maanantai 31. lokakuuta 2016

Jeesus ja seurakunta 1/7

Seurakunta on Jumalan temppeli, rakennus tai huone, jonka perustus ja kulmakivi Jeesus on. Jeesukseen Kristukseen uskovat muodostavat yhdessä Jumalan temppelin, jossa Jeesus on se kivi, jossa koko rakennus liittyy yhteen. Uskovat ovat Jumalan rakennus perustuksenaan Kristus. Uskovat ovat rakennuksessa eläviä kiviä ja rakentuvat hengelliseksi huoneeksi, Jumalan huoneeksi, joka on elävän Jumalan seurakunta.
Lue: 1.Kor.3:9-11, 16-17, 2.Kor.6:16, 1.Tim.3:15, 1.Piet.2:5, 4:17, Ef.2:19-22

Toni T

sunnuntai 30. lokakuuta 2016


Maailmankatsomus

Olen viime aikoina lueskellut Mikko Aallon kirjaa ”Tulkoon elämä”. Hän on kristillinen nuorisotyöntekijä ja suosittelen kirjaa kaikille. Kirjan perustana on maailmankatsomus, mikä on viitekehys josta käsin tarkastelet maailmaa ja eri juttuja.

Sattuman maailmankatsomus vai Tarkoituksen maailmankatsomus? Uskotko, että maailma on syntynyt sattumalta miljoonia vuosia sitten pamauksessa ja sitten sattuman kautta tästä materiasta (joka nyt vaan on tullut jostakin) on aikojen kuluessa kehittynyt tämä hieno järjestelmä, jossa nyt elämme, ja ihminen joka on vain kasa biomassaa joka nyt vain sattuman kautta erilaisten kemiallisten reaktioiden vuoksi ajattelee, tuntee ja pohtii miksi on olemassa? Vai olisiko kaiken takana Jumala, joka on kaiken suunnitellut tarkasti ja luonut ja sanonut: ”katso se on hyvä”, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen, puhalsi häneen elävän hengen ja laittoi iankaikkisuuden heidän sydämiinsä.

Mitä se vaikuttaa ajattelemiseeni kumman maailmankatsomuksen valitsen? jos minä ja muut ovat pelkkää sattumalta syntynyttä biomassaa, mitä väliä on millään mitä teen tai ajattelen? Mitä tekemistä minulla on ihmisten vaikeuksien ja hädän kanssa?

Näinä aikoina sattuman maailmankatsomusta opetetaan ihmisille ”tieteellisenä totuutena” ja se vaikuttaa ihmisten valintoihin ja päätöksiin. Tästä maailmankatsomuksesta käsin tarkasteltuna itsekkyys on ainoa järkevä tapa elää. Yhteiskunnan laista ja säännöistä tulee suhteellisia, koska puuttuu absoluutti mihin verrata hyvää ja pahaa. Onko sattuman kautta syntyneessä biomassassa erikseen mitään hyvää ja pahaa, kaikki vain on, vai mitä?

Kiitos Herralle, että voimme vielä kuulla ja vastaanottaa Jumalan Sanaa, absoluuttista totuutta joka antaa elämäämme tarkoituksen ja järjestyksen. Ymmärrämme mikä on jumalakaipuu sydämessämme ja mistä löydämme vastauksen. Voimme nähdä oman arvomme Jumalan luotuina ja Hänen kuvakseen tehtyinä ihmisinä, jotka Jeesus on pelastanut. Voimme nähdä myös muiden ihmisten arvon Hänen kuvinaan, ihmisinä joiden puolesta Jeesus vuodatti kallisarvoisen verensä, jotta he voisivat olla Jumalan yhteydessä ja vastaanottaa Hänen rakkauttaan. Tai ympäröivän luonnon ja eläimet, jotka Hän loi meille nautittavaksi ja hoidettavaksi.

Mikä ero asioille tuleekaan ainoastaan sen takia millaisen viitekehyksen valitsemme. Se vaikuttaa kaikkiin päätöksiimme elämässä, myös miten suhtaudumme vastakkaiseen sukupuoleen. Seurustelu onkin tutustumista toiseen Jumalan lapseen joka ilmaisee Pelastajaansa ja Hänen luonnettaan. Tiedämme että Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen elämään avioliitossa yhdessä tämä maanpäällinen elämä ja että sukupuolielämä kuuluu vasta avioliittoon.

