. Kaikki on pyhää, erikoista ja ainutlaatuista, koska Jumala on läsnä. Me olemme Hänen lapsiaan, Hänen valtakuntansa. Eikä taivaassa tule olemaan yhtään ikävystyttävää tai pitkästyttävää hetkeä! Mistä sitten pitkästyminen ja ikävystyminen on peräisin? Siitä, että emme tule Jeesuksen jalkojen juureen, kuuntele Hänen puhettansa ja ota vastaan asioita, jotka tekevät sielustamme lihavia ja virvoittavat sielumme. Ja se on niin tärkeä asia, todella.

p. Jorma Immonen
(Saarna vuodelta 1997)


tiistai 7. helmikuuta 2017

Kantokykyluokka

Joh. 16:12 "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa."

Nämä Jeesuksen sanat kuvastavat meille sitä, että opetuslapset eivät olleet vielä hengellisesti sellaisella tasolla, että Jeesus olisi voinut paljastaa heille niitä hengellisiä rikkauksia, jotka kätkeytyvät hänen sovituskuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Meillä voi olla sama ongelma. 
Kuinka voimme nostaa hengellistä "kantokykyluokkaamme"? Yksinkertaisesti sallimalla Hänen ristinsä tehdä syvää työtä sydämissämme. Se vieroittaa meitä ajan lapseudesta ja avaa eteemme iankaikkiset näkymät entistä kirkkaampina. Suokoon Herra armonsa meille tähän.

P. Matti Himanka

Hengen vitamiini – 7. helmikuuta

Ps. 14:1 Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”.

Mitä sinä sanot elämäsi haastavimmissa tilanteissa? Sanot: ” Jumala on tässä tilanteessa mukana, minun ei tarvitse joutua paniikkiin.” Sanot sen siksi, että olet Jumalan lapsi ja uskot sen, mitä Raamattu sanoo: ”En minä sinua hylkää, enkä jätä.” Olet viisas, et ole hullu.

_____
Päivittäisiä Hengen vitamiineja osoitteessa http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

lauantai 4. helmikuuta 2017


Suuressa mukana

Joh.1:6-9 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.

Joh.3:30 Johannes Kastaja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." 

Joh.7:18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

2.Kor.3:1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?

2.Kor.4:2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

2.Kor.4:5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

2.Kor.5 loppuosa ja luvun 6 alku puhuu siitä, miten olemme sovituksen virkamiehiä, Kristuksen työtovereita ja Hänen ja seurakunnan lähettämiä kätten päällepanemisen kautta. Pyhä Henki ja seurakunnan vanhimmat lähettivät Paavalin ja Barnabaan lähetystyöhön Eurooppaan - kertomaan sovituksen ihanaa sanomaa - pyytämään Jumalan puolesta antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Se on seurakunnan päätehtävä, sukupolvi toisensa jälkeen viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan.

Suomi on lähetyskenttä mitä ilmeisemmin. Joidenkin gallupien mukaan suomalaisista on kristittyjä 30 % (ev.lut. tutkimuskeskus).Hyvä niin, koska monissa tilastoissa suomalaisia kristittyjä on vain 3 %.

Myös Kainuu tarvitsee armon sanomaa mitä suuremmassa määrin. Rukoillaan elon Herraa, että Hän lähettää paljon työmiehiä kylvämään Sanaa.

Kaikki kristityt seurakunnat ovat Jumalan seurakuntaa. Seurakunnan historian tunteminen vapauttaa meidät vääristä vastakkainasetteluista näkemään että historian aikana eri Jumalan miehet ovat tulkinneet tietyt Raamatunkohdat eri tavoin ja siitä johtuen heidän polkunsa ovat eronneet. Kuitenkin Herra on sama. Raamattu on sama. Kristuksen ruumis on yksi ja olemme menossa samaan taivaaseen.

Rukoillaan ja rohkaistaan kaikkia evankeliumin viejiä.

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti lokakuu 2005)

perjantai 3. helmikuuta 2017

Hengen vitamiini – 3. helmikuuta

Joh. 15:4 ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.”

Jokainen, joka on uudestisyntynyt, on Jeesuksessa. Mutta kehotus pysyä Hänessä on uskon kautta koettava asia. Hänessä pysyminen on sitä, että otan huomioon Hänen sanansa kaikissa päätöksissäni. Elän, en vain ihmisten edessä, vaan Hänen edessään ja siksi en halua valehdella, pettää tai varastaa. Haluan olla Hänen edessään avoin ja rehellinen, sillä Hän haluaa totuutta salatuimpaan saakka.

________
Hengen vitamiinit ilmestyvät päivittäin osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/