tiistai 31. tammikuuta 2017

Jumalan varassa

Dan.3:17-18 "Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja Hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt."

Tässä on pätkä kertomuksesta, jossa Danielin toverit kieltäytyivät palvomasta vieraita jumalia, minkä vuoksi heitä uhattiin kovasti, mutta taas kerran Jeesus pelasti omansa, ja sen seurauksena kuningaskin tuli uskoon !

Onneksi meitä ei kukaan ole uhannut samoin eikä toivottavasti koskaan uhkaakaan!

Mutta Jeesus on meille silti sama: Hänellä ON KAIKKI VALTA (Matt.28:18 ) eikä muita jumalia ole (Jes.45:5).

Pidetään siis me kiinni vain Hänestä!
/Mika

maanantai 30. tammikuuta 2017


Armon saarnamiehiä

Luin äskettäin Erkki Lemisen kokoaman kirjan kahdesta saarnamiehestä, Niilo Tuomenoksasta ja William Uotisesta. Siinä kerrottiin molempien elämästä ja joitakin poimintoja heidän armon täyteisistä saarnoistaan. Täytetyn työn evankeliumi oli tullut rakkaaksi molemmille.

Niilo Tuomenoksan mietteistä tähän muutama poiminta:
"Pelastus on Jumalan lopullisesti valmis teko. Golgatalta löydät siihen huutomerkin".
"Lain tie on leveämpi kuin armon tie"
"Saarnatuolista pitäisi muistaa olla enemmän myönteinen kuin kielteinen. Temppelissä on paljon sairaita, eivätkä he vihaisella huutamisella parane"
"Armon evankeliumi ei jätä matkasta tuumaakaan ihmisen omin voimin kuljettavaksi"
"Autuutta ei kaupata vähittäismaksulla"
"Ansioksi ei osoittaudu ansiottomuuskaan"

William Uotisen tekstistä jossa hän puhuu vanhurskauttamisesta on vaikeampi irrottaa lyhyttä lausetta, mutta tässä eräs kappale:
"Anteeksi antaminen on jonkin meissä olevan pois siirtämistä, joten se on kielteistä, negatiivista. Vanhurskauttaminen taas, Paavalin käyttämän sanan (dikaioo) mukaan merkitsee syyttömäksi julistamista, ei siis vanhurskaaksi tekemistä. Anteeksi antamisen ja vanhurskauttamisen ero on sama kuin inhimillisen ja jumalisen tuomioistuimen ero. Hallitsija voi lempeydestä ja säälistä armahtaa ja antaa anteeksi, mutta hän ei voi saattaa rikollista asemaan, joka tekisi tämän syyttömäksi, jos tämä on rikkonut lakia. Jumala tekee molemmat ja se on vanhurskauttamisen tarkoitus."

Pelastusvarmuus, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön ei ole mikään uusi ihmeellinen oppi. Kiitos Jumalalle, että Hän on aina antanut meille julistajia, jotka ovat pitäneet esillä armon sanomaa.

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti maaliskuu vuonna 2005)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Katsokaa kuinka vaellatte

Linkki saarna-äänitteeseen: "Katsokaa kuinka vaellatte"
Esipuhe ja saarna ovat Turun Raamattu Puhuu -seurakunnasta 13.11.2016

perjantai 27. tammikuuta 2017

Hengen vitamiini – 27. tammikuuta

Matt. 16:17 ”… ei liha, eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Voiko olla mitään suurempaa kuin se, että Jumala ilmoittaa jotakin ihmiselle? Me saamme uskovina olla osallisina ilmoituksista, jotka tulevat Jumalalta.  Hän on ilmoittanut meille Poikansa pelastajaksi ja Häntä saamme päivittäin ihmetellä, kunhan emme vain anna ihmisten mielipiteiden tehdä tyhjäksi Jumalan ilmoitusta.

_____
Lisää päivittäisiä Hengen vitamiineja osoitteesta: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

torstai 26. tammikuuta 2017

Oikein vai väärin? Onks pakko olla kiltti?

Tutustuin taannoin J. Budziszewskin kirjoittamaan ja Tapio Puolimatkan suomentamaan kirjaan "Tätä emme voi olla tietämättä". Kirja käsittelee mm. ajatusta, voiko murhaaja puolustaa tekoaan sillä, ettei tiennyt tappamisen olevan väärin.

Onko oikein oikein ja väärin väärin? Absoluuttisesti - vai vain suhteellisesti? Aihe on erityisen ajankohtainen tänään, koska moraaliarvoja ei pidetä enää itsestäänselvyyksinä. Eräs perustava moraalitotuuden olemassaolon kieltävä argumentti vetoaa suvaitsevaisuuteen: usko ehdottomiin moraalitotuuksiin johtaa suvaitsemattomuuteen niitä kohtaan, jotka eivät toimi moraalilain mukaisesti. On siis väärin kohdella ihmisiä suvaitsemattomasti! Niinpä on moraalitonta olettaa ehdottomia moraalitotuuksia olevan olemassa!