Voit hyvillä mielin perustaa elämäsi Tarkoituksen maailmankatsomukselle ja suositella sitä myös ystävillesi.

Kirjoittanut p. Antti Koskenpää (Aikakello-lehti vuodelta 1995)



Kahvilakeskustelut - osa 6

Kuudennessa kahvilakeskustelussa keskustelimme apostolisen uskontunnustuksen kohdasta: "astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,"".

Lataa / Download

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Matkalla

Hyvää syksyä! Olemme taas telttailleet yhden kesän Jumalan kanssa. Johannes sanoo evankeliuminsa ensimmäisessä luvussa, että Sana eli Jeesus asui keskellämme. Alkukieli käyttää sanaa tapernakel eli ilmestysmaja. Voisimme siis sanoa, että Jeesus telttaili keskellämme.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 12. luvussa Abraham lähti matkalle, telttailemaan. Jumala hänet kutsui, mutta hän ei kertonut päämäärää. Uskon kautta Abraham silti lähti matkaan. Ihme ja kumma, myös Saara lähti, vaikka pyöritteli ehkä päätään ja ajatteli, että nyt tuo ukko on ihan höperöksi tullut.

Abraham telttaili alttarilta alttarille Jumalan läsnäolossa, vieraana ja muukalaisena ja odotti Heprealaiskirjeen 11. luvun mukaan taivaallista kaupunkia.

Olemme matkalla ja matkalla olossa on aina jotain kiehtovaa. ”Tärkeintä ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo”, sanoo muistaakseni kiinalainen sananlasku. Toisaalta me olemme jo perillä Kristuksen täytetyn työn tähden. Efesolaiskirjeen 2:10 mukaan ”olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. Vaelluksemme on Kristuksen runo, niin kuin kreikankieli asian ilmaisee. Runossa ei ole kiireen tuomaa stressiä, vaan ennemminkin tunturivaelluksen kiireettömyyttä, jossa on aikaa milloin tahansa pysähtyä ihailemaan maisemaa. Aikaa istahtaa kuuntelemaan linnun laulua. Aikaa kuunnella lähimmäistä. Matkallaolon tulisikin olla juuri tällaista nyt-hetken elämistä Kristuksen kanssa.

Elämässä on seikkailun tuntua, kun otamme jokaisen päivän erityisenä lahjana Jumalalta. Pidetään siis silmät ja ja korvat auki sille, mitä Herra haluaa meille tänään lahjoittaa.

Välillä matkalla väsyy ja silloin maistuu uni ja välillä turhautuu, mutta jälkeenpäin aika kultaa muistot. Eteenpäin olkoon katseemme luotu.

Kirjoittaja: p. Antti Koskenpää

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kahvilakeskustelut - osa 5

Viidennessä kahvilakeskustelussa keskustelimme apostolisen uskontunnustuksen kohdasta: "astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista".

Lataa / Download

lauantai 22. lokakuuta 2016

Henkilökuva Jarmo Salosesta

Nimeni on Jarmo Salonen ja olen ollut mukana Helsingin Raamattu Puhuu seurakunnassa vuodesta 2000. Minulla on vaimo Tuija ja kohta 11 vuotta täyttävä tytär Sanni. Vuosi 2016 on ollut minulle todella erikoinen vuosi. Kaikki alkoi joulukuussa 2015, jolloin pysähdyin rukoillen miettimään, mitä tekisin vuonna 2016. Tunsin siinä tilanteessa suurta vapautta: minunhan ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Mieleni tyhjeni ja vapauduin ajattelemaan yhdessä Herran kanssa. Koen, että sain Herralta kolme ja puoli asiaa vuodelle 2016, joita voisin oman toimeni ohella edesauttaa. Yksi oli oma fyysinen kunto, toinen oli ajatus elintarvikkeiden päivittäistavarakaupan alalla tehtävästä 10-kertaisesta tuottavuusloikasta, kolmas oli kolmen kirjan kirjoittaminen (yksi liiketoiminnan kehittämisestä, yksi teologiasta ja yksi ystävyydestä) ja puolikas oli uususkonpuhdistuksen käynnistäminen Suomessa.

