maanantai 30. tammikuuta 2017

Armon saarnamiehiä

Luin äskettäin Erkki Lemisen kokoaman kirjan kahdesta saarnamiehestä, Niilo Tuomenoksasta ja William Uotisesta. Siinä kerrottiin molempien elämästä ja joitakin poimintoja heidän armon täyteisistä saarnoistaan. Täytetyn työn evankeliumi oli tullut rakkaaksi molemmille.

Niilo Tuomenoksan mietteistä tähän muutama poiminta:
"Pelastus on Jumalan lopullisesti valmis teko. Golgatalta löydät siihen huutomerkin".
"Lain tie on leveämpi kuin armon tie"
"Saarnatuolista pitäisi muistaa olla enemmän myönteinen kuin kielteinen. Temppelissä on paljon sairaita, eivätkä he vihaisella huutamisella parane"
"Armon evankeliumi ei jätä matkasta tuumaakaan ihmisen omin voimin kuljettavaksi"
"Autuutta ei kaupata vähittäismaksulla"
"Ansioksi ei osoittaudu ansiottomuuskaan"

William Uotisen tekstistä jossa hän puhuu vanhurskauttamisesta on vaikeampi irrottaa lyhyttä lausetta, mutta tässä eräs kappale:
"Anteeksi antaminen on jonkin meissä olevan pois siirtämistä, joten se on kielteistä, negatiivista. Vanhurskauttaminen taas, Paavalin käyttämän sanan (dikaioo) mukaan merkitsee syyttömäksi julistamista, ei siis vanhurskaaksi tekemistä. Anteeksi antamisen ja vanhurskauttamisen ero on sama kuin inhimillisen ja jumalisen tuomioistuimen ero. Hallitsija voi lempeydestä ja säälistä armahtaa ja antaa anteeksi, mutta hän ei voi saattaa rikollista asemaan, joka tekisi tämän syyttömäksi, jos tämä on rikkonut lakia. Jumala tekee molemmat ja se on vanhurskauttamisen tarkoitus."

Pelastusvarmuus, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön ei ole mikään uusi ihmeellinen oppi. Kiitos Jumalalle, että Hän on aina antanut meille julistajia, jotka ovat pitäneet esillä armon sanomaa.

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti maaliskuu vuonna 2005)