Ristiriita tietenkin syntyy, kun väitetään, että moraalitotuuksia ei ole vetoamalla suvaitsevaisuuteen moraalitotuutena. Taustalla on argumentin muotoilijallakin siis ajatus siitä, että perustavat moraaliset periaatteet eivät ole ainoastaan oikeita kaikille, vaan ovat myös kaikkien tiedossa. Aivan kuten Paaavli kirjoittaa: "Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-" (Room.2:14-15)

Useimmille meistä on opetettu Raamatun kymmenen käskyä. Niissä on tiivistelmä asioista, joiden tiedämme sydämessämme olevan oikein. Niiden oikeellisuus tunnustetaan lähes kaikkialla maailmassa uskonnosta riippumatta. Kymmenen käskyä ja niiden noudattaminen eivät vie meitä taivaaseen. Sinne on yksi tie: Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Omaksumamme arvomaailma kuitenkin määrittelee sen, mitä suvaitsevaisuus meille tarkoittaa. Suvaitsevaisuus koostuu moraalitotuuksien vaikuttamista valinnoista. Tämä on suvaittavaa - tuo ei ole.

Yhteiskuntaan halutaan arvokeskustelua. Onko vanhanaikaiset arvot, epäitsekkyys, kohtuullisuus ja ahkeruus korvattu itsensä toteuttamisen arvolla, niin kuin eräs toimittaja taannoin ihmetteli iltapäivälehdessä. Perustavat moraalitotuudet voivat hämärtyä nykyajan mediatulvassa. Voimme alkaa uskoa, että keisarilla on hienot vaatteet, vaikka vaatteita ei ole lainkaan, kuten lastensadussa kerrotaan.

Moraalista kannanottoa saatetaan pitää epäkohteliaana, koska moraalitotuuden esiin tuominen loukkaa jonkun suvaitsevaisuutta. J. Budziszewski sanoo: "Olipa se (moraalitotuuden) sanominen kuinka epäkohteliasta tahansa, on olemassa moraalisia totuuksia, jotka me kaikki todella tiedämme - totuuksia, joita normaali ihminen ei voi olla tietämättä."

Uskon meistä jokaisen tietävän syvällä sydämessään, että oikein on oikein ja väärin on väärin.

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(paperinen Matkalla-lehti keväällä 2014)


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Otanko opetusta vastaan?

Jumala antaa meille Sanassaan aarteita. Riippumatta siitä kuinka kauan tai vähän aikaa olemme olleet uskossa, niin olemme Jeesuksen opetuslapsia.

Ap.t.11:26 loppuosa sanoo: "Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi". Joitakin opetuslapsista siis nimitettiin kristityiksi. Nykyään usein ajattelemme päinvastoin, että jotkut kristityt ovat opetuslapsia, ja muut ns. "tavallisia kristittyjä".

Opetuslapsi seuraa opettajaansa ja oppii tämän puheesta ja elämästä. Jeesus sanoi Joh.8:31-32: "Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: 'Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi'"

Yksi tärkeitä piirteitä meissä on että olisimme opetettavissa. Usein kun vanhenemme, meidän omat mielipiteemme vahvistuvat emmekä anna minkään muuttaa niitä, koska koko elämämme perustuu näille mielipiteille.

Mutta joskus minun mielipiteeni ja Jumalan mieli ovat erilaiset.

Siunausta teille kaikille ja runsaasti asukoon teissä Jumalan Sana.

Kirjoittaja: p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti syyskuu 2004)

tiistai 24. tammikuuta 2017


Kuninkuus on oleva Herran

Obadjan kirja voidaan nähdä varoittavana esimerkkinä kaikille kansoille ja ihmisille. Israelin vastustajan kohtalo on karu.  Kuinka kävikään sille, joka huusi Jerusalemia vastaan: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” (Ps.137:7)?. Mutta vaikka edomilaiset vastustivat Israelia, kuului Jumalan iankaikkinen Sana: ”Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. –” (5.Moos.23:7). Tästä kajastaa Kristuksen Sanat Matteuksen evankeliumissa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,”(Matt.5:44)

Mikä on oma asenteeni Jumalan valittua kansaa Israelia kohtaan? Olenko median tuulten riepoteltavana, nousenko Jumalan silmäterää vastaan vai siunaanko Israelia? Jumala sanoi Abramille: ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1.Moos.12:3). Jumalan kansan voitto on varma. ”- kuninkuus on oleva Herran.” (Ob.1:21).

Kirjoittaja: Toni Taiveaho

Hengen vitamiini – 24. tammikuuta

Joh. 12:3 ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.”

Maria antoi kauniit pitkät hiuksensa – so. ajatuksensa – Jeesuksen palvelemiseen. Näin hän levitti koko huoneen täyteen hienoa tuoksua. Palvellessasi Jeesusta palvelet kaikkia, jotka ovat lähelläsi. Hänen tuntemisensa tuoksu on pelastuville elämäksi ja lohdutukseksi. ”Minkä olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” sanoi Jeesus.

