torstai 26. tammikuuta 2017

Oikein vai väärin? Onks pakko olla kiltti?

Tutustuin taannoin J. Budziszewskin kirjoittamaan ja Tapio Puolimatkan suomentamaan kirjaan "Tätä emme voi olla tietämättä". Kirja käsittelee mm. ajatusta, voiko murhaaja puolustaa tekoaan sillä, ettei tiennyt tappamisen olevan väärin.

Onko oikein oikein ja väärin väärin? Absoluuttisesti - vai vain suhteellisesti? Aihe on erityisen ajankohtainen tänään, koska moraaliarvoja ei pidetä enää itsestäänselvyyksinä. Eräs perustava moraalitotuuden olemassaolon kieltävä argumentti vetoaa suvaitsevaisuuteen: usko ehdottomiin moraalitotuuksiin johtaa suvaitsemattomuuteen niitä kohtaan, jotka eivät toimi moraalilain mukaisesti. On siis väärin kohdella ihmisiä suvaitsemattomasti! Niinpä on moraalitonta olettaa ehdottomia moraalitotuuksia olevan olemassa!

Ristiriita tietenkin syntyy, kun väitetään, että moraalitotuuksia ei ole vetoamalla suvaitsevaisuuteen moraalitotuutena. Taustalla on argumentin muotoilijallakin siis ajatus siitä, että perustavat moraaliset periaatteet eivät ole ainoastaan oikeita kaikille, vaan ovat myös kaikkien tiedossa. Aivan kuten Paaavli kirjoittaa: "Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-" (Room.2:14-15)

Useimmille meistä on opetettu Raamatun kymmenen käskyä. Niissä on tiivistelmä asioista, joiden tiedämme sydämessämme olevan oikein. Niiden oikeellisuus tunnustetaan lähes kaikkialla maailmassa uskonnosta riippumatta. Kymmenen käskyä ja niiden noudattaminen eivät vie meitä taivaaseen. Sinne on yksi tie: Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Omaksumamme arvomaailma kuitenkin määrittelee sen, mitä suvaitsevaisuus meille tarkoittaa. Suvaitsevaisuus koostuu moraalitotuuksien vaikuttamista valinnoista. Tämä on suvaittavaa - tuo ei ole.

Yhteiskuntaan halutaan arvokeskustelua. Onko vanhanaikaiset arvot, epäitsekkyys, kohtuullisuus ja ahkeruus korvattu itsensä toteuttamisen arvolla, niin kuin eräs toimittaja taannoin ihmetteli iltapäivälehdessä. Perustavat moraalitotuudet voivat hämärtyä nykyajan mediatulvassa. Voimme alkaa uskoa, että keisarilla on hienot vaatteet, vaikka vaatteita ei ole lainkaan, kuten lastensadussa kerrotaan.

Moraalista kannanottoa saatetaan pitää epäkohteliaana, koska moraalitotuuden esiin tuominen loukkaa jonkun suvaitsevaisuutta. J. Budziszewski sanoo: "Olipa se (moraalitotuuden) sanominen kuinka epäkohteliasta tahansa, on olemassa moraalisia totuuksia, jotka me kaikki todella tiedämme - totuuksia, joita normaali ihminen ei voi olla tietämättä."

Uskon meistä jokaisen tietävän syvällä sydämessään, että oikein on oikein ja väärin on väärin.

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(paperinen Matkalla-lehti keväällä 2014)