Julkaisin helmikuussa 2016 kirjan nimellä SOK uusi teoria, hyvin suunniteltu on valmiiksi tehty. Se on kuvaus kristityn konsultin ja SOK:n toimivan johdon välisestä dialogista, jossa suunnitellaan, miten elintarvikkeiden jakelu voitaisiin toteuttaa kymmenen kertaa tuottavammin ja asiakkaiden aikaa, terveyttä ja rahaa säästäen noudattaen kristillisiä periaatteita.

Julkaisin heinäkuussa 2016 kirjan nimellä Uskonpuhdistus 2 piste 0, kadotettu pelastusoppi. Kirja on keskustelunavaus umpisolmussa olevalla teologisella pelastusopin kentällä. Kuvailen kirjassa Reformoitujen eli Augustinolais-kalvinistien ja toisaalta Arminialaisten pelastusoppia ja niiden kehittymistä ja esitän ns. ehdottoman armon näkemyksen. Määrittelen pelastavan uskon ei-volitionaalisena mielen uudistumisena. Esitän kirjassa käsityksenäni, että ihmisen pelastuminen perustuu yksin Jumalan tahtoon, ei ihmisen tahtoon. Ihmiseltä kysytään pelastukseen vain uskoa, ei tahtoa. Käyn lisäksi lävitse oppia pelastusvarmuudesta, joka tuntuu olevan sekä kalvinistiselle että arminialaiselle leirille iso kompastuskivi.

Minusta näyttää siltä, että olen saanut olla Jumalan käytössä tänä vuonna. Vastustus on tuntunut suurelta. Minut on mm. leimattu hulluksi. Mutta vastustuksesta huolimatta olen saanut kokea jatkuvasti Jumalan rauhaa ja lepoa. Haluan olla jatkuvasti Jumalan käytettävissä. Näin Jumala saa kaiken kunnian ja asiat kääntyvät parhain päin myös meidän ihmisten kannalta.

Huom. Yllä olevassa henkilökuvassa esitetään pelastusopillinen näkemys mistä on erimielisyyksiä. Saamme olla eri mieltä asioista ja keskustella niistä rakentavassa hengessä. 

Anna minulle juoda

Joh. 4:7 ”Anna minulle juoda”

Kun samarialainen nainen oli ammentamassa vettä Jaakobin lähteeltä, niin kenelle tämä vesi kuului sen jälkeen kun hän oli sen ammentanut? Tietenkin tälle naiselle. Eli Jeesus pyysi tältä naiselta jotakin sellaista, joka oli tämän naisen omaisuutta.

Vesi Raamatussa kuvastaa usein elämää. Vertauskuvaannollisesti Jeesus pyysi naista antamaan elämänsä hänelle. Hän, joka oli luonut miljoonat kuutiot makeaa vettä, pyysi vettä naiselta, jonka maine oli kovin epämääräinen. Jumalalla on tarve, jonka vain sinä voit tyydyttää. Sinun ei tarvitse olla täydellinen tehdäksesi sen. Meillä on jotakin sellaista mitä kaikkivaltiaalla Jumalalla ei ole – meidän elämämme.

Mitä tänään vastaat hänen kysymykseensä?

Pastori Matti Himanka

keskiviikko 19. lokakuuta 2016


Absoluuttinen vanhurskaus

Joh. 8:3-11.

Kirjanoppineet ja fariseukset edustivat suhteellista vanhurskautta. Se julisti naisen syylliseksi. Jeesus edustaa absoluuttista vanhurskautta. Sen valossa kaikki olivat syyllisiä. Joskus kuulee sanottavan että syntiä ei oteta tarpeeksi vakavasti. Synti tulisikin ottaa niin vakavasti että tunnustaa, että ainoastaan Jumala voi käsitellä sitä menestyksellisesti. Vain absoluuttinen vanhurskaus voi tarjota absoluuttisen armon. Tällä naisella oli nyt tästä eteenpäin varustus: ”en Minäkään sinua tuomitse (vaikka olisin voinut). ”Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee” piti sisällään armahduksen lisäksi varoituksen: älä koskaan anna minkään tulla sinun ja armon väliin. Armo auttaa meitä hylkäämään kaiken sen, mikä erottaa meidät Jumalasta (Tiit. 2:11-12)