______
Päivittäisiä Hengen vitamiinejä sivulla http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kahvilakeskustelu - Onko Raamattu luotettava lähdeteos?



Lataa / Download

Sydämen tuli

Jumala tekee jatkuvasti uutta. Jumalan työ menee eteenpäin meistä huolimatta. 3. Johanneksen kirje puhuu siitä, miten autamme yhdessä totuutta eteenpäin. Jumalan Sanan totuus on mennyt kaikkeen maailmaan ihmisten kautta, jotka ovat nähneet Hänet korkealle korotettuna, niin kuin Jesajan luvussa 6.

Ihmiset ovat rakastaneet Sanaa, sekä kirjoitettua että Elävää Sanaa ja Jeesusta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Mitä kätkemme sydämeemme, sitä sieltä tulee ulos. Johannes kehuu kirjeessään ystäväänsä Gaiusta, joka on vieraanvaraisuudellaan vienyt evankeliumin sanomaa eteenpäin.

Kristillinen työ perustuu pääosin ihmisten vapaaehtoisesti, ilmaiseksi tekemään työhön ja lahjoituksiin. Vieraanvaraisuuteen, sellaiseen kuin Gaiuksen toiminta, niin kuin Jeesuksen lähettämien opetuslasten toiminta. He olivat riippuvaisia Jumalan armosta ja ihmisten vieraanvaraisuudesta.

Voimme yhdessä viedä evankeliumia eteenpäin kaikin keinoin. Luvussa 1.Kor.9 Paavali puhuu tästä asiasta ja sanoo jakeessa 16: "Voi minua, ellen evankeliumia julista!". Jakeissa Room.1:11-17 hän kokee olevansa velkaa ihmisille pelastuksen sanoman. Psalmissa 39 Daavid yritti pitää evankeliumin sisällään eikä puhunut sitä mikä hyvää on, ja hänen sydämessään syttyi tuli ja hänen oli pakko puhua ilosanoma julki.

Jumalan rakkaus vaatii (2.Kor.5:14). Jumalan rakkaus on motiivi jonka vuoksi pyydämme: "antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa" (2.Kor.5:20) Nyt on pelastuksen päivä, nyt on otollinen aika. Älä odota huomiseen, koska et tiedä näetkö huomispäivää.

Siunattuja uskon näköaloja toivottelee
pastori Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti helmikuu 2006)


lauantai 21. tammikuuta 2017

Väsynyt Jumala

Jes. 1: 10-17.

Sama Jesaja toteaa toisaalla (40:28) että Jumala ei väsy eikä näänny.
Jumalan väsymys täytyy siis johtua jostakin muusta kuin hänestä itsestään, koska omassa olemuksessaan hän on väsymätön.
Näin onkin. Jumala on väsynyt siihen että ihmiset ovat hänelle kuuliaisia pelkän periaatteen tähden ilman todellista halua oppia tuntemaan hänet.
Jumalan itsensä säätämät uhrit ja juhlat muodostuvat hänelle kauhistukseksi jos niitä noudattavien ihmisten sydämet ovat hänestä kaukana.
Varjelkoon Herra meidät tänäänkin farisealaisuuden hengeltä joka on edelleenkin yksi suurimpia vitsauksia kristikunnassa.

Pastori Matti Himanka

torstai 19. tammikuuta 2017


Tartu pyrstöön

2. Moos. 4:4
 
Jokainen meistä tietää että jos kuolettavaan käärmeeseen pitäisi tarttua niin viimeinen paikka on todellakin pyrstö. Vain silmänräpäys ja myrkkyhampaat ovat tarttujan ihossa. Mooses joutui äärimmäisellä tavalla valitsemaan luottiko hän Jumalaan vai ei. Miksi Moosekselle näin kova koetus? Se johtui siitä tehtävästä jonka Jumala hänelle antoi. Siinä tehtävässä ei saanut luottaa tippaakaan itseensä.
Kuoleman paikan jälkeen tulikin ylösnousemus. Näin on aina Jumalan suunnitelmassa. Herra edelleenkin noudattaa sitä periaatetta että hänen elämänsä tulee esille vasta silloin kun viimeinenkin inhimillinen toivo on mennyt (Joh. 11:6). Kasvakaamme tänäänkin hänen tuntemisessaan joka on ylösnousemus ja elämä, niiden tilanteiden keskellä jotka meistä tuntuvat mahdottomilta. Suostuessamme tarttumaan pyrstöön koemmekin elämää jota ei edes kuolema voi voittaa ja Herran nimi tulee kirkastetuksi.
 
Siunausta päiväänne!
 
Pastori Matti Himanka

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Pienten alkujen päivä

Kaksi vanhaa varista... hmm. Ei vaan kevään ensimmäiset merkit. Kevät on alkamassa kun varislinnut alkavat pesimistouhunsa. Välillä tulee lisää lunta ja koviakin pakkasia, mutta kevät on antanut lupauksensa ja kesä tulee.

Älkää pitäkö halpana pienten alkujen päivää. Jeesus sanoi, että sinapinsiemen on pienin siemenistä, mutta siitä kasvaa suurin vihanneskasvi. Pieni uskonsiemen, luottamus Jumalan lupauksiin saa kevään puhkeamaan sydämiimme. Jumala on luvannut, se on täytetty. Kun Jumala lupaa meille jotakin, meidän ei tarvitse murehtia tapahtuuko se vai ei. Jakeessa 1.Kun.18:44 Elian palvelija näki kämmenen kokoisen pilven taivaalla ja se riitti Elialle.

Uskon kohde on tärkeä, Hän kyllä vastaa täydellisellä aikataulullaan. Aabrahamille luvattiin Iisak, mutta ei hänkään saanut lasta heti. Emme haluaisi odottaa lupauksen täyttymystä niin kauan. Mutta matkan varrella Aabraham sai myös jotain muuta Iisakin lisäksi - hänestä tuli Jumalan ystävä. Hän oppi ei ainoastaan kiittämään Hänen kasvojensa avusta niin kuin jakeessa Ps.42:6, vaan kiittämään Häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani (Ps.42:12).

Paavali sanoi, että hän pitää kaiken roskana Hänen tuntemisensa rinnalla (Fil.3:8)

Päästetään kevät sydämiimme, annetaan Jumalan lupausten, joita on kuulemma 7000-8000 rakkaassa Raamatussamme, tehdä pesä sydämeemme. Annetaan uskon siemenen pudota hyvään maaperään ja vaalitaan sitä, kastellaan ja ruokitaan sitä ylistyksellä ja kiitoksella ja keskinäisellä yhteydellä.

Kirjoittaja Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti helmikuu 2006) 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Hengen vitamiini – 17. tammikuuta

2 Piet. 3:17 ”Olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.”

Jokainen rakentaa itselleen elämän pohjan. Uskova rakentaa elämälleen pohjan Jumalan hyvyydestä Jeesuksessa. Paavali on rakentanut lujan pohjan Korintin seurakunnan uskovien elämään ja hän sanoo, että oikeastaan muuta perustusta ei voi laittaa, kun mitä hän on laittanut, sillä mikään muu perusta ei kestä. Se perusta on Jeesus Kristus.

_______
Lisää Hengen vitamiinejä osoitteessa: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

maanantai 16. tammikuuta 2017

Bandi setä


Bandin kotona ei vietetty juutalaisia juhlia, eikä hän edes tiennyt olevansa juutalainen. Joulua sen sijaan vietettiin, ei pelkästään itse juhlan vuoksi vaan Bandi  oli syntynyt jouluaattona. Perinteen mukaan kristityissä kodeissa kerrotaan lapsille, että Jezuska ( pikku Jeesus) tuo lahjat, Bandille sitä vastoin kerrottiin, että Jezuska oli tuonut hänet. Kuka Jezuska oli, sitä Bandi ei tiennyt.

Bandille hänen juutalaisuutensa paljastui julmalla tavalla kun hänen isänsä lähetettiin työleirille. Elettiin 1930-luvun loppua, sota oli jo alkanut Euroopassa ja Unkari tulisi taistelemaan Hitlerin Saksan rinnalla. Tarvittiin sotilaita mutta juutalaisilta nuorilta miehiltä oli lailla kielletty asepalvelus (1939 voimaan astunut laki oli yksi monesta juutalaisvastaisista laeista), mutta heidän täytyi kuitenkin osallistua maanpuolustukseen, näin syntyivät pakkotyö pataljoonat. Ensimmäiseltä pakkotyöleriltä Bandin isä sai palata kotiin joksikin aikaa ja sitten hänet lähetettiin toiselle työleirille, Don joen mutkaan. Don joella aseettomat juutalaiset laitettiin etsimään miinoja, usein paljain käsin. Muutama onnekas niistä yli 20 000 juutalaismiehestä palasi Unkariin, mutta Bandin isä ei ollut heidän joukossaan.

Ystäväni, Ica, seurakunnastamme on tutustuttanut minut Bandi setään. He asuvat samassa talossa ja Ica käy uskollisesti Bandin ja hänen 95-vuotiaan Kati tätinsä luona. Bandi ei usko Jumalaan, eikä myöskään Kati-täti, vaikkakin on virallisesti kääntynyt katolilaisuuteen avioliiton vuoksi. Ensimmäisellä vierailullani Bandi selvitti minulle kaikki mahdolliset syyt miksi ei usko, ja miksi hänen mielestään Jumalaa ei ole olemassa. Vierailun lopuksi kysyin onko hänellä Raamattua ja löytyihän se kirjahyllystä. Sieltä, ”talon omasta Raamatusta” luin Jesajan luvun 53. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala sai puhua ja olla läsnä Sanansa kautta. Viimeisen jakeen luettuani oli aivan hiljaista ja huomasin, että Bandi oli kosketettu ja samalla hämmentynyt. Hän selvästikin halusi peittää hämmentyneisyytensä, eikä oikein tiennyt mitä sanoa, joten  kysyi: ”Haluatteko banaanit”. Jos ei olisi nopeasti tullut mieleen tarjota banaaneja niin hän olisi saattanut itkeä. Vierailun päätteeksi Bandi ja Kati antoivat ymmärtää, että olen tervetullut uudemmankin kerran, milloin vaan haluan. Olenkin käynyt. Eräällä kerralla kysyin Bandilta haluaisiko hän antaa haastattelun lyhyttä artikkelia varten ? Entä voisinko ottaa hänestä kuvan artikkelia varten? Entä voisiko artikkelin julkaista ? Kaikkiin sain myöntävän vastatuksen.