Pastori Matti Himanka

maanantai 17. lokakuuta 2016

Syntipukki

Olet varmaan kuullut sanan syntipukki ja tiedät mitä se tarkoittaa. Kun olet tehnyt jotain mitä ei oikeastaan olisi pitänytkään tehdä, alat etsiä heti syytä tekemiseesi itsesi ulkopuolelta. ”Emmää muute, mut ku toi Ape pyysi…” vai mitä, se on luonnollinen reaktio kaikilla ihmisillä. ”Vanha Aatu” yksinkertaisesti vain on sellainen. ”Mulla oli nii vaikeeta lapsena, oli piukka pipo ja liian lyhkäne sänky, enmää muute sitä mummoo olis potkinu”. Enmää, enmää, enmää... aina syy on jossakin toisessa, syntipukissa. Oletko koskaan ajatellut, mistä tuollainen hassu sana syntipukki on oikeastaan tullut?

Käännäpä Raamatussasi lukuun 3.Moos.16. Siellä on israelilaisten yksi suurista juhlista, Suuri sovituspäivä. Se oli suuri juhla jota vietettiin kerran vuodessa. Silloin ylimmäinen pappi kävi kaikkeinpyhimmässä. Luvussa olevan kauriin, syntipukin, päälle laskettiin koko kansan synnit. Toinen kauris lähetettiin pois autiomaahan ja toisen veri vietiin kaikkeinpyhimpään.

Tämä on kuva siitä, mitä Jumala aikoi tehdä. Käännäpä Hebr.9. Täällä puhutaan samasta sovituspäivästä ja siitä yhdestä kertakaikkisesta sovituspäivästä, jolloin Jeesus otti päälleen koko maailman kaikki synnit ja kantoi oman verensä kerran kaikkeinpyhimpään. Tämä uhri oli riittävä ikuisiksi ajoiksi, eikä enää tarvita muuta uhria.

Nyt meidän tulee vain ottaa tämä kertakaikkinen sovituksen lahja vastaan. ”- antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5:20).

Otettuamme vastaan tämän lahjan, kaikki syntimme luetaan Jeesuksen päälle. Meidän tulee tunnustaa syntimme Jumalalle ja voimme taas jatkaa Hänen kanssaan.

Saatana kyllä syyttää meitä ja väittää että meidän pitäisi hyvillä teoillamme sovittaa syntimme Jumalalle. Nyt me voimme osoittaa Syntipukkia, Jeesusta, joka on jo sovituksen tehnyt, eikä saatanalla ole mitään mukisemista. Jos sydämemme syyttää meitä, on Jumala suurempi kuin sydämemme. Armo on niin valtava juttu, ettei se tahdo millään mahtua ihmisen kaaliin, mutta niin se vain on, Aamen.

Kirjoittaja: Antti Koskenpää
(Teksti on aikaisemmin julkaistu vuoden 1994 nuortenlehdessä nimeltä Aikakello)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kahvilakeskustelut - osa 4

Neljännessä kahvilakeskustelussa keskustelimme apostolisen uskontunnustuksen kohdasta: "kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin".

Lataa / Download

torstai 13. lokakuuta 2016

Tasoita tiesi minun eteeni

"Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni." (Ps.5:9)

Jumala pysäytti minut ja näytti minulle uuden tien. Kiitos Jumalalle, että en jäänyt makaamaan, vaan lähdin tuolle tielle kesällä vuonna 2010. Oletko sinä jo lähtenyt Jeesus-tielle?

Jumalan tie on pelastuksen tie. Ajattele, että sinä voit kulkea tietä pitkin, jossa teot ovat edeltävalmistetut. Ajattele, että Jumala on tiellä koko ajan sinun suojasi. Ajattele, että Jumalan Sana on "jalkain lamppu ja valkeus tiellä." ja että polku "kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka".  Jeesus-tiellä kulkeminen Karitsan verellä puhdistettuna, synnit anteeksi saatuina, Vapahdettuna Jumalan lapsena, on todellista armoa.