Kysyin Bandilta, mikä hänen elämässään on se asia tai tapahtuma, joka on suurin este uskolle Jumalaan. ”Szemelyes Kalvariam”...”henkilökohtainen ristin tieni” , hän vastasi. Halusin hänen tarkentavan vastaustaan, mikä ei ollut helppoa. Hän keskeytti kertomuksensa muutaman kerran ja käänsi päänsä poispäin meistä kyyneleitä pidätellen.

Toukokuussa 1944 Bandi, hänen äitinsä ja isoisänsä lähettiin karjavaunuissa työleirille Saksaan.Yhteen vaunuun ahdettiin niin monta henkeä kuin vain mahtui. Ensin vietiin gettoon Szarvar nimiseen kaupunkiin, sieltä Szolnokin sokeritehtaalle, jonne oli jo kerätty muita maaseudun juutalaisia ja jossa tapahtui myös jako kahteen ryhmään: työhön kelpaavat, jotka jatkoivat karjavaunuissa Strasshofiin ja työhönkelpaamattomat, jotka jatkoivait Auschwiziin. Bandi, äitinsä ja isoisänsä kanssa ahdettiin Strasshofiin menevään junaan. Matka kesti muutaman päivän, eivätkä kaikki selvinneet matkasta hengissä, mutta heidänkin oli matkustettava pääteasemalle asti. Vaunuissa ei tietenkään ollut käymälöitä, pakon edessä kaikki tekivät tarpeensa vaunun lattialle. Bandin junamatka ei ollut seikkailu, josta 10 vuotias poika olisi unelmoinut.

Strasshofissa junalasti viimein purettiin ja väsyneet, nälkiintyneet pakkotyöläiset jaettiin taas ryhmiin eri työpisteisiin lähetettäviksi. Bandi perheensä kanssa lähetettiin suurelle maatilalle raskaaseen ruummilliseen työhön. Niin kauan kuin pienellä ruokamäärällä jaksoi tehdä työtä oli toivoa säilyä elossa.

Työt maatilalla saatiin päätökseen loka-marraskuussa, työvoimaa ei enää tarvittu ja pakkotyöläiset siirrettiin keskitysleireille. Bandi äitinsä ja isoisänsä kanssa kuljetettiin Bergen-Belsenin keskitysleirille. Perillä heidät sijoitettiin ”besonders lager” osaan leiriä, suuriin puuparakkeihin, joissa lähes kaiken tilan veivät hatarat puiset kerrossängyt. ”Besonders lager” asukkien keskuudessa alkoi kiertää huhu, että heidät oli tarkoitus vaihtaa saksalaisiin sotilaisiin, jotka liittolaiset olivat vanginneet ja se oli ainut syy, että heidät pidettiin elossa. Kuulemma samasta syystä ruokakin oli hieman parempaa tässä leirin osassa: aamiaiseksi jaettiin pala leipää ja jotain kahvia muistuttavaa mustaa lientä, lounaaksi eläinten ruuaksi tarkoitetuista juureksista tehtyä keittoa ja kahden sentin paksuinen leipäviipale. Illalliseksi kukin söi mitä oli säästänyt edellisiltä aterioilta.

Päivät pitkät leiriläiset kyyhöttivät parakeissaan, useimmiten lavereillaan ja sillä täyteen ahdetuissa parakeissa ei juuri muuta tilaa ollut. Päivät täyttyivät odottamisesta, jonka useaan kertaan  katkaisi ”appell”, nimenhuuto. ”Appell” kutsun kaiuttua kovaäänisistä kaikkien täytyi jättää laveri paikkansa, juosta ulos ja järjestäytyä jonoihin.Nälkäisinä ja huonoissa varusteissa leiriläiset seisoivat hiljaa Saksan talvisäässä, kunnes nimenhuuto oli suoritettu. Usein ”appell” saattoi kestää useita tunteja.

Päivät muuttuivat viikoiksi, kylmä ja nälkä eivät hellittäneet otettaan; viikot kuukausiksi; kylmä hellitti muttei nälkä. Odotimme. Yllättäen huhtikuussa saimme käskyn nousta junaan, jonka tarkoitus oli kuljettaa meidät Theresienstadtin ”mallileirille”.

Thersienstadt, entisen Tsekkoslovakian alueella, oli alunperin noin 7000 asukkaan kaupunki, jonne natsit päätettivät perustaa gheton 35000-60000 juutalaiselle. Eristääkseen juutalaiset kaupungin väestöstä, natsit siirsivät alkuperäiset asukkaat muuanne. Osa ghettoa muutettiin ”teatteriksi”, joka näennäisesti kylpi hyvinvoinnissa. ”Teatteria” tarvittiin vakuuttamaan Tanskan ja Ruotsin Punaisen Ristin edustajat, jotka olivat ilmaisseet huolestuneisuutensa juutalaisten oloista ghetoissa ja vaativat pääsyä tutkimaan tilannetta. Nähdessään lasten leikkivän herkulliset voileivät käsissään; naisten harrastavan käsitöitä teekupein ja pikkuleivin katetun pöydän ympärillä; reippaiden miesten kuntoillessa; asukkaiden kulkevan kasvimaillaan; leipomon höyryävät tuotteet ja muita lavasteita, delegaation jäsenet olivat vakuuttuneita ja tyytyväisiä näkemäänsä.

Bandi ja hänen äitinsä – isoisä oli jo kuollut suolisolmun seurauksena – aloittivat junamatkan kohti Theresienstadtia. Matkalaisia saattaville natseille oli annettu käsky hävittää koko junalasti, jos liittolaiset yllättäisivät ennen Theresienstadtia. Amerikkalaiset todellakin yllättivät kuljetuksen Magdenburgin kohdalla. Saksalaiset eivät totelleet hävittämiskäskyä, sillä kuljetettavien joukosta oli noussut puhumaan rohkea naisvanki, juutalainen kreivitär, joka lupasi puolustaa kuljetuksesta vastuussa olevia natsi sotilaita, jos jättäisivät kaikki vangit henkiin.

Amerikkalaiset sotilaat tulivat kuorma-autoillaan ja kuljettivät nälkiintyneet vangit Hillerslebenin sairaalaan, joka oli rakennettu saksalaisia sotilaita varten (Bandi kertoi Hillerslebenin olleen myös saksalaisten sotilaiden lomapaikan). Amerikkalaisten lähdettyä toipilaista pitivät huolen englantilaiset, sitten skotlantilaiset ja heidän jälkeensä neuvostoliittolaiset. Mahtoi tuntua taivaalle pikku pojasta kun sai ruokaa ja nukkua puhtaiden lakanoiden välissä.

Syyskuussa Bandi ja hänen äitinsä nousivat jälleen junaan, tällä kertaa vapaaehtoisesti, päämääränä natsien ( sekä unkarilaisten, että saksalaisten ) hirmuvallasta vapautunut kotimaa, Unkari. Täysin mutkattomasti ei kotimatka sujunut, sillä eräällä asemalla korkea-arvoinen venäläinen sotaherra vaati junan käyttöönsä ja matkalaisten täytyi nousta pois junasta. Kekseliäs äiti sekoitteli amerikkalaisilta saamansa alkoholin ja kahvin, ja ”osti kahviliköörillään” paikat seuraavasta junasta, jolla pääsivät Budapestiin...tai ainakin lähelle.

Uutta Bandi sedän elämässä:
Marraskuu, 17. 2016. Olin tänään Bandi sedän luona. Hän on tullut pitkän matkan suhteessaan Jumalaan, sillä hän sanoi: ” En ole enää ateisti. Uskon Jumalaan, olipa hän olemassa tai ei.”

Kirjoittaja: Päivi Taskinen

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kiire

Ihmisen elämä saattaa täyttyä jatkuvasta kiireestä. On niin paljon asioita hoidettavana että tarvitsisi peräti ylimääräisen päivän – tai kaksi. Kalenteri saattaa täyttyä tärkeistä ja kiireisistä asioista. On hyvä pohtia mikä elämässä oikeasti on tärkeä asia ja mikä kiireinen asia. On hyvä tarkata elämäänsä, ottaa vaari teistään. Uskovan elämässä Jumala on ensimmäisellä sijalla.

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:33).

Kirjoittaja: Toni Taiveaho

lauantai 14. tammikuuta 2017


Leipää

Jumalan Sanaa on runsaasti saatavina tänä päivänä, kun vain otamme sitä vastaan. Annetaan Sanan olla esillä, jokapäiväisenä leipänä eri muodoissa, niinkuin Tapio Nousiaisen runossa "Elämän leipä": ruisleipänä, hapanlimppuna, kuivana kannikkana, hiivaleipänä, näkkileipänä, ranskanleipänä, voileipäpakettina, reikäleipänä, sekaleipänä, happamattomana leipänä ja ruispuurokattilana - erilaisten seurakuntien erilaisten osuuksien ilmaisemana elävänä Sanana.

Jumala sanoo, että Hänen Sanallaan on iankaikkiset vaikutukset. Kenet on pelastunut Gideoneiden Raamattu hotellin pöydällä, kenet huoneentaulu mummolan seinällä tai kun on odotellessa selaillut kristillistä lehteä.