Kun tulin uskoon, lopetin lottoamisen, koska Jeesus on seitsemän oikein. Jos sinä et tunne Jeesusta, salli Hänen rakkautensa tulla sinuun. Hän on kuollut ristillä sinunkin syntiesi edestä. Voit yksinkertaisesti pyytää Häntä elämääsi. Lue Uudesta Testamentista Paavalin kirje roomalaisille luvusta 10 jae 9.

Kirjoittaja: Toni Taiveaho

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Voitokas Arkki 3

1 Sam. 5.

Liitonarkki kuvastaa Jumalan läsnäoloa ja hänen todistustaan itsestään. Kyseisessä luvussa filistealaisten ryöstämä arkki pärjää kuitenkin tosi hyvin vihollisen maaperällä, vaikka sillä ei ole yhtään sotilasta puolustamassa sitä. Tämä puhuu meille siitä että antakaamme Jumalan perustaa oma todistuksensa elämässämme ilman meidän inhimillistä apuamme. Luottakaamme Jumalaan, Hän pystyy sen tekemään. Silloin kun rakastamme arkkia (Hänen läsnäoloaan), niin elämämme on todistus Kristuksesta vaikka emme aina itsekään olisi siitä tietoisia.

Siunausta päivään.
Pastori Matti Himanka

maanantai 10. lokakuuta 2016

Armon kallio

”Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.” (Ps.61:3)  Englanninkielinen Raamattu kääntää kohdan sanoilla ”korkeampi kuin minä”.

Kun kiipeämme vaaran laelle, niin näköalamme muuttuu. Kun rämmimme tiheässä pusikossa, näemme vain pienen matkaa ympärillämme - päämäärä katoaa, toivo katoaa ja ilo katoaa. Kun polkumme johtaa vaaran laelle, näemme missä olemme ja mihin olemme menossa. Jeesus sanoi Pietarille, että tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani ja tuonelan portit eivät sitä voita. Paavali puhuu Kristus-perustasta. Tuo kallio on armon kallio, ei Siinain vuori vaan Siionin vuori jonne voimme rientää uskalluksella.

”Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’.” (Jaak.4:6) Seurakuntamme kansainvälinen nimi on Greater Grace World Outreach (GGWO). Se tulee tästä jakeesta. Suurempi armo. Joidenkin korviin se kalskahtaa ylpeydeltä. Mutta kuka tarvitsee enemmän armoa kuin syntisistä suurin? No, Paavali varasi tuon tittelin itselleen, mutta me todella tarvitsemme armoa. Nöyrille hän antaa armon, ylpeät luulevat pärjäävänsä omillaan.

Hanna laulaa kiitosvirressään: ”Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin.” (1.Sam.2:8)

Jumala nostaa meidät armon kalliolle, olosuhteiden yläpuolelle Kristukseen. Hän antaa meille taivaallisen näkökulman ajallisiin asioihin. Jakeen Ef.2:6 mukaan se on jo tapahtunut tosiasia pelastuksemme hetkellä. Eletään se todeksi. Aletaan katsoa asioita oikeasta perspektiivistä muistaen kenen kämmenellä saamme istuskella.

Kirjoittaja: pastori Antti Koskenpää

lauantai 8. lokakuuta 2016

Hengen vitamiini – 8. lokakuuta

Ps. 85:9 ”Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa.”

Missä armo ja totuus voivat tavata toisensa ja missä vanhurskaus ja rauha suutelevat? Kaikki tämä tapahtuu Jeesuksen persoonassa ja Hänen ristintyössään. Armo on oikeastaan Jumalan hyvyys ja armahtavaisuus – Hänen luonteensa. Totuus on Hänen Sanansa – Hänen pyhyytensä vaatimus. Kun Kristus täytti työn Golgatalla, armo teki totuuden puolustajakseni sen sijaan että se olisi tuomitsijani. Jumalan vanhurskaus vaatii Jumalaa tuomitsemaan syntisen, mutta Jeesuksen tuoma rauha saa aikaan sen, että Vanhurskas voi rauhan kautta suudella lastansa.

**
Päivittäisiä Hengen vitamiineja löytyy sivun "http://www.raamattupuhuu.fi/helsinki/" alalaidasta

torstai 6. lokakuuta 2016


Kauniit pienet asiat

Jokin pieni asia voi koskettaa suuresti. Olin kassalla töissä. Useinhan lapset tai teini-ikäiset ei osaa edes kiittää kun heille ojentaa rahaa takaisin. Mutta yksi nuori nainen peräti niiasi! Sellainen säväyttää.