Saarnaaja 11 sanoo näin:
"Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.
Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta voi tulla maahan.
Jos pilvet tulevat täyteen sadetta, valavat ne sen maahan. Ja jos puu kaatuu etelää kohti tai pohjoista, niin mihin paikkaan puu kaatui, siihen se jää.
Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.
Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee.
Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä." (Saarn.11:1-6)

Kirjoittaja p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti maaliskuussa 2006)

perjantai 13. tammikuuta 2017

Tuhlaava Jumala

Luuk. 15: 11-32.

Tuhlaajapoikakertomus ei ole ensisijaisesti kuvaus meidän köyhyydestämme, vaikka sekin tosin on ilmeistä kertomuksen perusteella, vaan Jumalan rikkaudesta.
Jumalalla on varaa tuhlata.
Kuka meistä antaisi tällaiselle kaiken tuhlanneelle tyypille parhaat vaatteet, sormuksen sormeen, uudet kengät, sekä teurastuttaisi talon parhaiten syötetyn vasikan hänen kunniakseen?
Jumala tuhlaa meihin jatkuvasti. Luonnossakin näemme Hänen tuhlaavaisuutensa, mitä mahtavaa värien ja muotojen loistoa.
Eniten Jumalan tuhlaavaisuus näkyy Hänen loputtomassa armossaan ja rakkaudessaan meitä kohtaan, jotka emme voi Häneltä mitään ansaita.
Vietetään tänään kiitollisuuden päivää.

Siunausta kaikille,

Pastori Matti Himanka

torstai 12. tammikuuta 2017

Hengen vitamiini – 12. tammikuuta

1 Moos. 48:15 ”… Jumala, joka on pitänyt minusta huolta syntymästäni saakka tähän päivään asti.”

On valtavaa huomata se, minkä vanha Jaakob huomasi: Jumala pitää meistä huolta alusta loppuun saakka. Huolenpito ja paimentaminen heprean kielellä ovat sama sana. Se on niin rikasta huolehtimista, ettei huolehdittavalta puutu mitään. ”Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

_______
Huom. Hengen vitamiinit ilmestyvät päivittäin sivulla: http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Peiliin katselu

San.27:19 "Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä."

2.Kor.3:18 "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

2.Kor.5:16-17 "Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Jaak.1 luemme kahdesta miehestä jotka katsovat peiliin. Toinen etsii ja katsoo peilistä, muista ihmisistä, itseään ja on muistamaton kuulija. Toinen sitävastoin katsoo ja etsii peilistä Kristuksen täytettyä työtä ja vapautta ja on todellinen tekijä.

Hän on katsellut Kristusta (Kol.3:1-4), löytänyt Hänet, löytänyt itsensä Hänessä ja näkee nyt lähimmäisessä kätkettynä Hänen kuvansa (1.Moos.1:27, Kol.3:10)

Hän näkee niinkuin 2.kor.5 sanoo, uudenluomuksen. Hän on 2.Kor.3:18 ilmestysmajan lauta, kullalla päällystetty, loistaen lampunjalan, Kristuksen valoa, toisille laudoille ja maja täyttyy Kristuksen kirkkaudesta, joka loistaa 2.Kor.4:7 murretuista saviastioista.

Puhtaat silmät eivät näe eivätkä etsi virheitä, vaan Kristusta. Ostetaan silmävoidetta, että näkisimme rakkauden silmin 1.Kor.13.

Kirjoittaja p Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti maaliskuu 2006)

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ihmeellinen totuus

Uudestisyntynyt on saanut maistaa Jumalan häviämätöntä rakkautta. Jumala on siirtänyt hänet omaan valtakuntaansa (Kol. 1:13). Miksi enää mieli olisi kiinnittynyt ajallisiin asioihin? Ei. Mieli on oleva katoamattomaan, siihen mikä on ylhäällä, jossa Kristus on Jumalan oikealla puolella. Kyseessä ei ole kurkottaminen kauas tulevaisuuteen, sillä Jumala on todellinen tässä ja nyt. Se on ihmeellistä, sillä Jumala ON. Kun yhteys Isään on kunnossa, näköala Kristuksessa laajenee joka suuntaan.

Se, että uskovan elämä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa tarkoittaa, että uskova todellakin voi olla turvassa. Jumala on hänen kanssaan koko ajan. Hän on Kristuksessa ja Kristus on hänessä (Kol.1:27). Ei tarvitse pelätä, koska kaikki on Jumalan kontrollissa. Menee hän minne tahansa tai tekee mitä tahansa, on uskova Hänessä joka on kaikki kaikissa. Kristus on kaikki! Uskovalle ei myöskään voi tapahtua mitään asioita, joista Jumala ei olisi tietoinen ja sallisi niitä. Tämän totuuden kirkastuminen tuo huulille kiitoksen.

Uskova elää todeksi jakeen Kol. 3:3 olemalla Jeesuksessa (vrt. Joh.15:5), elämällä normaalisti Hänessä, tai paremminkin: sallimalla Kristuksen elää itsessään, sillä uskovan elämä on Kristuksen elämää (Kol.3:3); Kun uskova sallii Jumalan rakastaa itseään, voi hän rakastaa muita. Kristitty pukeutuu rakkauteen mikä on täydellisyyden side (Kol.3:14, vrt. Hoos.11:4). Tässä rakkaudessa hän voi palvella maallista isäntäänsä ja muita ihmisiä kuin Kristusta. (ks. myös Fil.2:3-4, Kol.3:12-14)

Kirjoittanut Toni Taiveaho

maanantai 9. tammikuuta 2017

Sijoituksen tuotto

Uskovan elämässä jokainen hetki on arvokas.
2 Kor. 4:17 puhuu siitä että kun meidän lähteemme elämämme suhteen tulee yhteydestä Kristukseen, niin se antaa meille miljardikertaisen tuoton sijoituksellemme. Hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen kirkkauden jota ei voida mitenkään inhimillisesti mitata tai arvioida. Haluammeko olla miljonäärejä 80 vuotta vai 80 miljardia vuotta riippuu siitä, katselemmeko näkymättömiä vai näkyväisiä.
Kol. 3:2 ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on … ”, ei ole sanottu meille meidän kiusaksemme, vaan sen tähden että meistä tulee sen kautta osallisia Hänen iankaikkisesta kirkkaudestaan. Parempaa kohtaloa ei kenelläkään voisi olla.

Pastori Matti Himanka

lauantai 7. tammikuuta 2017

Vaeltaa totuudessa

Sananl.14:25
"Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä."

2.Moos.20:16
"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."

Ps.119:163
"Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan."

Paavali kehottaa meitä että puheemme olisi on, on ja ei, ei (2.Kor.1:17-). Totuus on hieno asia. Joskus meille tulee kiusaus päästä tilanteesta kertomalla ns. "pienen, valkoisen valheen". Kuitenkin on olemassa vain suuria ja likaisia valheita ja puhdas totuus. Joskus joudumme kärsimään ajallisesti ja hetkellisesti totuuden tähden, mutta kuitenkin se on paras unilääke ja lopulta paras tie. Sanotaan, että valheella on lyhyet jäljet. Ainakin Varsinais-Suomessa mistä olen kotoisin, se on nolointa mitä miehelle voi käydä että jää kiinni valheesta ja juoruilusta.

Vaelletaan totuudessa ja viisaudessa. Kristuksessa meille on annettu kapasiteetti vaeltaa läpinäkyvinä, ollen juuri sellaisia kuin olemme. Meillä kaikilla on vajavaisuutemme, mutta me emme ole meidän vajavaisuutemme vaan uusia luomuksia Kristuksessa, Jumalan lapsia. Taivaallinen Isämme hyväksyy meidät tällaisina (Room.7:25). Siispä me vähät välitämme ihmisten tuomioista (1.Kor.4:3-5). Sen tähden emme tarvitse valheen pettävää suojaa, vaan voimme vaeltaa totuudessa luottaen, että Jumala vaikuttaa asiat lopulliseen tahtonsa mukaiseen päätökseen.

p. Antti Koskenpää
(Salokannel-lehti maaliskuu 2005)

perjantai 6. tammikuuta 2017

Valosta ja näkemisestä

Kun hengellinen ja luonnollinen asetetaan vastakkain, niin kyse ei ole useinkaan kahden asian erilaisuudesta. Usein on kyse täysin päinvastaisesta.
Suomalainen sananlasku sanoo että ”jos näen, niin uskon”. Jeesus sanoo että ”jos uskoisit, niin näkisit” Joh. 11:40.
Kun pidämme tämän mielessämme, niin Paavalin rukous Efesolaiskirjeessä siitä että Jumala valaisisi teidän sydämenne (meidän sydämemme) silmät saa aivan uutta ulottuvuutta.
Ehkä se nousee elämämme tärkeimmäksi rukoukseksi. Kunpa minäkin voisin nähdä niin kuin Hän näkee. Daavid jo tiedosti tämän asian: Ps. 36:10 ”… sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.”
Siis voimme todellisesti nähdä vain Hänen valossaan.

Valoa päiväänne,

P. Matti Himanka

Hengen vitamiini – 6. tammikuuta

Joh. 5:24 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Sanoilla ”Totisesti, totisesti” Jeesus halusi painottaa asian tärkeyttä. Mikä on tärkeämpää ihmiselle kuin hänen oma elämänsä? Jumalan Sanojen kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää ihmiselle, koska niistä riippuu hänen iankaikkisuutensa. Maailma on sanoja pullollaan. Tiedotusvälineet tuottavat jatkuvasti uutta tietoa, jolla ei ole iankaikkisuusarvoa. Mutta Jeesus sanoo meille tänään, niin kuin Hän sanoi Martalle Mariasta, kun tämä istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen: ”Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”
________
**Päivittäisiä Hengen vitamiineja löytyy osoitteesta http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/