Kun asuin kerrostalossa Turussa, alimpaan kerrokseen muutti 3 klassisen musiikin opiskelijaneitosta. Erään kerran tulin töistä kotiin kukkaruukku kädessäni. Olisiko ollut jokin sinikukallinen amppeli, en muista enää. Eräs neidoista kysyi minulta mistä olin saanut niin kauniita kukkia tähän aikaan vuodesta. Kerroin - ja annoin kukat hänelle. Hän yllätti minut - niiaamalla. Häneltäkin se sujui luonnostaan, kasvatuksen kautta siis.

Hyvät tavat todellakin kaunistavat!

Seppo

tiistai 4. lokakuuta 2016

Voitokas Arkki 2

"Ja hän antoi Herran arkin kulkea yhden kierroksen kaupungin ympäri; sitten he menivät leiriin ja jäivät yöksi leiriin." (Joos. 6:11)

Tässä jakeessa Joosua noteeraa vain arkin vaikka suuri joukko ihmisiä kiersi Jerikon ympäri. Joosua keskittyi olennaisimpaan. Vain sillä oli merkitystä että arkki kulki kaupungin ympäri. Vaikka israelilaiset olisivat marssineet ilman arkkia sata kertaa Jerikon ympäri niin mitään ei olisi tapahtunut. Mahtavan kaupungin muurit kukistuivat koska arkki oli paikalla. Mikään ei voi koskaan korvata Jumalan läsnäoloa sinun tai minun elämässäni. Hänen voimansa on sama tänään kuin silloinkin. Kuitenkin rakkaudellaan Jumala kutsuu meitä yhteyteensä tänäänkin. Meidän etuoikeutemme on vastata kutsuun ja nauttia universumin mahtavimmasta yhteydestä. Siunattu arkki.

Armon täyteistä päivää kaikille.

Pastori Matti Himanka

maanantai 3. lokakuuta 2016

Joona

"Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä." (Matt.12:40)


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kahvilakeskustelut - osa 3

Kolmannessa kahvilakeskustelussa keskustelimme apostolisen uskontunnustuksen kohdasta: "joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta".

Lataa / Download

lauantai 1. lokakuuta 2016

Jumala kanssamme tuo voiton

” ’Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa. Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa.’ Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.” (2.Aikak.32:7,8)

Juudan menestymisessä vihollista vastaan ei ollut kyse soturien määrästä tai paremmuudesta, vaan siitä oliko Jumala heidän kanssaan. Se on menestyksen salaisuus. Juudan piti luottaa ainoastaan siihen, että Jumala oli heidän kanssaan.  Jumalan läsnäolo elämässämme on todellista. Jos Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan. Jumala on puolellamme ja sotii sotiamme.

Assurin kuninkaan kanssa oli vain lihan käsivarsi. Se oli ainoa auktoriteetti, joka tuki hänen yritystään. Hänen kanssaan oli vain näkyvä luonnollinen maailma ja liha, eikä mitään todellista auktoriteettia. Jumalan lapsilla on auktoriteetti, joka on todellinen. Jumala on heidän kanssaan. He eivät ole riippuvaisia omasta kyvystään, koska Jumala sotii heidän puolestaan.

Assurin kuninkaan Jumalaa häpäisevien sanojen ainoa tarkoitus on saada meidät epäilemään voittoa, joka meillä jo on. Hän yrittää saada meidät ottamaan vastaan jotain muuta informaatiota kuin sanoman täytetystä työstä ja Jeesuksen verestä.

Mutta kiitos Herralle kansa kuunteli Hiskiaa ja Jumala antoi heille ihanan voiton. Assurin kuningas sen sijaan palasi takaisin maahansa häpeä kasvoillaan. Olkaamme omalta osaltamme ilmaisemassa sitä, että Assurin kuningas on kuningas ilman todellista valtaa.

Kirjoittaja p. Jorma Immonen

Yllä oleva kirjoitus on julkaistu Raamattu Puhuu –seurakunnan UutisSana-lehdessä kesällä vuonna 1997.